IRC-Galleria

Toisin sanoen, tämä Lucis Trustin (kuten myös muidenkin okkultistien) mainostama maailman opettaja ei ole takasin tuleva Jeesus Kristus joka ilmestyy pyhiensä kanssa "toisessa tulemisessa" täyttäen Jumalan lupaukset Israelille. Lisäksi, tarkka lukeminen paljastaa että tämä Maailman opettaja ei ole kukaan muu kuin antikristus, ja monet jotka kutsuvat itseään "Kristityiksi" syleilevät tätä väärää kristusta Messiaanaan.



Tämä on olennaisin osa luciferilaisesta suunnitelmasta lyödä Jumala, ja ne "evankeliset" jotka ovat halukkaita hylkäämään ekspositoorisen (=suoraan Raamatusta luettavan) opillisen saarnaamisen sekä muut Raamatun käskyt jotka on annettu kirjeissä Timoteukselle, uuden "etsijä-ystävällisen", päämäärätietoisen tai tulosperusteisen suuntauksen hyväksi, tekevät töitä tämän väärän messiaan suunnitelman hyväksi. Kuten Alice Bailey kirjoittaa kirjassaan "Externalization of the Hierarchy":

"Kristillinen kirkko monine suuntauksineen voi palvella Johannes Kastajana, 'huutavan äänenä erämaassa' ydin-ajatuksena jonka avulla maailman valaiseminen (=illuminaatio) voidaan saattaa päätökseen." [13]

Kuinka tämä voisi olla mahdollista, ja kuinka "evankelisiksi" tai "fundamentalistisiksi" itseään kutsuvat voisivat hyväksyä tai jopa mainostaa luciferilaista agendaa? On vain yksi vastaus: Ne jotka vannovat (kuvainnollisesti) Jeesuksen Kristuksen nimeen eivät ole immuuneja eksytykselle, ja jokainen tähän joukkoon kuuluva joka ei neuvo johtajaansa pysymään uskollisena Jumalan Sanalle -- tieten tai tietämättään -- on saman petoksen uhrina kuin Hamlinin lapset jotka seurasivat Pillipiiparia. Sillä Raamattu on hyvin selväsanainen opetuksessaan että väärät opettajat soluttautuvat seurakuntiin ja johtavat sokeat harhaan. Tämä luopumuksen kaava on ollut nähtävissä Kirkon varhaisista päivistä lähtien, ja taistelu uskon puolustamiseksi vääriä opettajia vastaan ei ole mitään uutta.



Sillä tätä käsikirjoitusta lukevat vanhemmat lukijat jotka muistanevat 1960-luvun suuren "Ekumeenisen liikkeen" sekä joukkopaon pois valtavirran protestanttisista kirkoista. Tällöin monet Raamatuun uskovat "uskon puolustajat" olivat vakuuttuneita että Ekumeeninen liike oli tämä Raamatussa kuvattu "Lopun ajan suuri luopumus". [14] Kuitenkin, kun tutkitaan tarkasti kaikkia todisteita ilman emotionaalista väliintuloa, totuus on se että protestanttiset suunnat kokonaisuutena eivät koskaan ole olleet täysin alamaiset Jumalan Sanalle. Jopa kaikkein oikeaoppisimmat ovat omaksuneet asioita roomalaiskatolisuudesta eivätkä ole koskaan olleet täysin kuuliaisia Raamatulle.



Kuitenkin, suuret uskon soturit 1930-luvulta 1970-luvulle jotka puolustivat totuutta ja erottautuivat modernistien opillisesta epäpuhtaudesta kaipasivat saada perustaa opilliseen puhtauteen perustuvia kirkkoja. Traagisesti, juuri nämä seurakunnat ovat nyt "Uuden paradigman kirkon" hyökkäyksen kohteena; näiden ennen niin järkkymättömien uskon puolustajien lapset ja lastenlapset uhataan ajaa kompromissien ja lopullisen luopumuksen tilaan.



Tämä luopumus ei anna itseään ilmi hyökkäyksenä suuria fundamentaalisia oppeja vastaan kuten modernismi teki. Itse asiassa, jopa Charles H. Spurgeon hyväksyisi nämä opit. Kuitenkin, "teistisen evoluution", mystiikan, okkultistisen terminologian, globalismin, käyttäytymistieteiden, tulosperusteisen prosessin, sekä verhotun opillisen epäsäännöllisyyden soluttautuminen uhkaa tuhota nämä uskon perustat niin että tämä "evankelinen" kirkko tuhoaa itsensä kiinteän perustan puuttumisen seurauksena.


Pahinta tällä hyökkäyksessä Fundamentalistista kristillisyyttä vastaan on sen salakavaluus. Vaikka moni väittää tämän olevan puhdasta sattumaa, samanlaienn suunnitelma on paljastanut itsensä poliittisella tasolla: maailmanlaajuinen globalismi tavoitteenaan toisenlainen ilmiasu tästä niin kutsutusta "uudesta maailmanjärjestyksestä". Tätä suunnitelmaa, joka tunnetaan nimellä Vähittäinen funktionalismi, ehdotti Richard Gardner Foreign Affairs Magazinen huhtikuun 1973 numerossa; tämä on Ulkomaansuhteiden neuvoston virallinen lehti.

"Lyhyesti, 'maailmanjärjestyksen huone' täytyy pystyttää alhaalta ylöspäin mieluummin kuin ylhäältä alas... kansallisen itsenäisyyden viimeinen kierros, repien sitä pala palalta, saaden aikaan paljon parempaa tulosta kuin vanhanaikainen rintamahyökkäys." [15]

Tätä samaa strategiaa käytetään nyt niinsanotussa "Kirkko-vallankumouksessa". En tarkoita sitä että tämän vallankumouksen johtajat tieten tahtoen hylkäisivät Jumalan Sanan, mutta tosiasiat saavat lukijan vakavasti kyseenalaistamaan -- ei ainoastaan heidän motiivinsa, vaan myös heidän hengellisen mielenlaatunsa.



Palatessama takaisin John MacArthurin arvioon tämänhetkisestä tilanteesta, mystiikan lisääminen opillisesti vammautuneeseen, etsijä-herkkään, päämäärätietoiseen, tulosperusteiseen kasvustrategiaan on viimeinen askel kohti suurta hengellistä katastrofia, tai suurta muutosta. Edelleen, CGM:n, ja erityisesti tulosperusteisen mallin läheisempi tarkastelu paljastaa "ryömivän okkultismin" vaikutuksen joka on upotettu sisään näihin ohjelmiin.

Syleilemässä panteismia

Lucifer ei valehdellut Eevalle ainoastaan silloin kun hän sanoi "ye shall not surely die" vaan myös silloin kun hän sanoi: "Ye shall be as god." Panteismin perus-lähtökohta ei ole vain ihmisessä vaan myös kaikessa muussakin oleva jumaluus. Monismin lisäys juontaa juurensa immanenssin (=äärettömyys) "länsimaistetusta" versiosta: Jumala on kaikkea ja kaikessa. Vaikka tämä konsepti oli vieras amerikkalaisille melkein vuosisadan ajan, sen saapuminen 1960-luvulla sai aikaan muutoksia jotka eivät ainoastaan tunkeutuneet sisään länsimaiseen kulttuuriin vaan myös vahvasti muuttivat sitä. Itse asiassa, koko länsimainen kulttuuri on verrattain uusi idän uskontojen käsityksille.



Yli 1200 vuoden ajan, Roomalaiskatolinen Kirkko hallitsi Länsi-Euroopan kulttuuria siinä määrin että vain harvoilla yksilöillä oli mitään käsitystä idän uskonnoista. Kuitenkin, kun Rooman Kirkko keksi vaatia Pyhää Maata itselleen, itäinen mystiikka saapui läntiseen sielunelämään. Tämä okkultistisen tiedon infuusio siirtyi Ristiretkiltä palaavien ritareiden mukana.



Rooman Kirkko reagoi tähän yrittämällä tuhota mystikot tai ajamalla heidät maan alle. Kuitenkin, huolimatta Rooman yrityksistä, mystiikka ja okkultismi kukoisti ja se murtautui lopulta esiin Renessanssina. Seurauksena, Renessanssin mukana kansan keskuuteen levisi kiinnostus idän uskontojen ja okkultismin opiskelua kohtaan.