IRC-Galleria

Pää pöllämystyneenä sitä on ajoittain, kun tuntuu että päivittäin elon virrassa on melkoista vipinää, loisketta ja molskintaa. Koitan kirjata tähän joitain hetkiä päivieni kulusta viimeisen merkinnän jälkeen.

Ke 12.11. todellakin olin aika haikeissa tunnelmissa ja sen jälkeen on kyllä Backyard Babiesin Roads soinut päivittäin (ne sanat, ne sanat) ja on Fuck Off and Die!ssa myös karkeasta nimestään huolimatta sanat, joilla on merkitystä omalle elolle.

Puhelin pirisi melkoisesti koko päivän ja illan ja mese paukkui myös, ja chatti pauhasi :)

Kovasti kannoin tärkeästä ihmisestä huolta, onko kuinka masiksena yms, ja olin ihan tyytyväinen kun tavoitin hänet puhelimitse... onhan se mukavat tietää, että on elossa :)

Tuli treenattua poppoolla ja tuli tehtyä muutamakin uusi piisi. Ja äänitettyä yksi. Aika herkkää osa. Ja aika rujoa osa. Vähän niin kuin elämäkin. Oli kyllä vallan rentoa ja mukavaa... venyi viisituntiseksi soittelot... mutta kivaa oli!!!

Väsyneenä tuli nukahdettua helposti.

Torstaina 13.11. heräsin 05'n ja 06'n välillä, kun frendi soitti hädissään ja tarvitsi yösijaa. Majoitin toki. Kymmeneltä piti herätä ja ruveta asioille siirtymään. Frendi valtasi kylppärin oksentamiseen. Jäi vähän aamiainen vähiin :-)

Aamiaista nautin asioita hoitaessa kaupungilla. Yhden jälkeen lähdin Stanzaralle missä Jamael oli majoittuneena. Lähdimme kera Piru-Ilen kaupungille. Olin kovasti menossa illalla Klubille katsomaan Backyard Babies-keikkaa ja oli kyllä hillitön tilanne, kun marssittiin levykauppaan ostamaan lippua ja myyjä toteaa keikan olevan kuukauden päästä :-9 Tulipa sitten ostettua lippu hyvissä ajoin -jee!!!

Stanzara'n kanssa siirryttiin mun kämpille. Soiteltiin ja touhuttiin. Palautettiin pullot ja Hertassa juotiin puoliksi siideri. Hurjaa oli meno :-)

Painuttiin sidun jälkeen hakemaan puhelinlaturi Stanzaran kämpiltä ja valuttiin dyykkailun jälkeen mun kämpille. Dyykkailun saldona hedelmiä -jee!

Stanzara jäi yöksi ja oli mukavaa, kun oli joku jonka höpistä pe 14.11. heti aamusta :) Stanzara lähti kotio ja mie kikkailin koneella. Kolmen aikaan menin juna-asemalle saattamaan junaan frendiä. Kivaa oli. Ruoka-kaupan kautta kämpille.

Kävin illalla taas kivassa kommuunissa ja juttelin muukavien ihmisten kanssa. Mukavaa oli. Piristi. Tuli hyvät fiilikset, vaikka vakavastikin välillä puhuttiin. Mukava nähdä itselleen tärkeitä ihmisiä.

Satnzaran kanssa lähdettiin kommuunista treenailemaan ja muutama tunti jammailtiinkin ja harjoiteltiin, uusia piisejäkin luotiin.

KIVAA oli!!!

Treenien jälkeen tuli safkailtua ja tadaa, nyt ollaankin jo lauantain puolella. Tänään ajatus käydä Helsingissä Sexhibitioniin, jos kuski jaksaa :) Ja takaisin illaksi Bukran avajaisiin Tampereelle. Huomenna su 16.11. on taas harjoitukset. Pitäisi kai mennä nukkumaan taas.

Voikaa hyvin taaperoiset! :)

EIlen eli tiistaina päiväkirjamerkintäni jälkeen touhusin koneella ja kotona johonkin yhteentoista kahteentoista ja lähdin kaupungille. Siirsin yhdessä mestassa kuvia koneelle, että kansa saa niitä käyttöön, eikä tarvinnut mun poltella levylle. Ihanalle tytölle jauhoja vein..... pirtelöä söin... nauroin ja rupattelin. Kitaraa soitin.... oli hyvä olla. Olin onnellinen. Eilen itseasiassa olin onnellinen alkuiltaan asti.
Oli ihania onnen hetkiä ja nauroin. Tuntui, että osaan olla ihmisiksi ja ihmiset ovat ihania!

