Silloin
aikaa sitten
kun meillä oli vielä toisemme,
minulla oli vielä jotain...
Luottaa saatoin siihen
mitä olemme
Nyt
aikaa kulunut on
eikä meillä ole toisiamme,
eikä minulla ole enää mitään...
Kaikki
aikanaan
katosi...
Jäljelle jääneet
ystävyytensä todistivat
lujittivat sen,
sen mitä meillä on...
Nyt
en jaksa enää
tuntuu turhalta
täällä olla
kun ei ole mitään
jäljellä
entisestä...
Pois pääsyä toivon...
Silloin
joskus lupauksen tein
ystävälle,
joka luonani pysynyt on
kaiken läpi
Lupasimme
toisillemme
Jos toinen
jäädä aikoo junasta elämän,
täytyy hänen toiselle kertoa
ja antaa aikaa hyvästellä...
Lupaus...
jota ikinä rikkoisi en
Mahdollisuuden hyvästellä ainakin saan
jos ystävä tuo
päättää junasta jäädä
ennen aikojaan...
tai jos itse
junasta päätän jäädä
hänet hyvästellä tahdon...
Muitakin
hyvästellä tahtoisin
mutta...
silti en kykenisi...
Ystävään,
jolle lupauksen annoin,
luottaa voin...
Hän luonani on...
Hän minua auttaa...
Ja sinut
hyvästellä tahtoisin
astuessani junasta elämän,
mutta tiedä en
antaisitko
mahdollisuutta siihen
Toivon
että annat
kun aika sen
koittaa...
Turhalta tuntuu tää
olla täällä
ilman mitään syytä
Yksin olla
kaiken jälkeen...