Paina pää maahan ku painaisit sen mun syliin.
Mee turvaan heinikkoon ku vetäisit peiton pään yli.
Kaikkein turvallisint on kippura-tyylil,
Ja pidä vaik peukkuu suus, jos sä vaan sillon nukut hyvin.
Mieli lentää ku ihminen nukkuu, ja yksilöllisyys merkkaa enemmän ku rahatukku.
Samanlaiset aina samaan massaan hukkuu, kaikki linnut osaa laulaa,
Mutta ainoostaan käki kukkuu.
Ja sun ajatukset tekee susta aidon,
Sun mielikuvitusta voi verrata pohjattomaan kaivoon.
Sä oot korvaamaton, mut muista; sä et oo ainoo,
Jos kusi nousee päähän mistä vaan, sen kaikki arvo kaikkoo.
Ei mulla oo kaikkii vastauksii itelkää,
Mut heikkous tuo ymmärryst ja luovuutta, turha kieltää.
Usein mietin mitä vittua mä pelkään, mut ilman pelkoo olisin niin vahva,
Et voisin ottaa nemon selkään.
Mee varovasti, mee varovasti.
Mä tiedän ettet välitä, jos sua koitan valistaa,
Mut pelkästään jo eläminen maailmas on vaarallista.
Mee varovasti.
En siis toivo et kasvaisit pumpulissa,
Ei elämä oo mitään ilman elämältä tuntumista,
Mut sä päätät, sä oot yksin sun sukissa.
Älä jää paikoilleen, mut putoo jaloilleen kun kulkukissa.
Moniiki asioita voi saada monta ja paljon,
Mut se just elämäs on uskomatonta,
Et yks voi tehä onnellisemmaks ku monta.
Ei oo tärkeint tehä kaikkee mahollist, vaan jotain mahotonta,
Jos sä näät pidemmälle kun muut, jos näät meren, taivaan ja metsän puut.
Sä et voi tyytyy vaa kattelemaan kuuta, sä lennät suoraan kohti,
Ja muut on lähtökuopis kun sä tuut takas, ja lähet uudestaan pallon ympäri,
Ja toteutat sun unelmas, sullon joka päivä synttärit.
Ne kuilut mist muut kattoo alas, mä toivon et sä hyppäät niilt,
Ja tykkäät siit et sydän ohjaa, eikä järki silmät kii,
Vaan tyhjän päälle, mut mee varovasti.
Mä en tunne itteeni enää, kun katon peilii,
Kun Asterix saan voimaa pullost, mut joku laitto vettä leiliin.
Toivon et putoot pataan ennen ku oot teini,
Niin sua ei tartte enään juottaa, vai siirrytsä suoraan heiniin.
Mä pelkään saatanasti et kaikki menee pieleen,
Haluisin olla sun vieres, mut en haluu sua mun viereen.
Toivon et sä katkaset tän kierteen, et me mieron tien
Miehet oltas vittu ees ittemme mieleen.
Just siks en haluu neuvoo enempää,
Koska mä en oo saanu hyvii neuvoi keneltäkään,
Ja siks mun neuvot ei ois hyviä ees senkään vertaa.
En kerjää verta nenäst, en tee sun eteen eletteäkään,
Paitsi mitä sanoin, muistatsä mitä sanoin? "Mee varovasti" ei oo toivotus, mihin voi vastaa "Samoin".
Voisin kiteyttää tän Johny Blaissin sanoin: "Elämä on horo joka vie oikeudes puolet sun kamoist".