Treeneihin köpötin n. 10 min myöhässä eli lähemmäs puoli viisi. Kesken treenien kuulin, että ihanalta ihmiseltä kuollut tärkeä ihminen. Pisti mielen mustaksi, etenkin kun puhelimessa en ollut oikein kuullut kaikkea taustahälyn vuoksi ja kun en löytänyt oikeita sanoja.

Treenit menivät lopun aikaa niin kuin menivät. Olin omissa maailmoissani.

Suretti ja harmitti, kun en osannut olla tukena.

Tuntui taas, etten osaa kommunikoida. Ilta ja yö meni kotona rauhallisesti.

Heräsin tänään taas puolikuuden aikaan.

Oli rauhallinen aamu.

Olen kirjoittanut jostain puoliseiskasta eteen päin koneella. Ja kuunnellut Backyard Babiesia.

Toivon, että näkisin tänään ihanaa ihmistä. Tykkäisin ihan hitosti, mutta tiedän ettei välttämäti tuukaan käymään. Ymmärrettävästi. Kaukolohtua koitan koko ajan lähettää. Toivon, että perille menee.

Uskaltaisikohan sitä soittaa ja kysyä kuulumisia?

(olenpa aralla päällä tänään... outoa)

Ollut tosiaan tänään hyvin haikea olo. Hyvin haikea.

Sen varmaan edellisestä viestistä voi päätellä.

Tiedän, että tämä on jonkun mielestä teinixiä, mutta aivan kuin olisin ennenkään paljon miettinyt mitä muut ovat minusta mieltä?

Tämän hetkisiä tunnelmiani parhaiten kuvaavat pari kappaletta (ja hieman niitten viedotkin ehkä) http://www.backyardbabies.com/videos/the_mess_age.html
http://www.backyardbabies.com/videos/roads.html
Näissä sanat puhuvat ihan hitosti asioita, joita en kykenisi tänne kunnolla ilmaisemaan.

Viimeksi tänne olen merkinnän kirjannut to 6.11. aamulla ja tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Tuntuu aivan kuin päiväni olisivat kolminkertaisia pituudeeltaan ja yksi viikko olisi lähes kuukausi sisällöltään. Välillä tuntuu, että pää räjähtää informaatiosta ja sydän ei kestä tunnevirtaa. Ihmekään, että selkä vihoittelee, kun se saa kannatella maailman painon moninkertaisesti.

Torstaina 6.11. tein, koin ja näin, elin ja olin ja voi että kun kaikenlaista olikin! Näin ystävän ja juttelin monista asioista, ja kävin ostamassa seurassaaan lipun Tuomari Nurmion keikalle, kävin eräässä iltamassa, setvin paperiasioitani (kiitti auttaneelle!), ampaisin Hertan runokaraokeen (siellä lausui eräskin ranskalainen runoutta) ja tein siellä jotain mitä en ollut aiemmin tehnyt -koskaan! Ja se kauheus oli se, että lausuin lainarunoutta (A.W. Yrjänää, randomilla runon valitsin) ja vielä alkomahoolijuomatuoppi kourassain! Ja olinpa vielä ihan hipinnäköinenkin!!! Hui, kauhiaa sellainen on! Pakko myöntää, että Luojan kiitos lausuin omaakin tuotantoa, tosin ilman papereita. Oli kyllä outoa settiä taas.

Hertasta ampaisin Klubille ja kuuntelin, koin ja nautin bluesista. Nurmiolla oli vallan mainiot lämppärit. Eka oli raakaa ja rujoa, toka oli teknisempää mutta show-meiningillä! Mie tanssin itteni ihan hikiseksi. Hyvässä seurassa on mukava tanssia (kiitoksia seuralaisille!) Mukavaa oli myös jutella. Aamuyöllä vielä tajusin tanssivani ja hengaavani Klubilla... tuli bongattua, että Backyard Babies ois nyt tällä viikolla... hmmm, oiskohan lippui vielä jäljellä mietin ma yhä.... Kotiin perjantai-aamuyön aikana raahustin jalat kipeinä ja nukahdin väsyneenä, ja uupuneena.

Perjantai-aamuna 07.11. piti herätä aikaisin ja lähteä asioille. Asioilta suuntasin frendini seurassa ostoksille ja ostin lahjoja mukaville inehmoille ja eräälle rakkaalle ihmiselle. Pistäydyin eräässä kommuunissa, annoinpa eräänkin lahjan ja ampaisin kirpparille frendien seurassa. Kirpparilta löytyi Boris Karloffin tähdittämä The Mummy-dvd, t-paita ja Juice-kasetti.

