Tutustuin yhteen omaikäiseen. Otin kädestä häntä ja sanoin että olen jan. Hän vastasi että olen pikku mikko. Terve järjellisesti,hiljainen, ujo,
mut rankka tausta.
Sanoin sille kädestä pitäen että siunausta ja kristuksen rauhaa.
Hän pois sulki ja hymyili ja sanoi että kiitos :)
Mulle tuli pahaolo mitä näin hänessä :(
minä olen toivoa täynnä hänen kohdalla :)
Mut kutsuttiin sinne avoimien ovien päiville, lauvantaina 12. Lokakuuta
klo 12:00. Ohjelmassa on makkaran paistoa ja musisointia.
Sen mikon kans haluan keskustella kun se niin kosketti omaakin elämää.
Yleensä tuollaiseen paikkaan tullaan niuvasta tai linnasta tai pitkän hoitokierteen jälkeen.
Mikko oli ollut joskus terve mutta juttelen sen kans mielellään kun hän oli iloinen tavatessa minut. :)