IRC-Galleria

Zzz... aijai ku silmät ihan ristissaä. Mut huomenna viikon vika koulupv ^^ :(

Sit perjantaina lahteen? :) ♥♥♥


tässä sulle (teille) pieni tuutu laulu nimeltään lullaby for stormy nights (löytyy youtubesta):

Little child, be not afraid
The rain pounds harsh against the glass
Like an unwanted stranger
There is no danger
I am here tonight

Little child
Be not afraid
Though thunder explodes
And lightning flash
Illuminates your tearstained face
I am here tonight

And someday you'll know
That nature is so
This same rain that draws you near me
Falls on rivers and land
And forests and sand
Makes the beautiful world that you see
In the morning

Little child
Be not afraid
The storm clouds mask your beloved moon
And it's candlelight beams
Still keep pleasant dreams
I am here tonight

Little child
Be not afraid
The wind makes creatures of our trees
And the branches to hands
They're not real, understand
And I am here tonight

And someday you'll know
That nature is so
This same rain that draws you near me
Falls on rivers and land
And forest and sand
Makes the beautiful world that you see
In the morning

For you know, once even I
Was a little child
And I was afraid
But a gentle someone always came
To dry all my tears
Trade sweet sleep for fears
And to give a kiss goodnight

Well, now I am grown
And these days have shown
Rain's a part of how life goes
But it's dark and it's late
So I'll hold you and wait
'til your frightened eyes do close

And I hope that you'll know
That nature is so
This same rain that draws you near me
Falls on rivers and land
And forests and sand
Makes the beautiful world that you see
In the morning

Everything's fine in the morning
The rain will be gone in the morning
But I'll still be here in the morning

-Hanna Ekola _ Kuusi ja Kataja-

► Play the moment
▌▌ Pause the memories
■ Stop the pain
◄◄ Rewind the happines

Ficcu, jonka minun piti kirjoittaa jo 2 vuotta sitten XD
tässä se on vihdoin alotettuna, eli ei todellakaan valmis. Kunhan saan jonku joskus betaamaan sen niin voisin vaikka pistää lafiin.
Paritus: Giru/Shun
Bändi: Vidoll
Kirjoittanut: minä. En omista Vidollia tai ketään muutakaan, mutta tarina on minun (ja sen huomaa).
LoL111




Sinä päivänä satoi…

eikä minulla ollut muuta tekemistä kuin tuijottaa ikkunaa, joka oli märkä valuvista sadepisaroista. Ennen olisin toivonut aurinkoista säätä, mutta nyt olin onnellinen siitä, että satoi. Sateesta oli tullut tavallaan tärkeä, sillä sen aiheuttama harmaus ja hämärä kuvastivat sitä miten minun sydämeni oli särjetty.

Ovikello oli soinut kerran, tai ehkä kaksi aiemmin päivällä, mutta minulla ei ollut aikomustakaan nousta sängystä avaamaan ovea, jonka takaa en kuitenkaan löytäisi kaipaukseni kohdetta. Siellä oli ollut joko vuokran-antajani tai naapurin mummo. Kumpaakaan en halunnut kohdata. En vielä. Oli totta etten ollut maksanut vuokraa kahteen kuukauteen eikä ollut väliä, vaikka minut raahattaisiin ulos.

Tuntisin itseni tyhjäksi ja mitättömäksi joka tapauksessa.
Oli myös totta, ettei naapurini ollut nähnyt minua viikkoihin. En poistunut hiljaisesta asunnostani edes käydäkseni kaupassa. Minä makaisin sängyssäni joko niin kauan että kuolisin särkyneeseen sydämeeni tai minut ajettaisiin ulos ja kuolisin siellä.

Sitten sade lakkasi ja minä kuulin selvästi kuinka seinään takana soi tango ja talon juorupiirin kalkatus. Juorutkoon vain, kohta he saisivat kauhistella kahta kauheammin kun minä kuihtuisin pois. Mutta kuten aina, kohtalolla (tai millä lie) oli toisen laiset suunnitelmat minun varalleni. Kukapa olisi uskonut, että sinä sateisena päivänä minä aloin toipua, vaikka ajatukseni olivat synkempiä kuin yö.