Kirpparikierroksen jälkeen kommuunissa höpisin mukavia, vietin aikaa ja hyvässä seurassa lähdin ostoksille...... taidenäyttelyssäkin tuli käytyä ja mukavaa oli kaikinpuolin muutenkin! Ja hitsi vieköön oli kyllä hyvä olo!! Ei olisi soitto- ja laulu- yms. -treeneihin kiinnostanut lähteä yhtään, mutta minkä teet kun treenit oli sovittu?!?

Treeneissä oli nihkeää. Kaikki olivat väsyneitä ja vittuuntuntuneita. Minä olin väsynyt ja vittuuntuneeksi muutuin treenien aikana. Huutoa kyllä sitten piisasi lopuksi. Treenien jälkeen tuli juteltua yhden jäsenen kanssa mukaviakin... ja hetken aikaa vietettyä sängyssä itkemistä.

Nälkäisenä ja vittuuntuneena tuli lähdettyä reivejä kohti, mutta pakko oli pysähtyä kiinalaisessa, kun heikotti hitosti. Reiveissä oli OMITUINEN atmosfääri. Ahdisti, vitutti, nauratti, itketti, ihastutti ja vihastutti ja kaikkea mahdollista... tanssittua tuli, puhuttua, juotua, naurettua, angstattua... kaikenlaista, pussattua ja suudeltuakin tuli... halattua myös....

Reiveistä aterioinnin kautta chillailemaan yhteen anniskeluravintolaan. Tuli tsekattua jatkon kannalta, että oisikohan sie millaista meininki. Voisi siellä käydä joskus ihan pelkästäänkin.

Kotona olin väsynyt ja hikinen. Siitä huolimatta, että ulkona oli matkalla turkasen kylmä ja sen takia sitä oli tullutkin pysähdeltyä syömään ja lämmittelyn vuoksi tsekkaamaan se raflakin.

Lauantaina 8.11. oli aamupäivällä tms riitaa ja kränää heti aluksi. Keskustelun kautta positiivisempiin asioihin, mutta angstia oli ihan alkuiltaankin asti. Siirryin kommuuniin mukavaan seuraan alkuillasta ja kommuuniin hyvään seuraan jäin ihan yöksikin asti. Oli hyvät vibat siis loppujenlopuksi kaikesta pään sekavuudesta huolimatta.

Sunnuntaina 9.11. tuli herättyä soittoon, piti mennä viemään vara-avain tutulle että kotiinsa pääsi vesisateesta... hain aamiassafkat samalla himasta ja menin takaisin kommuunin goisimaan... puhelin soi ja herätti uudestaan, mude ulkomailta toivotteli kaikenlaista eikä tajunnut etten just pystyny puhumaan vaan halusin takaisin nukkumaan... ärf.... tekstariakin pukkasi ja heräsi, ilmoitin että KOITAN NUKKUA!!! Ja pistin äänettömän lisäksi värinättömällekin puhelimen. Puolikolmen aikoihin tuli noustua ja aamiaspöydässä jumitettua piiiitkään... viideksi sentään (itseasiassa 16.59 ON EKSAKTI AIKA) erääseen ryhmään ehdin. Sieltä hyvässä seurassa pois... tosin onnistuin kommunikoimaan taas typerästi... ahistamaankin pisti.... Kiinalaiseen frendin kanssa ja sieltä takaisin kommuuniin... puhuin elämän mudan synkkiä vesiä ja söin nouto-kiinalaista... viestittelin isäinpäiviä... tuli nähtyä kaikenlaista ja jäin yöksi.

Maanantaina 10.11. heräilin pitkin aamuyötä. Lopullisesti heräsin kymmenen - yhdentoista aikaan. Puhuin hyvinkin synkkiä ja itkin. Jotenkin ajatukset selkiytyivät, ehkä vähän tunteetkin. Jumitin kommuunissa pitkälle päivää. Ennen kuin lähdin, kävin mielestäni tärkeän keskustelun. Olisin halunnut jäädä, mutta olin ehtinyt sopia jo muuta... "venaisitko kymmenen minsaa" venyi noin tunnin odotukseksi odottelijalle, kun koin etten voi lähteä vielä, sillä keskustelu merkitsi niin paljon.

Ruokakaupasta kotiin ja kotona odotti kirjeessä resepti, joten takaisin keskustaan! Apteekista kotio ja siellä sitten siivousta ja leiväntekoa ja tiskaamista. Runoelmaakin pukkasi päästä paperille. Nyt on frendiltä saatu matto ja siistimpää. JEEE! Fiilis oli aika hyvä nukkumaan mennessä.

