IRC-Galleria

Hävitinpä sitten puhelimeni ryyppyreissulla. Joten... Verkon kautta yhteydenotot kiitos!

Vastaa rehellisesti ja katso lopputulos myöhemmin.

[x] Aamulla herätessä naksautan niskani
[x] Aamulla herätessä venyttelen kaikkia jäseniäni
[x] Minua ei meinaa saada ylös sängystä
[x] Hiukseni ovat sekaisin herätessäni
[x] Jätän hiukseni harjaamatta
[/] Nukun oppitunneilla
[x] Minusta tulee pirteämpi iltaa myöten
[x] Jos ruokana on salaattia valitan lihan puuttuvuudesta
[x] Jos ruokana on lihaa, syön enemmän kuin jaksan
[x] Sähisen jos olen vihainen (murisen)
[x] Rajumpi meno sitä parempi
[ ] En siedä liikaa sosiaalisuutta
[/] Kynteni ovat pitkät ja terävät
[x] Pidän veren mausta
[x] Suihkuun menen vain siksi etten haise
[ ] Lempieläimeni on kissa
[ ] En tue ruotsalaisia
[x] Ulos katsoessani mieleni tekisi hypätä ikkunasta metsään
[x] Koulussa laitan opettajille vastaan
[ ] Koulussa en syö ruokaa, vaan olen mielummin syömättä
[x] Koulussa ei ole mieliainetta
[/] Jahtaan pikkusiskoani/veljeäni niin kauan että he luovuttavat
[/] Piirtäessäni hahmoilleni saattaa lisääntyä korvat ja häntä
[x] Nukkumaan menosta ei tule mitään
[x] Valvoisin mielummin yöllä ja nukkuisin päivällä
[x] Kun nukun, nukun päälle 10h
[x] Hyvät Refleksit
[x] Pidän ketjuista niin kauan ku ne eivät ole kaulassani
[x] Juokseminen veressä
[x] Sanoo mitä ajattelee


0-7 : Kissimirri

8-14: Elukka

15-20: Villikissa

21-25: Peto

26-30: Saalistaja

Peto.

Eli To Pietari and back (hopefully) Execratus & Sixtus(?)
Meikäläisen matkakassa n. 2€ Very Happy

Lähtö oli sovittu 0:00 to-pe välisenä yönä että ehdittäisiin hyvin perjantain keikalle. Puhelin sitten iltapäivästä pirisee, että totanoinniin se meidän keikkabussi ei mennyt katsastuksesta läpi, kovasti oli kuumeinen bussin metsästys käynnistynyt. Siinä kympin korvilla soittelin bändille, että onkos löytynyt uutta bussia, oli mutta sitten olivat unohtaneet meikäläiselle ilmoittaa että lähtö olikin 22:30, joten tuli vähän kiire.

Kyllähän sitä itsekin kaljan jos toisenkin korkkasin kehä ykkösellä. Matka sujui rattoisasti kovimpia trancehittejä kuunnellessa, mitä nyt kusitaukoja oli ehkä vähän turhan paljon jo alkumasta. nimim jos itse olisin ajanut niin tyhjät pullot olisi ollut syytä kaivaa esiin. Viimein päästiin sitten Vaalimaan raja-asemalle, ja tietenkin Venäläiset tehokkuudessaan käännyttivät meidän revohkan rajalta Very Happy Tässä korvaavassa ajoneuvossa, joka muuten sai nimekseen 'Tommi Läntinen', ei tullut mukana kansainvälistä katsastustodistusta (jos joku ei tiennyt niin ko. lappu on valkoinen a4-paperi jossa lukee suomeksi että auto on katsastettu + pari riviä rekisteriotteesta).

Eipä auttanut sitten muu kuin bussi ympäri ja vastaantulevien linjaa pitkin pois ja odottamaan että ensimmäinen katsastuskonttori avaa ovensa kasilta. Tässä vaiheessa kello taisi olla siinä yhden kahden korvilla, joten tiedossa oli laatuaikaa ABC Amiraalilla. Fiksuimmat käyttivät tämän ajan nukkumiseen, mutta itsehän en moisiin porukoihin lähtenyt. Tästä voi päätellä että aamun sarastaessa juttujen taso ei hirveän henkistä ollut, esim oma suosikkini (Koska keksin sen ite, jee!): Mitä Klingon sanoo päivällisellä? -It is a fine day to dine!
Jepjep

Noniin, viimein saatiin tämä tärkeä paperi ja eikun takaisin rajalle. Tällä kertaa sitten oli riittävästi dokumentteja ja päästiin hakemaan leimat passeihin ja sitten odottelemaan 'terminaaliin' että naapurimaan pojat syynäävät auton. Tunti viisari liikkuu vinhasti ja edelleen meidän 14 hengen sakki pyörittelee peukaloitaan hallin parilla penkillä. Tolkuttoman odotuksen jälkeen saamme tuomion, tämä bussi ei tule ylittämään rajaa! Ei auttanut vaikka paperien väliin koitti näitä yleiseurooppalaisia värillisiä dokumentteja tarjota. Harvinaista!

