Tuska ja suru on koittelee meitä kaikkia joka päivä.
On ylpeydessään ihminen niin katkera ja tahtoo kaiken
hän viedä.
Sen ylpeyden hän menettää kun kerran ystävä jää.
On ilo olla ihmisen kun toisen jättää. Hän kuvittelee hetken
riemun, mutta menettää.
Kaiken hän saa, mutta sydäntä
hän ei saa.
Kaiken kalliin hän voi viedä, mutta
sydäntä hän ei saa.
Vaikka puhuisi puu pökkelöitä ja repisi nurmikkoa, niin
sydän häneltä puuttuu.
ei hän voi ostaa sydäntä, elämää.
Ei hän voi ylpeillä omalla onnellaan.
Ei hän voi olla iloinen kun toinen suree.
Kaiken hän menettää silloin kun ystävän valot sammuu.
Kun kerran täällä ollaan on meillä sydän jokaisella rinnassa.
Sen tiedämme kuin kaipaamme toisiamme.
Kun kerran sä ystävän saat, anna hänelle se ilo elämään.
Kuuntele ystävääsi aina mitä hän sinulle sanoo.
Tue ystävääsi kaiken tavoin.
Elä riemuitse kun on vaikein aika.
Auta ystävääsi, niin kaiken ilon saat.
Anna hänelle kaikki apu, niin et kadu.
Ole ystävälle ystävä, niin et pety.