Ti 11.11. heräsin noin puolikuusi ja olen ehtinyt touhuta tänään jo vaikka mitä. Pitäisi treenata iltapäivällä. Jos vaikka kerrankin lepäisin ennen sitä. Kovasti tekisi mieli hankkia lippu Backyard Babiesin keikalle torstaiksi.... perjantaiksi ja sunnuntaiksikin olisi treenit.... ehkä muuten pitäisikin koittaa ihan vaan levätä.

HALAUS kaikille ihanille ihmisille, jotka tuette ja joilta saan voimaa elää päivästä ja yöstä toiseen!

Sydämmellisesti
Krisse Sydän.

Eilen oli pitkä päivä ja vaihtelevasisältöinen. Siihen sisältyi iloa, surua, vihaa, raivoa, kiukkua, angstia, ahdistusta, ONNEA, musiikkia, hiljaisuutta, remontin möykkää, kauniitten sanojen äänivirtaa, huutoa, taustamusiikkia.... ruokaa, juomaa... kulmakarvojen kondikseen laittoa (komeat tuli, tattis tekijälle!)... hengailua, chillailua, stressailua, kiireilyä... apteekissa käyntiä... juttelua... soitto- ja laulutreenejä...
ja vaikka mitä!

Pitkälle päivä venyi, iltaan asti: klo 22 jälkeen vapaa-aikaa pääsin harrastamaan... ja sitten maksoin netissä laskuja ja tein paperihommia. Glamoröösiä? :( :-)

Yöunet jäi vähiin.

Väsyttää hitosti ja paljon pitäisi tänäänkin tehdä. Huomenna hommaa taas ja musa- ja laulutreenejä.

Onneksi rakkauden, unien, valojen, kauniitten varjojen, hyvän olon ja kauneuden voimalla jaksan mennä etiäpäin kuin patteripupu!

Tänään chatissa olen höpöillyt, laitanpa "aivotoimintaa" tähän:

08:54:29 [Krisse-Sydan] jos vaikka taas miettis mitä irc-gallerian päiväkirjaan kirjoittaisi sumeita... tai mitä työkuvioita pitäisi kikkailla... ja mä kun olin jossain vaihees luullu, että tää on lomapäivä :(
08:54:49 [tuulenpuiska] krisse kerro sinne terveisiä puiskalta :D
08:54:56 [Krisse-Sydan] Tuomari Nurmio ois Klubilla illalla, mutta en tiedä jaksaako, kun ei päikkiksiä ehdi nukkua...
08:55:08 [Krisse-Sydan] puiska: galtsuun vai?
08:55:12 [tuulenpuiska] juu
08:55:52 [Krisse-Sydan] Ehkä mä kopypastetan ton raa'asti Galtsun päiväkirjaan merkinnän osaksi
08:56:03 [tuulenpuiska] :D
08:56:11 [Krisse-Sydan] ...kuvaapa sitten ainakin hyvin sitä mitä touhuan...
08:56:23 [Krisse-Sydan] ..aivot ulalla Kinkkulassa höpöän...
08:56:32 [Krisse-Sydan] ..non stop höpöän.

Pätkä on tuulenpuiskan luvalla ja keskustelu tapahtunut www.city.fi'n KinkyChatissa, tai ihan vaan tuttavallisesti Kinkkulassa aka KinkkuLandiassa .-)

Kuinkahan monta Galtsu-merkintää tänään saan aikaiseksi?

Pitäisi varmaan tehdäkin jotain tänään... no, itseasiassa olen jo kaikenlaista tämänkin vuorokauden puolella tehnyt...

VOIMIA kaikille!

Yours Truly,
tai ihan vaan Sydämellisesti
Krisse Sydän.

...ei maailma ole musta.

Maailma on
kukertava
hassu
outo
hullaannuttava.

Kuka juotti mulle rakkauden pikarista ja sai mun pääni sekaisin?

Kirjoitan väsyneenä piiiitkän päivän jälkeen virne naamalla.

Rakastan Teitä, tiedätte kyllä itsenne.

Ja kiitos kaikille muillekin ihanille ihmisille olemassaolostanne!

The Dark side of the moon shall swallow everything good that there has ever been.

SYDÄMENI VUOTAA VERTA, itken.

Havahduin city'n chatissa tällä viikolla (erään keskustelijan kommentista) siihen, etten ollut piiiitkään aikaan kirjoittanut city'n blogiin mitään. Ja kun kirjoitin, kirjoitin kerrankin jotain suht koht henk koht ja lisäksi positiivisia asioita.

