IRC-Galleria

► Play the moment
▌▌ Pause the memories
■ Stop the pain
◄◄ Rewind the happines

Ficcu, jonka minun piti kirjoittaa jo 2 vuotta sitten XD
tässä se on vihdoin alotettuna, eli ei todellakaan valmis. Kunhan saan jonku joskus betaamaan sen niin voisin vaikka pistää lafiin.
Paritus: Giru/Shun
Bändi: Vidoll
Kirjoittanut: minä. En omista Vidollia tai ketään muutakaan, mutta tarina on minun (ja sen huomaa).
LoL111




Sinä päivänä satoi…

eikä minulla ollut muuta tekemistä kuin tuijottaa ikkunaa, joka oli märkä valuvista sadepisaroista. Ennen olisin toivonut aurinkoista säätä, mutta nyt olin onnellinen siitä, että satoi. Sateesta oli tullut tavallaan tärkeä, sillä sen aiheuttama harmaus ja hämärä kuvastivat sitä miten minun sydämeni oli särjetty.

Ovikello oli soinut kerran, tai ehkä kaksi aiemmin päivällä, mutta minulla ei ollut aikomustakaan nousta sängystä avaamaan ovea, jonka takaa en kuitenkaan löytäisi kaipaukseni kohdetta. Siellä oli ollut joko vuokran-antajani tai naapurin mummo. Kumpaakaan en halunnut kohdata. En vielä. Oli totta etten ollut maksanut vuokraa kahteen kuukauteen eikä ollut väliä, vaikka minut raahattaisiin ulos.

Tuntisin itseni tyhjäksi ja mitättömäksi joka tapauksessa.
Oli myös totta, ettei naapurini ollut nähnyt minua viikkoihin. En poistunut hiljaisesta asunnostani edes käydäkseni kaupassa. Minä makaisin sängyssäni joko niin kauan että kuolisin särkyneeseen sydämeeni tai minut ajettaisiin ulos ja kuolisin siellä.

Sitten sade lakkasi ja minä kuulin selvästi kuinka seinään takana soi tango ja talon juorupiirin kalkatus. Juorutkoon vain, kohta he saisivat kauhistella kahta kauheammin kun minä kuihtuisin pois. Mutta kuten aina, kohtalolla (tai millä lie) oli toisen laiset suunnitelmat minun varalleni. Kukapa olisi uskonut, että sinä sateisena päivänä minä aloin toipua, vaikka ajatukseni olivat synkempiä kuin yö.

Auringon laskiessa nousin kankeana ylös vuoteesta, jossa olin päättänyt kuolla. Kävelin hatarin askelin vessaan, tuijotin siellä itseäni peilistä tovin enkä tunnistanut itseäni. Kasvoni näyttivät vierailta, ne olivat riutuneet ja harmaat. Silmäni tuijottivat punaisina ja oudolla tavalla tyhjinä peilissä näkyvää miestä.
Kuka tuo on, kysyin peililtä, mutta se ei vastannut.

Minulla alkoi todella tehdä pahaa ja minun oli pakko laskeutua polvilleni lattialle. Yskäisin muutaman kerran kädelleni ja säikähdin hieman kun sylkeni mukana oli verta.

>.<

minun mielialat vaihtelee historiallisen nopeaa. Ärsyttävää semmonen. Mie en ainakaan jaksa tämmöstä, mennee elämä pilalle!!

Ei tietenkään XD

Mörristä on ollu haittaa mulle tänä päivänä. Annoin sille lätyn palan ja se söi melkein minun sormen -.- onneksi ei tullu mtn jälkeä mut sitä jomottaa vieläki vaikka siitä on jo kauan aikaa. Sit se hyppii miten sattuu ja olen melko varma et mulle tulee parit mustelmat kylkeen.
Sit laitoin kynsilakkaa ja oottelin et ne kuivuu niin eiköhän Mörri tule paikalle ja nuolase minun sormia ja PITI LAITTAA NE LAKAT UUDESTAAN JUMALAUTA (tosin vain yhteen sormeen mut kuitenki ja on hitaasti kuivuvaa lakkaa btw...)! :(

Mie oon niin väsyny ollu tänään niin hermostuttanu herkästi.

