IRC-Galleria

Vanhan liiton ajan Jumalan miehet, jotka suuria ihmeitä tekivät ja aikaan saivat ihmeellisiä seikkoja, olivat aina enemmän luonnollisuuden kuin Jumalisuuden puolella, se on, heissä ilmeni heidän voimansa ja täydellisyytensä vaan puolittain. Kaikkinaisissa täydellinen ilmestyi vasta Kristuksessa. Hän se oli, joka ensin avasi oven salvat -- katkoi orjuuden siteet ja viitoitti tien, jota myöten täydellisyys ja viisaus saavutetaan. Kristus myöskin vakuutti ihmiskunnalle sielun kuolemattomuudesta ja pelastumisen toivosta. Hän näytti henkielämän täydellisyyden ja kuinka se on ikäänkuin pyhä tuli, joka ei koskaan sammu ja josta tuoksuu autuaallista tunnelmaa ijankaikkisen rauhan toivolle.

"Ensimäisestä ihmisestä, Adamista asti", luemme Magikonissa, "on pahennus maailmaan tullut, niin että hänen siemenestään ei pidä Vapahtajaa syntymän, sillä heikkoudesta ei pidä löytymän väkevyyttä; ollakseen Vapahtaja tarvittiin siihen täydellisempää kuin luonnollinen ihminen on. Koska Jumala yksinänsä on ylevämpi ihmistä, niin Hänen asiamiehensä, Vapahtaja, oli luonnollinen tulos Pyhän Hengen voimasta. Herättääksensä omaatuntoa ihmissielussa näkemään mikä Jumala on, täytyi Hänen itsessään kantaa ja synnyttää jumalallinen olemus ihmisen kaltaiseksi. Huolimatta niistä monenlaisista tuomioista ja arveluista, joita Kristuksesta tehdään, tunnustetaan kuitenkin, että kaikki voima, lahjat ja täydellisyys olivat hänessä yhdistettynä."

Niitä on olentoja, joita vasten Vapahtaja on jo tullut, toisia, joille se nyt tulee, ja vielä toisia, joille sen tulee vastaisuudessa tulla. Jälkeen Hänen tulemisensa kaikki on muodostunut yksinkertaisemmaksi, ja Hän tekee itsestään yhä yksinkertaisemman, kunnes kaikki maallinen on Hänestä kadonnut. Suuri rakkauden ja rauhan sabatti, niinkuin oli alussakin, on oleva lopun merkkinä. Hän tuli sisään siihen Kaikkein Pyhimpään, niinkuin ylimmäinen pappi ja avasi henkensä kautta valituille sen mitä salattu oli vanhan kirjan sanoissa, ja antoi myöskin niille uuden kirjan, rikkaamman sisällöltään, että he voisivat pahennuksia ja syntiä parantaa, ja että he voisivat tehdä itsensä kestäviksi kaikkea vastaan. Lisäksi antoi hän heille rukouksen pyhän voiman, ja näytti, että ilman sitä olisivat he kykenemättömiä, paitsi Hänen kauttansa ainoastaan, saamaan elämänsä tarkoituksia täytetyksi. Hän teki ja täytti maan päällä mitä on täytetty ylhäällä. Hän oli alituisesti toimelias ja hänessä ilmeni viisauden kaikki sisältö niin henkisissä kuin maallisissakin teoissaan, sillä maallinen ja henkinen voima oli hänessä yhdistettynä. Mutta tuo täyttymys oli mahdollinen kun Hän itse oli maailmassa, johon hän oli silloin yhdistettynä kaikesta ijankaikkisuudesta. Lopussa kruunasi hän työnsä, antamalla maailmaan senlaisen hengen, joka on luonut viisauden ja antanut elinvoimaa, jonkalaista ei sitä ennen oltu tunnettu. Hän valitsi välikappaleet, joiden kautta hän voi parhaiten vaikuttaa. Tavallinenkin ihminen voi heikot voimansa kohdistaa johonkin toiseen; kuinka paljon enemmän siis ne salaisuudet (kastaminen vedellä ja ehtoollinen viinan ja leivän kautta) vaikuttivat. Hän se pani käytäntöön sen tavan, jolla on enemmän voimaa kuin mitä ihminen omistaa. Pyhän ehtoollisen vaikutus on samalla kertaa ruumiillinen, henkinen ja jumalallinen, ja kaikki mitä siinä ori, täytyy muodostua hengeksi ja elämäksi, sentähden kun Hän itse, joka sen tavan asetti, oli henki ja elämä.

