Tämä maailma on paha... Tämä tunne on paha... Minun maailmani on paha ja pimeä paikka... Minä olen synkkä ja surullinen... Kuoleman hakuinen... Itsetuhoinen... En saa unta ja ajatukseni pyörivät samaa rataa kokoajan... Ota minua kädestä... Kyllä junan alle kaksinkin mahdutaan... Minä olen niin väsynyt jaksamaan... Niin väsynyt kuolemaan joka kerta unissani... Väsynyt siihen pelottavaan pettymykseen mikä on tullut joka aamu kun olenkin tajunnut olevani vielä elossa... Se ei sattuisi kuin hetken... Se olisi pian ohi... Ja sitten minun ei tarvitsisi enää itkeä... Ei huutaa... Ei raivota... Sitten minä en olisi enää mitään... Paitsi muisto joidenkin mielessä... Joillekkin olisin huono muisto... Joillekkin hyvä... Mutta itse olisin vapaa... Se ei vaatisi paljoa... Onko enää ketään kuka auttaisi... Kuka voisi pelastaa..? Sillä ne joiden luulin jäävän... Ovat lähteneet pois... Ne joihin luotin... Ovat luottamukseni pettäneet... Ihmiset ovat pahoja... Myös minä olen... Paha...
Paha... Koska en välitä... itsestäni...
on niin peloissaan
silmät auki oottaa unta vaan
saapumaan
ei aikuistumaan
suostu millään, tyytyy pakenemaan
taas humaltumaan hei hei
ota minut mukaan sun kanssasi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti
ja nyt mennään
rakastellaan matkalla
viimeisen kerran
ja nyt mennään
vierekkäiset paikat taivaasta
on niin suruissaan
särkee paikat, alkaa vapisemaan
murtumaan
ei voi pelastaa
hetket milloin mieltä musertuvaa
ois saanut rauhoittumaan
meni jo
ota minut mukaan sun kanssasi
junan alle mahtuu kaksinkin
kädet ratista irti
ja nyt mennään
rakastellaan matkalla
viimeisen kerran
ja nyt mennään
vierekkäiset paikat taivaasta
sylissäsi uskallan mä tunnustaa
ettei minustakaan oo tätä maailmaa kohtaamaan
puolet minusta on muualla
mennään
rakastellaan matkalla
(tässä pelkääjän paikalla)
viimeisen kerran
mennään
vierekkäiset paikat taivaasta
(ei enää öisiä kohtauksia)
mennään, rakastellaan matkalla
(kaksi meistä on jo muualla)
mennään, vierekkäiset paikat taivaasta
(rakastavainen toisen iholla)