On vartti elämäst menny, eikä taakka kevenny
Uskon vaa auliist, et eiköhän asiat viel selveenny
Eihän se niin sit menny, vaa vielki yksin
Oon puhaltanu sielun keuhkoistani, siks omal tielni yskin
Mut ylös alas matka jatkuu, puren huulta yhtee, koska tää paska sattuu
Halusin unohtaa eilise, hautautuu suruu
Sorrun taas peilin ees, voisinpa turvautuu suhun
Mutku, tietkö, katokku, mul ei oo ketää
Mun tiet on kadonnu, enkä tiiä tarkallee mis mennää..
*...koska tää loppuu sattumasta...*