IRC-Galleria

Aika tyhjä fiilis on, koko päivä jo mennyt ja tuntuu että en ole edes herännyt vielä... varsin outo olo

Ei ainakaan tällä hetkellä itketä tai suruta (pikemminkin masentaa), eikä koko päivänä oikeastaan muutakuin erinäisissä kohtauksissa kun on puhunut joidenkin henkilöiden kanssa ja välillä biisien aikana.

Siinähän se päivä meni tuijjottaen tyhjyyteen ja kuunnellen Lazarusta ilman mitään ajatuksia, ja varsin nopeeta.... aika robottimaisesti, jos ei niitä kohtauksia oteta huomioon siis ja mitä nyt välillä mesessä jotain puhunut. Aika perseestä koko vitun päivä, tuntuu kuin juoksis karkuun kaikkia muistoja ja ajatuksia, piilottelis muurin takana eikä silti uskalla tulla esiin vaikkei ketään ole näkemässä. Koulussakaan en kenenkään kanssa puhunut vain siitä syystä että en rupea itkemään koulun aikana. Epämääräisestä vastailin ihmisille kyllä mutta en puhunut.

Kuulemma tuhkataan, ja pistetään puolet tuhkasta mereen ja puolet tuodaan Suomeen haudattavaksi, vanhempiensa viereen.

Sitä en tajua että minkä takia en mennyt käymään siellä Espanjassa, tai miksi en soittanut edes jouluna tai uutenavuotena, pari päivää ennen kylläkin ja tekstiviestin pistin, matkaa pistin myöhemmäksi koko ajan ihan vain sen takia että voin viettää kyseiset päivät ystävien seurassa, oli tarkoitus mennä käymään hiihtolomalla vaan enpä näköjään kerenny :(

Kesällä jo luultiin että äiti kuolee, oli niin paljon jo vaurioitunut elintoiminnot alkoholin takia, sillon kävin. Talvella ajateltiin että kuolee ennen joulua eli varotuksenkin sain mutten mennyt, vaikeuksia oli kävellä jo kesällä mutta nyt siihen ei edes kyvennyt. Oksentelikin melkein kaiken mitä söi.

Tommi, äidin mies, oli lähettänyt siskolle yöllä viestin että sitä pelottaa, tuntuu et kaikki toiminnot heikkenee ja ei suostu lähteen sairaalaankaan. Aamulla herään siihen että sisko soittaa, tai no pikemminkin heräsin sen puhelun aikana, ja toinen on lähettänyt viestin. Tommi oli kuulemma pidellyt äidin kättä kuolemaan asti, olen iloinen että äiti ei kuollut yksin.

Nyt ei pysty enempää

Anteeksi jos en ole lähiaikoina iloinen, suokaa minulle hetki niin kerron miksi.

Äitini kuoli tänään, yön aikana nukkui pois. The hits just keep on coming, missä on positiiviset tapahtumat!?

Jos olette erossa äidistänne, elkää unohtako häntä ja jättäkö häntä taka-alalle niinkuin minä tein, jos hän ei asu lähellänne soitelkaa usein, eikä vain kuukauden välein. Käykää kylässä aina kun voitte, sillä tuska on raastava rakkaimman mentyä, ilman että on häntä nähnyt pitkään aikaan, tai jutellut hänen kanssaan.

Hyvästi äiti, anna anteeksi.

Always in my thoughts you are
Always in my dreams you are
I got your voice on tape, I got your spirit in a photograph
Always out of reach you are
I remember when you took my hand and led me through the rain
Down inside my soul you are

Ei ole muuten kovin kiva herätä siihen että havahtuu puhelin kädessä siihen että puhuu siskon kanssa joka itkee ja puhuu jotain tuhkauksesta, mitään sitä aijjemmasta puhumisesta en muista, eli heräsin siihen että tajuan että äiti on kuollut :(

Kone toimii taas, yksi osa vaan piti vaihtaa... Ellei tässä ole jotain piileviä ongelmia.

Kajarit on tosin näköjään täysin rikki ja joudutaa hankkii uudet, positiivista sinänsä kun noi oli jo muutenkin aika vanhat niin nyt saa vielä enemmän volyymia ja bassoa ehkä! :D

http://forums.purepwnage.com/index.php?showtopic=66449&st=20&start=20

Anyhow, i feel you missunderstood the part where i said means above ends, i was not talking about intentions... Intentions are the intended results of your actions, not the actions themselves, actions themselves were what I meant. That little rule does have it's exceptions ofcourse, for instance with your hitting example hitting someone as an action is wrong, but if the consequence of that is that someone is saved then it is the correct thing to do, when it comes to violence it usually is simply consequence vs consequence when you choose what to do. Though this can be put in the means category as "Save the girl" or "Ignore it and let the guy proceed" aswell.

