Laittomuuden eli synnin valtaanpääsy
Kun katsomme, mitä kaikkialla tapahtuu, näemme, että kaikkinainen syntielämä rehottaa. Lyhyessä ajassa maailma on muuttunut niin, että kaikki perusarvot romutetaan ja niitä pilkataan, vieläpä lain nojalla. Kaikki käännetään ylösalaisin ja kerskataan asioilla, joita vielä joitakin vuosia sitten pidettiin häpeällisinä. Ihmiset luulevat hulluudessaan ja synnin pimeydessä ratkaisevansa ongelmat kieltämällä ne tai tekemällä niistä sallittuja. Näin maailmaa valmistetaan ja kypsytetään vastaanottamaan Antikristus eli synnin ihminen, pahan ruumiillistuma. Maailma on kypsymässä myös Jumalan oikeudenmukaisille tuomioille.
Laittomuuden salaisuus on vaikuttanut maailmassa alkuseurakunnan päivistä lähtien ja huipentuu Antikristuksen tuloon. Ensin poistetaan kuitenkin este, joka mahdollisesti on maanpäällinen seurakunta (2. Tess. 2).
Ikävä kyllä on myös uskovia, jotka tulevat rakastumaan tähän maailmaan, ja luopumaan uskostaan. Tämä on uskosta pois lankeamisen kiusaus (Luuk. 21:36, 22:46). Jeesus ei turhaan käskenyt uskovia valvomaan ja rukoilemaan, etteivät joutuisi kiusaukseen, vaan saisivat voimaa vaikeita aikoja varten. Meidän tulee pukea yllemme Jumalan koko sota-asu, että kestäisimme pahana päivänä. Kylväjä-vertauksessa puhutaan ihmisistä, jotka kuulevat Sanan, mutta se tukehtuu tämän maailman huoliin, rikkauteen ja himoihin (Luuk. 8:14). Joka haluaa olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen, eikä Isän rakkaus ole silloin hänessä. Tämä on hengellistä haureutta, sillä olemme Kristuksen morsian. Jeesus on mustasukkainen meistä, sillä olemme Hänen omaisuuttansa. Raamattu kuvaa langennutta uskonnollista järjestelmää portoksi (1. Joh. 2:15-17, Jaak. 4:4-5, Joh.ilm. 17:1-6).
Emme siis voi palvella Jumalaa ja mammonaa, vaan jompi kumpi on sydämemme valtias (Matt. 6:19-24).