Uskovien vainot
Jeesuksen seuraajia on aina vainottu, Herra itse kertoo siitä meille Sanassaan (Joh. 15:18-27; Joh. 16:1-4). Myös Pyhä Henki ilmoitti Paavalin kautta, että jokainen, joka tahtoo tosissaan seurata Jeesusta, joutuu vainottavaksi (2. Tim. 3:12). Ja koska emme ole Herraamme suurempia, samat ilot ja surut odottavat meitäkin. Jeesus lupasi lähettää uskoville Pyhän Henkensä taivaaseen astumisensa jälkeen, jotta saisimme rohkeuden olla Hänen todistajiaan. Kreikan kielen sana 'todistaja' on 'Martys', josta sana 'marttyyri' tulee. Se tarkoittaa veritodistajaa. Kaikki apostolit kärsivät marttyyrikuoleman paitsi Johannes. Myös nykyään monissa maissa veljiämme ja sisariamme tapetaan, kidutetaan ja vangitaan uskon tähden. Heitä olisi hyvä muistaa rukouksin. (Hebr. 13:3) Mutta vaikka emme kokisikaan marttyyrikuolemaa, joudumme kuitenkin kuolemaan itsellemme. Egomme (eli vanha minämme, syntinen luontomme, lihamme) on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja haudattu kasteen hautaan, jotta eläisimme uutta elämää Jumalan voimassa. Tämä on se uskon kilvoitus, johon me kaikki olemme kutsutut, ja se päättyy vasta, kun kuolemme fyysisesti. (Room.6&7, Gal. 16-25, Gal. 6:14). Olkaamme siis vahvoja uskovia eikä Jeesuksen kylväjä-vertauksessa esittämien ihmisten kaltaisia, jotka heti ottivat sanan vastaan (tulivat uskoon), mutta vainojen ja ahdistuksen tullessa lankesivat pois (Matt. 13:20-21).