On the Hitler example i would like to just say that he was a madman and no ordinary philosophical thinking on a "normal person" level is going to end it, but i guess that would be naive to say. Anyhow, i've always felt that murder of a human being is one of the absolute "do not do" rules, taught pretty much the second you learn of death, and also most likely exists in our nature. So what i am saying is that Hitler was mostly driven by lust. Patriotism, usually viewed as a good thing, when taken to extremes will make you think your own country/race is superior to others, he was most definately not driven by good intentions as his patriotism completely ignores what he was most likely taught as a young child.

I'd also like to point out even though i believe morals are implemented through education, that some part of it is in our nature, for example the one i mentioned before; Preservation of human life. Highly optimistic view that one, but most murderers do actually feel sorry for what they did, and could be considered victims of their upbringing and circumstances. Murderers who do not feel any remorse are driven by lust, and they are non-moral beings that i don't really even consider human.

Ihmisyys, tekstiä siitä. Jälleen englanniksi koska alunperin foorumilel kirjoitettu.

http://forums.purepwnage.com/index.php?showtopic=67959

Personally i believe that Humans are an animal race among others, but we are superior because of our intelligence... Armed with that intelligence we have created order in the world by creating massive communities.

Wrote some text concerning this whole thing some months ago... No references but i'd still love to hear if there are any similar views or anything that contradicts what i've said.

"Humans are pack animals, without the community there is no individual. The concept of self is build by the way you see people around yourself. The image of how you are is made from comparisons you make in your mind, this determines whether you think you are smart, stupid, and so on. There are no definite facts on such things, yet it's how you build the image of yourself. There also exists a true-self, which is the sum of all your personalities, it is your trueself that does the thinking and therefore affects the way you are, which in turn makes the image of yourself in other peoples minds. Their reaction to yourself is what will change how you seem on the eyes of others and yourself.

Everyone sees every person differently, all these persons are the same person yet they are different, all of them are you and the sum of them is you aswell. The true-self rarely is the same as the self as seen by others, and as seen by your true-self, this is the reason you might end up hating or disliking yourself. Disliking yourself is not a bad thing, it is a natural thing and it is what makes you improve yourself.

Humans are an animal race as any other, their superiority in nature is simply because of their intelligence. Intelligence is something that grows on every single human, it is not there when you are born. There are those who claim it is because of a soul that we are superior, and i agree with that. Soul is the same as your true-self, it is what does the thinking and affects the way your body reacts."

Ajattelin lisätä tän tänne huvikseni, tässä huomattavasti pienennettynä ajatukseni miten moraali toimii. Englanniksi sillä alkuperäisesti kirjoitettu englanninkieliselle foorumille.



Personally i think morality is implemented somewhere in the learning process. However i also think it's partly in nature, mainly so that once we are born there is an empty pool, that later fills up with "moral codes" that you can choose to follow or to not follow.

There was something about morals being in our genetic code, but i can't agree with that... At least when it's up to more complex issues. I think caring for other human beings is something that exists when you are born, but it's because of your need for other persons, it is completely selfish at first. You truly learn all of this much later when your parents or the education system sets you some borders of what is right or wrong.

I wrote a little text on my beliefs of how morals work some months ago, even though it was at night and it's a bit confusing i decided maybe i should paste it here. To clarify this is the way i see morals, i am aware that there are many contradicting views, especially on the ends and means part.

"Morals are something that is taught to humans, it is a product of their environment. Everyone has a different sense of morals, and some choose to ignore them. Morals are the same as the how you view what is the right thing to do, and what is the wrong thing to do. Even if some people are taught these things they choose to ignore them, and live by their own "code". These people include people who value money over human lifes, people who can kill other people without feeling guilt, and so on. Morals make the structure of any society, it is what laws are based on, and you learn them before you learn of the laws of society.

There is no right or wrong when it comes to morals, every person can be justified in what he does as long as he thinks he is doing the right thing. Societys justice are not the same as individual justice, commonly accepted good is not the only good in the universe.