Nyt kun olen viikon verran kuunnellut tutuilta ja puolitutuilta galtsun käyttäjiltä "ooxää viekin onnellinen -ehhehee!", kommentteja ajattelin kirjoittaa taas tännekin. Ja ihan vaan ärsyyttääksenikin kaikkia synkkämielisiä söhösilmiä ja takkutukkia, kirjoitan: "olen yhä onnellinen". Ja hitto, tällä tiellä voisin olla mielelläni useamminkin.

On totta, että kahdesta kännykästä se tärkeämpi on mäsänä ja se toimivampikin ryppyilee minkä jaksaa.
On totta, että tämä henk koht tietsikka millä näpyttelen par'aikaa tätäkin viestiä, on ryppyillyt tovin jos toisenkin.
On totta, että olen itkenyt viimeisimmän Galtsun päiväkirjamerkinnän jälkeen kerran jos toisenkin.
On totta, että minulla on ollut viikon säteellä hitosti selkä, jalka, pää- ja jne särkyjä.
On totta, että välillä on riitaa tahi sanaharkkaa ja tai en osaa ilmaista itseäni kunnolla tai käsitän väärin toisia.
On totta, että allergioitteni ja ruokavalioitteni kanssa ulkona syöminen tai frendien kanssa kokkailukaan ei aina ole ongelmatonta.
jne jne jne...

MUTTA olen koittanut keskittyä neg asioitten sijaan positiivisiin seikkoihin,
sillä vaikka yksi känny on mäsä ja toinenkin räknää, onpa sentään jokin millä saada kiinni jengiä ja mistä minut voidaan tavoittaa.
Ja vaikka tietsikka oli todella sekaisin melkoisen pitkään, toimii se sentään tällä hetkellä ainakin jotenkin.
Olen toki itkenyt, mutta en vain surusta, vaan olen itkenyt ilostakin. Ja monet surun, ahdistuksen, häpeän, jännittämisen ja ketutuksen kyyneleet olen voinut vuodattaa jonkun Ihanan ihmisen seurassa.
Särkyjä, kipuja ja kolotuksia ON ja tulee olemaan, mutta tiedän että paljon huonomminkin voisi olla. Mulla sentään on raajat joita voi särkeä.
Ja vaikka riitaa ja väärinkäsityksiä ehkä ajoittain piisaa, ajattelen asian niin että mulla sentään on ystäviä ja rakkaita, joitten kanssa edes riidellä.
Ja juuri allergioitteni ja ruokavalioitteni takia koen syöväni monipuolisesti. Tulee kurkittua uusien makuelämysten perään ja kotona tulee kikkailtua elimistölleni sopivien ainesten kanssa melkoisesti... muuten ehkä käyttäisin mielikuvitustani vähemmän.

Ja onni on aikalailla käsite- ja filosofisen näkemyksen asia. Ihan niin kuin rakkauskin.

Jumanschwiidu, menee ihan lässytykseksi. Seuraavaksi kirjoitan varmaan, että olen rakastunut.

ookoo... taidankin tehdä niin.

OLEN RAKASTUNUT.
(ja itseasiassa x2)

Juuri tällä hetkellä, tunnilla, sekunnilla ja sydämenlyömällä OLEN ONNELLINEN!

...tänne kirjoitan.

Syksy on mennyt ollessa, eläessä ja pohtiessa syntyjä syviä. Ystäviä taas kuollut ympäriltä. Hitto, miksi kaikki ihanat kuolevat ja kaikenmaailman idiootit saavat jäädä elämään?!?

Olen antanut itseni lihoa alkukesän keikkakunnosta (alimmillaan 68 kg) ja olen nyt ollut ylimmilläni 86 kg, keskimääräisesti tosin paremminkin 83kg, mutta reilusti alkukesää pyöreämpi. Olo on kyllä parempi. Näytän sopusuhtaisemmalta, eivätkä rinnat ainakaan pienemmäksi ole kilojen karttuessa muuttuneet :-)

Pehmeämpää ulkoista olemustani saa tulla livenä katsomaan 29.11. Herttaan Runokapina-tapahtumaan, jossa esiinnyn soolona. Kera Iloisien orjien esiinnyn joulukuussa alustavasti ainakin Vastavirta-klubilla. Tammikuulle on jo alustava buukkaus ja helmikuullekin jo neuvotteluita keikoista. Keikkaa siis pukkaa, vaikken sitä aktiivisesti kalastelekaan.

Hankin vihdoinkin uuden läppärin ja nettiyhteyden. Ei tarvitse roikkua julkisilla koneilla. Messengeriinkin liityin. Kaikkea sitä vanha koira touhuaa :-9

Tänään äänestin ennakkoon kunnallisvaaleissa. Suosittelen tekemään samoin!

Kaunista syksyä toivottaen
Krisse Sydän.