Auringon laskiessa nousin kankeana ylös vuoteesta, jossa olin päättänyt kuolla. Kävelin hatarin askelin vessaan, tuijotin siellä itseäni peilistä tovin enkä tunnistanut itseäni. Kasvoni näyttivät vierailta, ne olivat riutuneet ja harmaat. Silmäni tuijottivat punaisina ja oudolla tavalla tyhjinä peilissä näkyvää miestä.
Kuka tuo on, kysyin peililtä, mutta se ei vastannut.

Minulla alkoi todella tehdä pahaa ja minun oli pakko laskeutua polvilleni lattialle. Yskäisin muutaman kerran kädelleni ja säikähdin hieman kun sylkeni mukana oli verta.

>.<

minun mielialat vaihtelee historiallisen nopeaa. Ärsyttävää semmonen. Mie en ainakaan jaksa tämmöstä, mennee elämä pilalle!!

Ei tietenkään XD

Mörristä on ollu haittaa mulle tänä päivänä. Annoin sille lätyn palan ja se söi melkein minun sormen -.- onneksi ei tullu mtn jälkeä mut sitä jomottaa vieläki vaikka siitä on jo kauan aikaa. Sit se hyppii miten sattuu ja olen melko varma et mulle tulee parit mustelmat kylkeen.
Sit laitoin kynsilakkaa ja oottelin et ne kuivuu niin eiköhän Mörri tule paikalle ja nuolase minun sormia ja PITI LAITTAA NE LAKAT UUDESTAAN JUMALAUTA (tosin vain yhteen sormeen mut kuitenki ja on hitaasti kuivuvaa lakkaa btw...)! :(

Mie oon niin väsyny ollu tänään niin hermostuttanu herkästi.

Mut joo oon toipunu vaikka tässä valitanki mut oli pakko avautua :::DDD

Poika istuutui tytön viereen. Tyttö ei kiinnittänyt häneen minkäänlaista huomiota ensin. "Anteeksi, mutta oletko uusi täällä?" Hän kysyi. Tyttö käänsi katseensa poikaan kummastuneena ja upotti kristallin siniset silmänsä pojan omiin. "Niinkin voisi sanoa? Nimeni on Ellie Stewarts." Tyttö vastasi räpläten pitkiä vaaleita hiuksiaan. Tyttö oli kaunis kuin enkeli. Pojan kännykkä soi. "Niin? Ai hei äiti. Jo 17.53? olen tulossa. Joo.Moimoi." Hän sanoi ja sulki puhelimen. "Haluaisitko tulla kanssani vaikka kahville tänään?" Tyttö kysyi ujosti. "En tänään... Huomenna on uusi päivä. Jos annan numeroni soitatko minulle?" Poika vastasi ja kaivoi repustaan kynää ja paperia alkaen kirjoittaa sille numeroaan. "Niin huomenna on todellakin uusi päivä..." Tyttö mumisi hiljaa surullisesti ja otti pojan numeron. Hän kiitti ja jäi bussista pois. Muut bussissa olevat katsoivat poikaa kulmat kurtussa. Seuraavana päivänä tyttö soitti pojalle ja sopi tapaamisen ravintolan takana. Pojan mennessä paikalle ei siellä kuitenkaan näkynyt ketään. Hän alkoi kuulla surullista laulua ympäriltään. Kylmä henkäys hänen korvansa juuressa, johon oli sekoittunut hiljainen kuiskaus: "En kuole yksin."
Seuraavana aamuna lehdessä: 3.7.08 Noin 13 vuotias blondi tyttö Ellie stewarts murhattiin. Seuraavana päivänä poliisi sai tiedoituksen saman ikäisen pojan katoamisesta.
Kummaa oli se, että poika tapasi Ellien vasta murhan jälkeisenä päivänä.
Nyt kun olet lukenut tämän, kopioi tämä päiväkirjaasi, tai ollessasi yksin kuulet laulua ja kaipuullisen kuiskauksen.

Tään väriset hiukset?


(rakastuin tuohon kampaukseenki ja halusin tehä joskun kun on tarpeeksi pitkät hiukset :D)!

Mummon ja papan tykönä <3

(en oo varma tyksinkö tästä koneesta ku on vähän erilainen ku mihin on tottunu :D).

http://desucon.fi/galleria/

R
a
k
a
s
t
a
n

!

♥