Merkki, joka erottaa oikean väärästä
Onneksi on olemassa tietty merkki, joka paljastaa meille paljon. Se merkki on RISTI. Vanhassa hebrean kielessä viimeinen kirjain 'Tav' kirjoitettiin ristin muodossa. Tämä merkki kirjoitettiin nimenomaan Jumalalle uskollisten otsaan:
"Herra sanoi hänelle [enkelille]: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee [ristin] merkki niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään". Ja niille toisille [kaupungin rankaisijat] hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan [ristin] merkki¸ ja aloittakaa minun pyhäköstäni." (Hes. 9:4-6)
Pietari puhuu samasta asiasta näin: "Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?" (1. Piet. 4:17-18).
Jumala aloittaa puhdistavat toimenpiteensä vastuunkantajista. Risti ei ole ainoastaan pelastuksen, vaan myös kuoleman merkki. Jokaisen Jeesuksen seuraajan on kannettava ristinsä. Vanha minä, egomme, on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, ja sen on pysyttävä siinä. Emme ole enää itsemme omat, vaan Jumalan. Olemme osalliset Kristuksen ylösnousemusvoimasta, mutta olemme osalliset myös Hänen kärsimyksiinsä. Emme saa enää elää synnissä, vaikka emme olekaan lain alla. Pelastumme uskon kautta, armosta, mutta sitä varten, että kuljemme Jumalan edeltä valmistetuissa hyvissä teoissa (Matt.. 16: 24-26, Room. 6, 2. Kor. 11:23-31, Gal. 5: 16-25, Efes. 2:8-10, 4:17-25, Filip. 2:5-15, 3:8-21).
Tämä pyhityksen tie on sama kaikille. Jumala haluaa viedä meidät jokaisen sille tielle, jotta Kristuksen elämä tulisi meissä näkyviin. Ellemme antaudu tähän, luisumme pois tieltä emmekä pääse perille (1. Kor. 10:1-14, Hebr. 12:14, 2. Piet. 1:3-11). Jumala on tietysti pitkämielinen, ja jokainen elää omaa vaihettaan, mutta meiltä kysytäänkin vain halua pyrkiä Kristuksen kaltaisuuteen. Kaikkihan me epäonnistumme ainakin jossakin asiassa. Seula on kuitenkin tiiviimpi ja tuomio kovempi, kun on kyse vastuunkantajista ja näkyvistä hahmoista (Jaak. 3:1).
Väärät profeetat ja muut "ihmemiehet" eivät elä Raamatun mukaista elämää, vaikka neuvovat muita. Jeesuksen, Paavalin ja muiden esikuviemme elämä oli aivan toisenlainen. Tässä on vakava varoitus ja kehoitus: "Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niin kuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä." (Filipp. 3:17-19)
Emme voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Rikkaus ei ole sinänsä syntiä, jos sen avulla autetaan muita ja tuotetaan näin Jumalalle kunniaa. Rahan himo taas on kaiken pahan alku ja juuri, sillä sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta. On kuitenkin eri asia olla rikas kuin rikastua evankeliumin avulla, kuten useat menestyssaarnaajat tekevät.