http://www.youtube.com/watch?v=INgXzChwipY
http://www.metrolyrics.com/there-is-a-light-that-never-goes-out-lyrics-the-smiths.html
Kello on kymmenen perjantai-iltana, missä pirussa kaikki on??? :'D
Ois kauheen kiva olla matkalla. Eilisellä endorfiinilenkillä näin Seurasaaressa jotain saksalaisia turisteja, ja se oli ihan hassua, koska totesin, et ne ei tuu ikinä tietämään musta mitään enkä mä niistä. Miks ne oli Suomessa? Mitä ne tekee työkseen? Onks ne onnellisia? Yhtä vähän tuun tietämään niistä, ku siitä säälittävästä luukasasta, joka siellä myös baanaili. Miks se on täysin neuroottinen syömisensä kanssa? Mistä se on lähteny? Mitä se tekee elämässään?
Ja tänään, just ennen sulkemista, tuli ihana brittiaksenttinen (öh, se on muuten aika iso maa, btw) brittinainen ja pikkutyttö, jotka osti vähän irtokarkkia. Ja sit sil oli se aksentti ja ne sellaset pehmeet hyvät persikka-aprikoosikarkit tuoksu ja ne oli lomalla ja koko ilta aikaa ja ulkona lämmintä. Ja ne oli varmaan menos syömään ravintolaan tai hotellille, jossa on viileät tiukkaan pedatut kliinisen puhtaalle tuoksuvat lakanat. Sit ne kävelee kahestaan lämpimällä myöhäiskesäsellä kadulla ja syö niitä persikkakarkkeja ja juttelee ja niillä on kivaa ja lämpöistä. Ku kaikki vaan käy Prahassa tai lähtee Barcelonaan. Ku joku veis mut ees ajelee sellasel turistidoubledeckerillä :'<
[P.S. Biisi on eka ikinä, joka olis niitä "tämän biisin olisin halunnut kirjoittaa"-biisejä. Tällä hetkellä se saa tosin henkilökohtaisia sävyjä, jotka ovat täysin tahattomia. Biisi biisinä. Mutta kaunis se on. Morrissey = <3]