Jokainen todellinen kristitty on elävä kuva tuosta opista, jonka Kristus perusti. Hänessä on niin paljo lämpöä, että voi itseensä vetää kaikki mikä on sairaloista ja turmeltunutta, niitä parantaakseen; ja hänen elämänsä on jokapäiväinen uhraus ja itsensä alentaminen ihmisten edessä, ja on hän Jumalaa pelkääväinen. Salaisuudet Jumalasta selkenevät ainoastaan niille, jotka Häntä pelkäävät. Todellinen kristitty luottaa käskysanoihin ja niiden antajaan. Ainoastaan sellainen ihminen voi rauhan valtakuntaan päästä. Silloin kuin korkein ja suurin maallinen viiasus horjuu ja menettää pätevyytensä, niin yksi ainoa säde siltä, joka on maailman aurinko, tekee uskovaisesta ihmisestä kaikista puhtaimman ja kaikista viisaimman. Koska kaikissa uskonsuunnissa on salaisuuksia, niin on jotakin voimaa ja mahtavuutta kristillisyydessä, jota ei taideta käsittää. Niin kauvan kuin ne asiat olivat ainoastaan niille muutamille tunnettuja, jotka taisivat sinne kaikkein pyhimpään sisälle mennä, oli kristillisyys rauhassa. Mutta koska maailman mahtavuuskin alkoi sielä astella ja paikkoja tarkastella silmillä, jotka eivät senlaisen näkemiseen olleet kirkastetut; niin pian kuin uskosta ja opista tehtiin maallinen väitösaine, niin silloin hajaannuksia ja epävarmuuksia syntyi. Vielä päällepäätteeksi tuli Korkeat Papit, jotka menivät Yhä edemmäs ja edemmäs alkuperäisestä puhtaudesta, ja niin ilmestyi oikein kamala sekasmelska. Sofistit -uskonopift epäiliät -- joita nousi kuin sieniä maasta, saarnasivat pahennusta ja kylvivät epäilyksen siementä, repien hajalleen sen mikä oli yhdistetty, ja peittäen pimeydellä ja kuolemalla sen mikä ennen oli valoa ja elämää. Jos he olisivat kannastaan julki tuoneet edes vähänkään puhdasta, innostavaa ja voimallista, niin he eivät olisi mitään aikaansaaneet, sillä silloin jo pimeys ja kauhu useamman mielestä tuntui paremmalta. Nuo mädätykset olivat syynä siihen, että sitten myöhemmillä ajoilla kristillisyyden perustakin lohkottiin ja koko ragennusta uhkasi turmio. Oli ainoastaan yksi askel deimistä perinpohjaiseen hävitykseen. Mutta deismistä kasvoi vielä pahempi luokka materialisteja, jotka inttelivät, että ihmisen yhteys korkeimpain voimain kanssa oli kaikki vaan turhanaikaista mielikuvittelua; se luokka toisinaan epäili omaakin olemassa oloansa. Harvoin tapahtui, että ensimmäisten aikain kansakunnat syntiä tekivät suurten yritystensä eli hommainsa kautta; mutta myöhemmällä ajalla on synninteko tullut niin yleiseksi, että sitä tehdään aivan tarpeettakin. Mutta on kuitenkin yksi totuus, jonka pätevyyttä ei järkytetä ja joka pysyy vakaana niin kauvan kuin maailma seisoo.