Porukka tuli siihen tulokseen että tänne asti kun oltiin tultu niin loppuun asti mennään. Päästiin tiukassa valvonnassa hakemaan bussista instrumentit sekä henk. koht. tavarat, mutta sen jälkeen ei ollut asiaa ulos terminaalista. Yhteydet Pietarin päähän toivat sellaisen ratkaisun että sieltä lähtisi linjuri meitä hakemaan. Joskin meidän pitäisi vielä kolme tuntia pyöritellä peukaloita terminaalissa. Siinä sitten istuttiin tavaroittemme päällä ja välillä aina joku virkaintoinen tullimies tuli patistamaan lattialla lepäilleet tahi istuneet yksilöt ylös.

Kuin ihmeen kaupalla kun pietarin bussilla oli vielä pari tuntia aikaa saapumiseen, kuulimme tuttua kieltä "oletteko tekin menossa sinne keikalle pietariin?" Tapahtuman kolmannen suomalaisenbändin eräs jäsen, en muista tähän hätään nimeä, oli menossa kotimaisella turistibussilla Pietariin. Ja välittömästi lähti käyntiin armottomat neuvottelut että mitä ko. bussin kuski ottaisi siitä rahaa että veisi meidänkin revohkan Pietariin jos bussissa vain tilaa olisi. Ja tilaahan oli sekä hinta kohdillaan, joten eikun kamat reissun kolmanteen bussiin! Ensimmäinen onnen potku.

Rentoa köröttelyä kohti Pietaria jossa bussi sitten jättää meidät päättärille. Päättärihän on "jossain" ja keikkapaikka myöskin "jossain" Onneksi Exellä on hyvin tuttuja Pietarissa joten saatiin tuttuja opastamaan meitä, joten eikun kaikki tavarat kantoon ja Pietarin kaduille roudaamaan. Ja sitten kamojen kanssa ruuhka-aikaan metroon. Noh, meikältä pöllittiin siinä rytäkässä videokamera vetoketjullisest kassista, toiselta jannulta lähti mp3-soitin ym. Taitavia keljuja! Onneksi paskapaperin jättivät.

Lopulta kun ollaan samoiltu keikkapaikalle alkaa paikallinen promoottori viilaamaan linssiin ja tiputtaa sovitun hinnan reilusti alle puoleen. Ankaraa vääntöä ja kääntöä ja sopivat, että katotaan sitten keikan alla kun bändit alkavat uhkailemaan että jos ei liksaa tule niin ei soittoaikaan ole saatavilla. Jostain meille ilmestyy rahaa jossain vaiheessa jonkin verran ja tällä rahalla päästään sitten maksamaan että voimme syödä sen sovitun lämpimän ruoan, artisti maksaa. Koska kaikki on kosmista ja ties mitä, ko. keikkahan on jossain goottibileissä, eikä kukaan puhu englantia, edes promoottori niin safkatkin ovat ylläreitä, toisille tuli bors-soppaa, jotut sai ituja, onneksi ainakin minulla kävi tuuri ja sain jotain lihanpalasta ja pari ranskalaista pottua.

Onneksi tosiaan se paskapaperi jäi, kun ei venäläiset oikein taida kannattaa veskissa käyntiä julkisissa tiloissa. Ei paperia, pöntöt halki, ei pysty vetämään, kusta ja paskaa siellä täällä kraanoista ei tule vettä jne. Tällä kertaa töräytykset sitten jäivät sinne, haha! Joku filosofoikin asiaan, että ehkä Venäjällä leimataan jotenkin fiiniksi hienostelijaksi jos tekee tai pitää asiat, ei välttämättä tiptop kunnossa, mutta toimintakuntoisina ja sitähän ei haluta, nimittäin leimautua.

Onneksi meillä sentään oli miltei oma bäkkärikoppi lavan läheisyydessä, aina välillä järkkärit kävivät tivaamassa meiltä rannekkeita miltei kädestä pitäen, mutta silti ko. kopissa ravasi ihan mystistä väkeä vähän väliä joilta ei mitään kyselty. Eräässäkin vaiheessa sinne änkesi eräs black metal homo iskemään meikäläistä, noh onhan minussa sellaista nallemaista vetovoimaa, ehkä! En oikein aluksi ollut varma että mitähän tässä nyt taas kun ainoat lauseet jotka tunnistin että pidätkä oluesta? Entä pojista? Mutta kun hän alkoi kaivamaan siitä kiiltävästä femiinisestä käsilaukustaan mp3-soitinta niin päätin vetäytyä takavasemmalle.

Keikkahan meni alkukankeuksien jälkeen vallan mainiosti ja oli kyllä yksi parhaimmista mitä olen bändiltä nähnyt, vaikka teknisiä ongelmia sateli ja mr. Mattila kaatui rumpusettiin teloen selkänsä. Keikan jälkeen sitten taas jatkui ankara rahan metsästys ja juopottelu. Jossain vaiheessa sitten toisen kotimaisen appariksi / tulkiksi nimetty tyttö oli dokannut itsensä aika kosmiseen mielentilaan ja päätti siinä samassa sitten vielä oksentaa Leenin päälle. Lämpimiä ja käsinkosketeltavia muistoja.

