IRC-Galleria

Kun joku antaa elämänsä Jeesukselle, niin sielunvihollinen näyttää tekevän kaikkensa - usein älykkäästi ja kauniisti - johtaakseen uskovan toisarvoisiin asioihin, niin että hänen uskonelämänsä käy tehottomaksi. Usein hän yrittää saada meidät toisiamme vastaan, niin että riitelemme keskenämme, sen sijaan että toimisimme yhdessä häntä vastaan.

1. Käännekohtakokemuksen ja Jumalan aikaansaaman kasvutapahtuman välinen suhde

Jotkut painottavat voimakkaasti käännekohtaa. He pitävät tärkeänä suurkokouksissa käymistä saadakseen kokea antautumisen huipentuman. Usein sellaiset vuorenhuippukokoukset ovat täysin oikeutettuja, eikä meidän pitäisi halveksia sitä, mitä Herran Henki tekee - mutta ellei tuota käännekohtaa seuraa kehitys, siitä tulee kupla, joka puhkeaa nopeasti ja seuraa syyllisyys ja masennus. Kasvaminen kypsyyteen on ensi sijassa kunkin omalla vastuulla 365 päivää vuodessa. Rakkaus ja hengen hedelmä eivät tule automaattisesti.

2. Kurin ja vapauden välillä

Toiset haluavat suunnitella uskonelämänsä pienimpiä yksityiskohtia myöten ja pitää niistä kiinni. Toiset katsovat sellaista epähengelliseksi ja luottavat johdatukseen. Kuitenkin Raamatussa on molemmat sanomat. On aikoja, jolloin on uskossa pysähdyttävä odottamaan, että asiat selviäisivät - ja joskus meillä ei ole valinnanvaraa - mutta usein on myös paikallaan käyttää sitä järkeä, jonka Jumala on meille antanut. Paavali kirjoittaa laajasti siitä, että olemme vapaat laista, mutta hän myös sanoo, että olemme kilparadalla juoksijat, joiden tulee noudattaa itsensähillitsemistä saadakseen voittoseppele

3. Innon ja viisauden välillä

Sielunvihollinen yrittää mm saada intoa täynnä olevat nuoret ja vanhat "viisaat" ja ehkä työssään väsyneet vastakkain. Ratkaisu tähän ei ole kultainen keskitie. Tarvitsemme niitä, jotka voivat innokkaasti lähteä liikkeelle ja jatkavat työtä, mutta tarvitsemme myös vanhempia ja kokeneempia jäseniä, jotka voivat antaa neuvoja ja auttaa nuorempia laskemaan kustannuksia - ja jatkamaan vielä sittenkin, kun ensimmäinen innostuksen huuma on ohitse.

4. Alistumisen ja yksilöllisen johdatuksen välillä

Tämä aihe voi aiheuttaa tavattomasti kiistelyä. Johtajien ei pidä herroina hallita laumaansa. Johtajien tulisi parhaansa mukaan arvostaa yksilön itsensä kokemaa johdatusta ja rukoilla hänen kanssaan saadakseen selville, mikä Jumalan tahto on. Kuitenkin on tärkeä varoittaa johdettavia, jos näemme heidän joutuvan tilanteeseen, joka voisi käydä vaaralliseksi, tai aikovan toimia epäviisaasti. Alaisenkin tulisi varoa , ettei seuraa johtajaa sokeasti tai anna johtajan kantaa kaikkea vastuuta johdatuksesta. Tämä olisi pakoilua ja oman vastuun kiertämistä.

Johdatus on kristillisen uskon vaikeimpia alueita, erityisesti sellaisissa suurissa kysymyksissä kuin elämänuran tai aviopuolison valinta. Rukouskaan ei ole mikään automaatti. Jumala on usein paljon kiinnostuneempi nöyryydestämme tai uskostamme kuin rukouksistamme sen tai sen saamiseksi. Emme voi panna Jumalaa lokeroon.

5. Sodankäynnin ja uskonlevon välillä kristityn elämässä

Raamattu käyttää paljon taistelemiseen liittyviä ilmauksia. Ehkä emme pidä tästä sotilassanastosta, mutta Jumala on rajattomassa viisaudessaan halunnut panna sen sinne. Epäilemättä olemme sotatilanteessa. Siitä huolimatta meidän ei tarvitse koko ajan olla sormi liipasimella. "Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, sillä hän turvaa sinuun." Syvä luottamus on välttämätöntä taisteluun valmistautumisessa.

