IRC-Galleria

Kirkastetun Herran ilmestymisellä on kauhistuttava vaikutus Johannekseen. Hän kertoo meille jakeessa 17: "Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen." Niin valtavan majesteettiuden ja kirkkauden näkeminen täyttää hänet kauhulla. Jotkut käsittävät tämän niin, ettei Johannes tunnistanut Herraa ja ettei hän tunnista Häntä ennenkuin Vapahtaja puhuttelee häntä sanoilla, jotka tätä seuraavat. Mutta edellisten jakeiden valossa tämä ei ole kovinkaan luultavaa. Sillä hän oli jo saanut kehotuksen kirjoittaa ja hän oli jo saanut nähdä "Ihmisen Pojan kaltaisen". Mutta vaikka hän tietää, että se on Herra, hänet täyttää pelko Herran olemuksen suorastaan pelottavan kirkkauden takia. Johannes oli kerran aikaisemmin saanut nähdä häivähdyksen tästä voimasta ja kirkkaudesta, kun hän ja Pietari ja Jaakob olivat Herran kanssa pyhällä vuorella; mutta nyt hän saa katsella "Hengessä" tuon valtavan majesteettiuden todellisuutta ja hän suorastaan pökertyy ja kaatuu Herran jalkojen juureen kuin kuolleena. Kaiken tämän on käsitettävä olevan osa näkyä ja se tapahtuu "Hengessä". Nyt saamme kuulla Herran lohduttavat sanat, jotka Hän osoittaa Johannekselle, mutta myös seurakunnalle kaikkina aikoina. Sillä mekin vapisemme Hänen kirkkautensa edessä. Kun me, kuten Johannes, seisomme kasvokkain tämän mahtavan ja vanhurskaan taivaan ja maan Tuomarin edessä, me käsitämme oman syntisen tilamme ja me haluamme kaatua Hänen eteensä ja huutaa yhdessä profeetan kanssa: "Voi minua [sillä minä olen hukassa engl Raamatussa "Woe is me for I am undone!"]!" Jopa nytkin, kun tutkimme näkyä tästä kirkastetusta ja majesteettisesta Tuomarista, me käsitämme, ettemme kykenisi seisomaan Hänen läsnäolossaan. Meillä on pikemminkin pelkoa Hänen tulemustaan kohtaan kuin toivoa siitä. Ja sentähden me tarvitsemme sekä nyt että Hänen tulemuksensa päivänä Hänen lohduttavia sanojaan: "Älä pelkää!"

Jeesus laski tietenkin oikean kätensä Johanneksen päälle näyssä ja "Hengessä" ja sanoi sitten hänelle: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." Tässä on lohdutuksen sanoma meille kaikissa meidän peloissamme ja miten täydellisen lohdutuksen se sisältääkään! Huomatkaamme, että se haluaa kiinnittää koko huomiomme Kristukseen ja siihen, mitä Hän nyt on. Ja mikä muu voisikaan olla lohdutuksemme elämässä ja kuolemassa kuin tämä Kristus, meidän Herramme, johon me uskomme,jolle me kuulumme ruumiinemme ja sieluinemme, joka on ensimmäinen ja viimeinen, Hän, joka elää, vaikka oli kuollut, Hän, jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet? Hän on Alfa ja Omega (jae 11), ensimmäinen ja viimeinen (jakeet 11 ja 17). Jakeessa 8 sanottiin näin Jumalasta; tässä Kristus kuvaa näillä sanoilla itseään. Tässä ei ole kuitenkaan mitään ristiriitaa. Sillä Kristus ei ole ainoastaan tosi Jumala; vaan Hän on myös Välittäjä, Jumalan Poika, joka tuli lihaksi, esikoinen kuolleista herätettyjen joukosta, Hän on kaikkien olentojen esikoinen, jonka kautta ja jota varten kaikki luotiin. Ja Hän on Ylösnoussut! Huomaa sanojen järjestys. Hän ei sano: "Minä olin kuollut ja nyt minä elän", vaan "minä elän; ja minä olin kuollut"! Hän on Elävä! Tämä lause pitäisi esittää yksinään. Se on ensimmäinen. Siihen perustuu kaikki, mitä seuraa. Hän on elämä! Hänellä on elämä itsessään, sillä Hän on iankaikkinen Jumala, joka tuli lihaksi! Ja Hän kuoli! Elävä astui kuolemaan, meidän kuolemaamme, ihmisluontonsa puolesta, niin että Hän voisi Ylimmäisenä pappina suorittaa loppuun uhrin syntien edestä. Mutta kuolemalla ei ollut valtaa Häneen: sillä Hän on Elävä! Ja niin Hän nousi kuolleista kirkastettuun ylösnousemukseen ja nyt Hän elää iankaikkisesti! Ja Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet. Tuonela tarkoittaa kuolleiden olinpaikkaa, hautaa, mätänemisen tilaa. Tässä se esitetään mahtavana linnoituksena: kaiken kuoleman voimana. Ja Jeesuksella on avaimet, valta avata, eikä kukaan voi sulkea, ja valta sulkea, eikä kukaan voi avata. Hänellä on voima ja auktoriteetti avata kuoleman kita, pimeyden portit, niin että Hänen omansa voivat astua iankaikkisen elämän kirkkauteen! Älä pelkää! Todellakin, kaikkien pelkojemme varsinainen syy ja sisältö on kuolema. Mutta niiltä, jotka luottavat tähän kirkastettuun Herraan, tämä pelko on poistettu ja muutettu varmaan iankaikkisen elämän toivoon ja Jumalan iankaikkisen asumuksen toivoon ihmisten keskellä! Siunattuja ovat ne, jotka panevat toivonsa Häneen!