Things like lust for money, pleasure and power are not something that can be said to be evil or good, however it is the actions that you have to live by to get there that matter. The path is set by choices, and the choice is usually as simple as; do the right thing as you believe it to be, and do the thing that will get you closer to what you lust for. In-short; following your own moral code or ignoring it. Lust for any of these things can be considered good by some people, however it is a "Ends justify the means" thought, and therefore does not think of the actions enough to be considered moral-code.

Ends do not matter in morals, only the means. Ends matter in lust, not the means.

I personally believe humans are inherently neutral, but become either good if they choose to follow their own moral code, or evil if they choose to ignore their own moral code. "

http://forums.purepwnage.com/index.php?showtopic=66449&st=20&start=20

Uke&image_id=74087721&album_id=2053041

Uskaltaakohan tuota enää liikkua kameroiden lähellä :D

VITUNMOISTA EMO PASKAA KOKO VITUN VIIME KUUKAUSI TÄYNNÄ MITÄ VITTUA MULLE OIKEEN TAPAHTU RAAAH! Mihin meni rohkeus, itsetunto ja kaikki? Kaikista pahin virhe etten luottanu itseeni! Jos en ite usko olevani hyvä niin miksi kukaan muukaan uskoisi? Tapan tuon masentavan paska puolen saatana!

DISMISS EVERYTHING! PALAUTAN ITSENI TAKAISIN!

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä vuosi ollut, eikun ihan oikeasti... Tajusin vihdoin että elämässä vois toki muutakin tehdä kuin istua koneella. Ei sillä että tilanne olisi huomattavasti parantunut, yritystä kyllä löytyy mutta apureita on harvassa. Onnistuin joka tapauksessa osittain, lopetin melko monen pelin aktiivisen pelaamisen mitä en varmasti olisi osannut odottaa 2007 alussa, nytten aika kuluu koneella lähinnä kirjoittaen, kattoen animea, ja muuten vaan idlaten esimerkiksi mesessä...

Järkevät ihmiset huomasivat tässä jo virheen, sanoin tajunneeni että elämässä voisi muutakin tehdä kuin istua koneella leikkien johtajaa, esittäen henkilöä nimeltä Korru joka on kova, tunteeton ja tietää varmasti paremmin asiat kuin sinä... Ja sen perään tulee että edelleen istun koneella, jep jep... Tästä pitäisi varmaan itseään syyttää, mutta taidanpa silti syyttää muita ihmisiä... Miksei täällä tapahdu mitään muuta kuin juomista? Aina kun jossain tapahtuu se on juomista, ja jos se ei ole juomista se on pari kaveria kokoontumassa johonkin, mihin yleensä itse menenkin ja sinne mentyäni ja oltuani iloinen jonkun aikaa yleensä huomaan että olen tylsä, minua ei kaivata sinne, sillä ei ole väliä olenko siellä vai enkö ole. Kun on tottunut olemaan tärkeä tyhjässä tietokone elämässään tärkeyden tunteen puuttuminen rassaa ja masentaa.

Olen pitänyt maskia nimeltä Korru monen vuoden ajan, itseni en ole ollut juuri koskaan. Minä itse olen masentunut, tylsä mutta tunteellinen ihminen... Olen pitänyt maskia nimeltä Korru niin kauan että minuus on peittynyt siihen, pitkään aikaan ei ole ollut minää, on ollut vain Korru... Pari kuukautta sitten huomasin tämän pelatessani WoWia, on olemassa kaksi minää, toinen on maskini ja toinen on haavoittuvainen minäni. Maski on palvellut minua todella hyvin, se on suojannut minua masennukselta ja tunteilta, surua, tai rakkautta, en ole tuntenut ennen tätä vuotta muuten kuin hautajaisissa. Tunteilta ei kumminkaan tule paeta niin kuin Korru tekee, ja tulee tuntea muutakin kuin voitonriemua sekä vihaa.

Tänä vuonna aloin riisumaan tätä maskia, tai liuentaa sitä minääni, täten lujittaen minääni, kadottaen käskyttävän diktaattorin Korrun, tässä osittain onnistuttuani aloin taas tuntemaan asioita, empatiaa, rakkautta, ja surua, viha on suurimmaksi osaksi Korrun, ei minun... Ennen tätä vuotta en ole itkenyt, hautajaisia lukuun ottamatta. Vaikka tämä muutos on tehnyt minusta surullisemman kohtalon tekojen takia, sekä omien virheiteni takia, joiden takia Korru olisi luultavasti vain heilauttanut olkapäitään ja sanonut mitä sitten, tai ei... Korru ei luultavasti olisi kokenut mitään, joten ei olisi myöskään tuntenut mitään. Olen silti iloinen tapahtumien käänteistä, tyhjään elämääni on tullut sisältöä, ja teen mitä tahansa että se myös pysyy siellä. Ihan mitä tahansa, millään muulla ei ole väliä.

