Kai meistä kaikist välil tuntuu siltä, ettei mikään tunnu miltään Kunnes surku ja parku saa karjutki avaa silmät Ja odotan odotan, peloissani odotan Miten itseni kokoan jos kadotan sut kokonaan
Nobody asked for life to deal us With these bullshit hands we're dealt We gotta take these cards ourselves And flip 'em, don't expect no help Now, I could've either just sat on my ass and pissed and moaned Or take this situation in which I'm placed in And get up and get my own
Salainen maailma salaisuudet paisuu Mut salaist on vaan sen salaisuuden vaisuus Mun tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään Potentiaali riittää selkeesti vähempään Siit lähetään mihin päädytään Ehdotan et tähän paikalleen jäädytään Ehkä sillon oisin hetken paikallaan Mun aika on palaneena savuna taivaalla Mä yritän tehä samaan aikaan kaikkee Ku yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet Mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta En voi sitä saada mutten haluu mitään muuta Mä oon supliikkipoika kerron tarinoita Mutten tee mitään kunnolla Kaikkeni koitan mut ei se auta Ku uskon omat jututki puhtaal omaltunnolla
Jos voin tehdä sen tänään, miksi tehdä huomenna Walk don't talk, siin on sulle selvää suomea En pelkää helvettiä, en pelkää kuolemaa mut pelkään reppu tyhjänä mennä tuonelaan Tää jääräpää kun ei liiku minne määrätään Niinku Genssit'sano, matka on määränpää Kehdosta hautaan kierrän, kerään elämyksiä Se joka vapaana elää, herää yksinään Jokainen täällä itse valitsee tiensä, tiensä Syytä toisten ei tarvii tietää, tietää Sun ei tarvii kysyville vastata Tärkeintä on, että pysyy itse kartalla Ja vaik on raskasta, ei auta elää pelossakaan Jos nyt koitettas pysyä tääl elossa vaan
Mä en oo helpoimmast pääst Valuvikoi en voi edes pyytää anteeks Mun pimeet puolta ei noi saa nähä Mut sä saat siitä enemmän kuin tarpeeks Ja on se molemmille rankkaa Mut aina vaan jotenki sä skarppaat Ja ku mä hajoon sataan osaan rikki Sul on taika niistä kasaa mosaiikki
Moni asia ois vaan hyvä jättää löytämät Mut mä oon rehellinen en osaa itteäni höynäyttää Mä kerron kaiken ja järkytyn itekin Mä oon vaikee luonne, äläkä vittu kysy miten nii Mä tiedän et se on muotii olla outo nykysin Mut oisin jotain iha muuta, jos mä vaan pystyisin
Mitä mielellä, en ymmärrä mieltäni Mieli puhuu kauniita, en puhu samaa kieltä Koitan puhuu ajatuksii ulos kielelläni Ja kieli vaan puhuu Mieli ei oo samaa mieltä Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista Se paha, paha olo tuntuu pahalta täl sekalla Mut sekunnin päästä voi kirkastuu taas taivas Ja mä tunnen, että jokainen lahja on kirous ekana
Jos meijän rakkaus alkaa rappeutua Muistuta mua, muistuta mua Et haavoja on ennenki ommeltu Jos tulee päivii kun sä itket mua ja mä itken sua Muistuta mua, et kyyneleit on ollu myös onnesta Muistuta mua
Sä rakastit mua ku mä en rakastanu itseäni En tajuu miten sen oon voinu peittää itseltäni Elän elämääni itsekkäästi itsenäni Ja pidän fiilikset visusti aina itselläni Rakastit mua kun mä en rakastanu itseäni Ja jotenkin sen silti salasin kai itseltäni Muistuta mua, etten ihan niin itsekkäästi pitäis huolta aina vaan itsestäni
Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu, oisin salee puoles vuodes ollu suljetul. Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle ja sanon kohtalotovereille, vaik nykyää sekoaminen on muotii, älkää nojautuko luotiin,oon nähny pohjani.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aio niitä peläten elää tääl
Pieni poika jättimäisen vuoren juurel, ihmettelee miten kaikki näyttää niin suurelt. Ihmettelee millaset ois näkymät sen päältä, näyttäskö kaikki huoletki sielt pienemmältä.
Varjo seuraa kulkijaa Eikä ajatukseni mua koskaan rauhaan jätä Miks jumalauta on niin vaikeeta pyytää apua sillon kun on hätä Kuljenko vaan kunnes stoppi tulee vastaan Pakko vaa jaksaa koittaa sietää paskaa Turhaanko olen olemassa vaan En tiedä onko valoo enää olemassakaan