Mut joo oon toipunu vaikka tässä valitanki mut oli pakko avautua :::DDD

Poika istuutui tytön viereen. Tyttö ei kiinnittänyt häneen minkäänlaista huomiota ensin. "Anteeksi, mutta oletko uusi täällä?" Hän kysyi. Tyttö käänsi katseensa poikaan kummastuneena ja upotti kristallin siniset silmänsä pojan omiin. "Niinkin voisi sanoa? Nimeni on Ellie Stewarts." Tyttö vastasi räpläten pitkiä vaaleita hiuksiaan. Tyttö oli kaunis kuin enkeli. Pojan kännykkä soi. "Niin? Ai hei äiti. Jo 17.53? olen tulossa. Joo.Moimoi." Hän sanoi ja sulki puhelimen. "Haluaisitko tulla kanssani vaikka kahville tänään?" Tyttö kysyi ujosti. "En tänään... Huomenna on uusi päivä. Jos annan numeroni soitatko minulle?" Poika vastasi ja kaivoi repustaan kynää ja paperia alkaen kirjoittaa sille numeroaan. "Niin huomenna on todellakin uusi päivä..." Tyttö mumisi hiljaa surullisesti ja otti pojan numeron. Hän kiitti ja jäi bussista pois. Muut bussissa olevat katsoivat poikaa kulmat kurtussa. Seuraavana päivänä tyttö soitti pojalle ja sopi tapaamisen ravintolan takana. Pojan mennessä paikalle ei siellä kuitenkaan näkynyt ketään. Hän alkoi kuulla surullista laulua ympäriltään. Kylmä henkäys hänen korvansa juuressa, johon oli sekoittunut hiljainen kuiskaus: "En kuole yksin."
Seuraavana aamuna lehdessä: 3.7.08 Noin 13 vuotias blondi tyttö Ellie stewarts murhattiin. Seuraavana päivänä poliisi sai tiedoituksen saman ikäisen pojan katoamisesta.
Kummaa oli se, että poika tapasi Ellien vasta murhan jälkeisenä päivänä.
Nyt kun olet lukenut tämän, kopioi tämä päiväkirjaasi, tai ollessasi yksin kuulet laulua ja kaipuullisen kuiskauksen.

Tään väriset hiukset?


(rakastuin tuohon kampaukseenki ja halusin tehä joskun kun on tarpeeksi pitkät hiukset :D)!

Mummon ja papan tykönä <3

(en oo varma tyksinkö tästä koneesta ku on vähän erilainen ku mihin on tottunu :D).

http://desucon.fi/galleria/

R
a
k
a
s
t
a
n

!

♥

Mie ja paint on yhtä kuin fail ::DD




alkuperäinen



minun raiskaama


Tylsääkö? Eheeiii-! >D

</3

vuonna 2002 suomeen muuttanut nuori hannu murhattiin
raa'asti hänen taloonsa tunkeutuneen murtovarkaan toimesta, kun poika oli menossa hakemaan jäätelöä pakastimesta. Murtovaras löi hannua tietokoneen hiirellä, tunki webkameran tämän korvaan, raiskasi hannun ja laittoi lopulta kuolleeksi luulleensa hannun talon pakastimeen, mutisten hiljaa sanoja "holy shit im jesus". Aamulla hannun vanhemmat löysivät kuolleeksi jäätyneen hannunsa pakastimesta. Pakastimen kannen sisäpuolella oli raapimajälkiä hannun epätoivoisista yrityksistä päästä ulos pakastimesta. Hän oli myös kirjoittanut kanteen sanat "i <3 irc galleria" Nyt kun olet nähnyt, ja toistanut mielessä hannun viimeiset sanat, tulet tapaaman tämän murhatun hannun. Ensi yönä, juuri kun olet nukahtanut, tulet herämään pakastimen hurinaan ja huomaat että huoneessasi oleva peili on täysin huurussa. Kun menet katsomaan peiliä lähempää (älä yritä, teet niin kuitenkin ) huomaat että siihen on kirjoitettu sanat "i <3 irc galleria" ja näet pojan peilissä. Tämän jälkeen huoneesi lämpötilä laskee miinuksen puolelle, ja kuolet hypotermiaan, kuten tämä pieni hannu.
Jos kopioit tämän tarinan omaan päiväkirjaasi, hannu jättää sinut rauhaan, ja pelastut.
Kannattaa ottaa tämä tarina tosissaan.
Tämä pieni hannu on ollut todellinen uhka internetin käyttäjille jo vuodesta 2008
Tuhannet meediot ovat ajan saatossa todenneet tämän viestin sisältävän yliluonnollisia voimia.