Kadun tietenkin joitain asioita vuoden 2007 tapahtumissa, Korrun olemassaolon väheneminen ei haittaa minua juuri ollenkaan, sillä minä olen minä, minä en ole maskini. Katumukseni koskevat tapaa millä käsittelen tunteita, miten esitän niitä, varsinkin sitä miten en esittänyt niitä, ja paljon paljon muita virheitä jotka ovat pistäneet pääni sekaisin ja surulliseksi... Mutta kaikki tämä jää niiden hyvien asioiden alle mitä olen kokenut vuonna 2007, kaiken uuden ja kaiken lämmön mitä löysin elämän tyhjiöstä, kaikesta olen iloinen vaikka se myös on tuonut mukanaan menetyksen tunteen.

Osittain ikävä on Korrun mielenlujuutta, taistelutahtoa, voitonvarmuutta, itsevarmuutta... Mutta näitä maskini ominaisuuksia on mahdotonta rakentaa uuteen minääni tällä hetkellä, sillä ne edellyttävät kokemusta. Se mikä minulta puuttuu, elämänkokemus. Rakennan itsevarmuuden takaisin itseeni vähä vähältä.

Henkilöille jotka sanovat minun muuttuneen täytyy sanoa, minä en ole muuttunut... Korru on muuttunut, ja siksi onkin niin sekaisin, etsii itseänsä.

Lisää tästä joskus, purkautuminen alkaa jostakin.

Terveisin, Antti sekä Korru... Pilvessä polttamatta, sekaisin ilman alkoholia.

EDIT: Joo-o, jätän nyt tän tänne mut teki mieli lisätä että tuo on tuon hetkinen tunne ollut, eikä kovinkaan pysyvä, kuten tuolla lukee olen aika sekaisin...

Iski sellainen hieno kohtaus, ja kirjotin tämmösen.... ööh, tekstin... Ei oikeastaan ole runo kyllä... Huhhuh angst angst angst, ilmiselvästi ollu mahtava fiilis kun tätä kirjottanu

Valon pilkahduksen pimeässä näkee hän
Sinne päin varovasti liikkuen kävelee
Elämänsä tyhjiöstä löytää sisältöä
Ja uskoo valoon päästyään pelastuvansa

Valon tullessa lähemmäksi
Ottaa sen varoen vastaan
Tuttua ja turvallista tämä ei ole
Tämä onhan lämmintä ja kirkasta
Pimeyden kulkija rukoilee
"Valo sinä pimeässä
Elä katoa elämästä"

Jatkaen matkaa muuttaa askeleitaan
Juoksuaskeleiksi etananmarssista
Valon lähelle päästyään
Hän tuntee uuden tunteen
Ensimmäisen tunteen, tunteita hänellä ei ennen ollut
Pimeyden kulkija näin valon lapseksi muuttuu
Valon koskiessa kulkijaa rukoilee näin
"Elä näe virheitäin"
Mutta rukous on turha

Valon hylkäämänä pimeyden kulkija palaa pimeyteen
Valon lapsesta hän muuttuu maan madoksi
Madoksi joka näkee valon mutta ei pääse sen luokse
Madoksi joka ei enää elä enää elämän tyhjiössä
Vaan madoksi joka tuntee tyhjiössä jotain

Surua. Surua. Surua.
Mato ei aikaa juoksemaan takaisin saa
Vaikka niin haluaisi
Virheitään hän ei voi korjata
Mato itkee, ja toivoo olevansa valon lapsi taasen
Tai edes pimeyden kulkija, mutta pimeyteen on mahdoton palata valon jälkeen
Surua. Surua. Surua.

EDIT: Selvennykseksi tämä jälkimmäinen osa kirjotettiin hieman myöhemmin, musiikin kuuntelun jälkeen.

Mato koittaa pysyä valon mukana
Valo kiusoittelee pitäen madon lähellä
Mutta silti liian kaukana
Mato juoksee elämänsä valon perässä, pimeyteen ei palata!