6. Kristillisten perusperiaatteiden ja kirkon tai liikkeen toimintaperiaatteiden välillä

Uskovat usein voivat niuhottaa tyhjänpäiväisistä asioista : pitääkö jonkin asian olla näin vaiko noin. Paavalin asenne on hyvin selvä. Pääasia on, että toimit omatuntosi mukaan, mutta ota aina huomioon ne, joiden omatunto ei salli kaikkea sitä mitä sinun, sillä veljesi rakastamiseen sisältyy myös huolenpito siitä, ettei hän tunne oloaan vaikeaksi.

7. Rakkauden ja tuomion välillä

On aikoja, jolloin meidän on nuhdeltava toista uskovaa, mutta aina rakkaudessa. Ellet voi puhua kovaa totuutta rakkaudessa, anna silloin jonkun toisen tehdä se. Eikä ole eroa sillä, onko toinen uskova tai ei.

Arvelen, että jos saarnoissamme ja huolenpidossamme olisi 80 % rakkautta ja 20 % tuomiota, tasapaino olisi suunnilleen oikea.

8. Työn ja palvonnan välillä

Totuus on, että jos aiomme tehdä tehokasta työtä, emme voi tehdä sitä omassa voimassamme vaan Jumalan Hengellä ja tämän vuoksi on tarpeen odottaa Herraa ja käyttää paljon aikaa hänen ylistämiseensä. Joskus suhteemme Jumalaan ei voi olla oikea, ennenkuin saamme keskinäiset suhteemme kuntoon ja sekin vaatii aikaa. Yrittäkää välttää vastakkaisia asenteita, sillä siitä seuraa lamaantuminen ja sielunvihollinen voittaa kaiken aikaa.

9. Seurakunnan ja perheen välillä

Sielunvihollinen yrittää tänä aikana hyökätä kaikin voimin perhettä vastaan ja hän voittaa, ellet alusta lähtien kiinnitä asiaan vakavaa huomiota. Nähkää vaivaa oppiaksenne ilmaisemaan ajatuksianne ja tunteitanne toisillenne ja säilyttääksenne läheisen yhteyden, erityisesti silloin, kun on painetta ja kiireitä

10. Tasapaino myönteisen ja kielteisen välillä

Tämä on vaikea kohta, koska se on niin epämääräinen. Monilla ihmisillä on elämästä pohjimmiltaan kielteinen näkemys. He myös välittävät tämän kielteisyyden muillekin. Kielteinen henki on merkki epäuskoisesta sydämestä, sillä se ei ole todella vakuuttunut siitä, että Jumala voi järjestää asiat. Epäilemättä kielteisilläkin väitteillä on sijansa ja Raamatussa on niitä runsaasti. Ei ole mitään vikaa siinä, että näkee asioiden kielteisen puolen, mikäli on valmis raivaamaan tiensä myönteiselle puolelle. Tämä on alue, jolla yhä kamppailen löytääkseni oikean tasapainon, eikä helppoja vastauksia ole.

11. Tasapainoinen näkemys rämäpäisestä uskosta ja terveestä järjestä

Ei ole kohtalokasta epäillä joitakin asioita, mutta voi olla hyvinkin kohtalokasta uskoa kaikki. Kristityt on kutsuttu uskomaan, ei olemaan herkkäuskoisia. On paljon naiveja uskovia, jotka uskovat yksinkertaisesti kaiken, erityisesti jos se kuulostaa hengelliseltä tai jos on kysymys ihmeestä. Monet on johdettu harhaan tällä tavalla. On tärkeää rukoilla arvostelukykyä. Tutki Jumalan Sanaa ja arvioi Raamatun avulla kaikki opetus, myös tämä esitys

12. Hengen voitelun ja koulutuksen välillä

Jotkut korostavat Hengen voitelun tarvetta niin paljon, että he väittävät kaikenlaisen koulutuksen olevan paholaisesta. Mitä hölynpölyä tämä onkaan ! Tietysti tarvitsemme koulutettuja ihmisiä, erityisesti niitä, jotka ovat nöyriä, murtuneita ja Hengellä täytettyjä.

Älä luule, että koulutus tuhoaa persoonallisuutesi. Jumala haluaa nähdä persoonallisuutesi kasvavan - hänen Poikansa Jeesuksen kaltaiseksi, kun antaudut hänen Henkensä ja hänen sanansa vaikutuksen alaiseksi. Kun opit yhä enemmän hänen totuuksistaan ja kykenet ottamaan vastaan yhä enemmän hänen Henkensä siunauksia, sinusta tulee rikkaampi persoonallisuus. Sinulla ei ole enää niin paljon pätemisen tarvetta

Jokaisella elämämme alueella tarvitaan jonkinlaista tasapainoa. Tasapaino on sopusointua ja lempeyttä ; se on luja perusta rakkauden vallankumoukselle.