Illalla myös tuli onneksi esille sekin ajatus, että eihän meillä ole mitään kyytiä Suomeen tiedossa Very Happy Takseja ei saanut jne jne. mutta onneksi paikalliset tiesivät kertoa että "keskustasta" lähtee Helsinkiin sellainen turistibussi klo 7 aamulla. Joten ei siinä auttanut sitten muuta kuin juopotella keikkapaikalla mahd pitkään. Oli sekin tavallaan kosmista olla vodkaänkyrässä ja katsoa parvelta jotain transu-industrialia, huh.

Koska itselle oli tärkeää päästä tämän iltaiselle Tenhin keikalle, niin päätin sitten ottaa vähän ohjaksia käsiin ja huudella ihmisille aikatauluja millon pitää viimeistään lähteä ja milloin olla missäkin. Aluksi jengi oli nimittäin hehkutellut että takseilla keskustaan, jeejee artisti maksaa, mutta paikalliset taas olivat sitä mieltä että ei takseja oikein saa sille revohkalle, joten metroilua olisi tiedossa taas.

Pilkkua ei näkynyt joten lähdettiin ehkä puoli kuuden aikaan valumaan kohti metroa ja linjuria... joka sitten osoittautui pakettiautoksi, mutta kyllä sopu sijaa antaa! Nojoo, oli se sentään sellaienn minibussi rek 1+16, mutta kuski+18+vitusti tavaraa sinne ängettiin kun oli muitakin Helsinkiin haluavia kuin vain me. Siinähän se makta meni rattoisasti polvet suussa, aika ajoin onnistui jopa torkahtamaan hetkeksi. Veli venäläinen taisi aika kovasti pitää sitten lompakkonsa nyörit kiinni loppuun asti.

Unisaldo to-aamun ja tämän iltapäivän välillä: ehkä saa katkonaisista pätkistä kasaan noin tunnin.

Eipä mulla muuta, heils & thanx bändit ja kryy ja paikalliset ym.

Always living on the line of what you think is right or wrong,
there was a time when even i could not bear to be alone,
needing someone or something that is not mine to call my own,
to have and hold,
severing the only line of trust that you once thought you had,
now that i can see past you i can start to be a man,
death to me seems no mistake for i have yet to hate,
so can you see my pain, can you feel my pain, can you see my...
this, is my world,
and i see, what you don't,
forever, wanting more,
life breathes, from our soul,
looking into bloodshot eyes mesmerized they can't look back,
slowly turning in my mind is the visions of your death,
finding truth amongst my lies but not accepting now i grow,
and gain control,
opening to inner sanctums that you do not understand,
having no respect for life and taking it with my bare hands,
always searching with contempt for ways to rid my pounding head,
from this place,

This, is my world,
and i see, what you don't,
forever, wanting more,
life breathes, from our souls.

1. Listaa asioita 20 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et uskalla.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne. Nauttikaamme mahdollisista väärinkäsityksistä.


1. Oot mulle vieläkin tärkeä.

2. Jättäisit mut rauhaan, ok?

3. Kiitos kun olet olemassa.

4. Sä olet ihan vitun urpo ihminen kännissä.

5. Miksi et vain kuolisi?

6. Tulisit takaisin tänne. Miksi lähdit?

7. Mitä tein väärin?

8. Lopeta siihen luottaminen että muut hoitaa sun hommat ja kasva vittu aikuiseksi. Oot jo vitun täysi-ikäinen, niin voisit ottaa vähän vastuuta siitä mitä päästät suustasi ulos.

9. Anteeksi, että olin mulkku.

10. Miksi sä et voi ymmärtää miltä musta tuntuu? (kolmelle ihmiselle)

11. Mitä meille tapahtui?

12. Mä en voi koskaan antaa sulle anteeksi.

13. En ole vieläkään unohtanut.

14. Toivottavasti sä selviät elossa.

15. Mitä vittua sulle tapahtui?

16. Anteeksi.

17. Tee ittelles jotain, et sä voi elää elämääsi noin.

18. Lyö sitä äläkä lopeta ennenkuin se ei enää liiku.

19. Miksi tässä kävi näin?

20. Sano noin vielä kerrankin niin lyön sua naamaan.

EDIT: Jaa, se olikin sitten himassa keittiön pöydällä... Fail.

"Yö on aina vanha. Hän oli aivan liian usein kävellyt pitkin pimeitä katuja yön salaperäisimpinä tunteina ja kokenut veressään, että päivät, kuninkaat ja valtakunnat tulevat ja menevät, mutta yö pysyy aina samana, aina aionien syvyisenä. Kauhut purkautuvat esiin sametinpehmeissä varjoissa ja vaikka kynsien luonne saattaa muuttua, pedon luonne ei muutu miksikään."