IRC-Galleria

Jos olen väärässä, niin tämä teksti minkä kirjoitin on valhetta. En usko etttä kukaan voisi totuutta kieltää koska jeesus rakastaa meitä.



9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. 10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.


11 Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme 12 eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.

13 Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa. 14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. 15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

16 Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

17 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?

18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. 19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, 20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.


21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, 22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.


23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. 24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.


”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.

Sellainen, kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.

Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.

” (1. Joh. 4: 16 - 21)
Näin kirjoittaa apostoli Johannes ensimmäisen kirjeensä neljännessä luvussa.
Jumalan rakkaus on ihmeellistä! Se, että Jumala lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen tähän maailmaan, todistaa hänen rakkaudestaan meitä ihmisiä kohtaan. Ihmiseksi tullut Jumala suostui itse vainon, pilkan ja kidutuksen kohteeksi. Hän asettui puolustamaan seuraajiaan ja kantamaan heitä. Hän kulki rakkauden tien loppuun asti.

Tällainen rakkaus riisuu aseista. Ja tällainen rakkaus myös synnyttää rakkautta sen kohteessa. ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” Asia on Johanneksen mukaan jopa niin, että se joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa.

Rakkaus on siis merkki siitä, että ihminen elää Jumalan yhteydessä. - Rakkaus ei kuitenkaan koskaan voi olla ansio. Rakkaus on lahjaa, se on Jumalan synnyttämää.


Apostoli Johannes kirjoittaa siitä, kuinka viimeisellä tuomiolla kristityn rakkaus Jumalaa kohtaan saavuttaa täyttymyksensä. Tuomioistuimella istuva Jeesus ei ole kristitylle pelottava tuomari, vaan rakas Vapahtaja, joka toivottaa hänet tervetulleeksi luokseen, taivaan kotiin.
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon”, Johannes kirjoittaa.


2000-luvun alkupuolella Etiopiassa käydessämme tapasimme entisiä työtovereitamme. Tapasin myös ystäväni kes Girman, eli pastori Girman. Vaihdoimme ensin perheittemme kuulumiset, niin kuin on tapana. Kun kyselin häneltä kirkon tilanteesta, hän kertoi minulle nuoresta pohjois-etiopialaisesta tytöstä.


Tyttö oli tullut kristityksi. Sitä ei kyläyhteisössä katsottu hyvällä. Yksi kylän vanhimmista tuli nuhtelemaan tyttöä ja sanoi, että kylässä ei ole ollut tapana uskoa kuten tyttö uskoi. Hän vaati tyttöä palaamaan takaisin vanhoihin perinteisiin. Tyttö vastasi hänelle iloisesti: ”Kuinka morsian voisi hylätä sulhasensa? Minä olen Kristuksen morsian!” - Seuraavana yönä tyttö surmattiin.


Asia ei jäänyt tähän, vaan uskonsa puolesta kuolleen tytön kohtalosta tulikin uuden alku. Tapahtuma kosketti monia. Kes Girma kertoi, kuinka monet kyläläiset tulivat kristityiksi ja kylään syntyi seurakunta. Kylän vanhimmat eivät voineet estää sitä. Marttyyrin veri oli siemen, kuten alkukirkonkin aikana.


Tyttö osoitti todella harvinaista rohkeutta. Rakkaus Jeesukseen karkotti pelon.
Voisiko minusta koskaan löytyä tosi paikan tullen tällaista rohkeutta? En ole ollenkaan varma siitä. Mutta ajattelen, että tytön rohkeus oli Pyhän Hengen synnyttämää. Vapahtajamme itse rohkaisi kestämään vainoa näin: ”Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua.

Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.” (Matt. 10:19 - 20) Ja vielä Jeesus sanoi: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua.” (Matt. 10:28a)
Ajattelen, että kyse ei todellakaan ole ihmisen omasta rohkeudesta. Sellaista en voi itse itsessäni synnyttää, vaan se on ulkopuolelta annettua.

Kun elän lähellä Vapahtajaani; kun viivyn hänen luonaan rukouksessa ja Sanan äärellä, voi tapahtua suuria. Herra itse synnyttää rakkautta, rakkautta niitäkin kohtaan, jotka loukkaavat, vastustavat tai jopa vainoavat minua.

Paavali sanoo asian voimakkaasti: ”Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.” Herramme antaa voimaa rakastaa silloinkin, kun se on vaikeaa. Usko ja rakkaus kuuluvat erottamattomasti yhteen.


Herra synnyttää myös rohkeutta. Hän antaa oikeat sanat. Vaikka täällä Suomessa onkin vaikeaa kuvitella marttyyrikuoleman uhkaa, joskus Herra kuitenkin vie syviin vesiin.

Joskus hän sallii suuria suruja ja vastoinkäymisiä. Älä, ystävä masennu, jos joudut joskus kärsimään pilkkaa uskosi tähden. ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

” (Room. 8:28), kirjoittaa Paavali.
Rukoilemme: ”Pyhä Jumala, taivaallinen Isämme! Kiitämme sinua suuresta rakkaudestasi Jeesuksessa Kristuksessa! Auta meitä pysymään rakkaudessasi ja rakastamaan lähimmäisiämme silloinkin, kun se on vaikeaa.

Tuomme eteesi kaikki ne joita vainotaan sinun nimesi tähden. Anna heille rohkeutta ja voimaa kestää kärsimykset. Jää siunaamaan heitä ja meitä tulevana yönä. Aamen.”


1 Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne. 2 Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne.

Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. 3 Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne.


4 Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. 5 Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo:

"Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"? 6 Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo:


-- Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
7 Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.

8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! 9 Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi.

10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava.
Toisten tuomitseminen
11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain.

Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. 12 Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?
Väärä itsevarmuus

13 Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: "Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot." 14 Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne!

Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. 15 Näin teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä." 16 Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta. 17 Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin.