Kysyin eräänä päivänä papalta että mikä on mielestäsi elämässä kaikken vaikeinta ja kerro minulle se rehellisesti.
Pappa vastasi yli 80 vuotiaana että se on tämä ikä. Ikä minulla tekee elämän vaikiaksi ja se rassaa minua psyykkisesti ja käy mieleni päälle vaikka pysyt reippaana. Monin paikoin se koskee minua kun pitää olla ajattelematta aina sitä viimeistä.
Kun siinä aloin pois lähtöä tekemään niin hän rupesi nauramaan kun hän on yksinäinen vanhus. Kysyin häneltä ovella että miksi naurat nyt?
Hän vastasi: tuli mieleeni että päivä kerralaan kun ei voi kahta laittaa.
Sanoin hänelle että samoin :)