Jos kerran suuren tulenjumalan, pyhän aurinkokäärmeen palvonta oli niin yleistä Roomassa, mikä muu symboli kuvaisi parhaiten pakanallisen Rooman maailmanvallan ep'jumalanpalvonnan voimaa kuin "Suuri tulinen käärme"? Epäilemättä se tekisi siitä maailmanvallan viirin—pakanallisen Rooman keisarin, Pontifex maximuksen, suuren tulenpalvontajärjestelmän ja käärmeenpalvontajärjestelmän pään viirin—joka oli korkeaan paaluun kiinnitetty käärme, joka on maalattu niin, että se tunnistetaan tulenpalvonnan symboliksi (kts. jäljempänä esitettyä huomautusta)
Sitä mukaa kuin kristinusko levisi Rooman valtakunnassa, valon ja pimeyden voimat iskivät vastakkain (Ilm.12:7-9): "Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme...heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa." "Suuri tulinen käärme" heitettiin ulos. kun Gratianuksen määräyksestä pakanuus poistettiin koko Rooman valtakunnasta—kun Vestan tulet sammutettiin ja Vestan neitsyeiden ansiot lakkautettiin—kun Rooman keisari (joka oltuaan yli vuosisadan ajan "Pontifex maximus", itse Rooman pakanauskonnon pää, joka siinä ominaisuudessa esiintyi suurissa juhlatilaisuuksissa koristautuneena kaikkiin pakanuuden tunnusmerkkeihin), hävitti oman virkansa omantuntonsa voimasta. Nimrodhan tapettiin henkilökohtaisesti ja kirjaimellisesti miekalla, mutta Seem voitti hengen miekalla tulenpalvontajärjestelmän ja taivutti siten ihmissydämet luopumaan siitä kokonaan joksikin aikaa. Samalla tavoin tulinen lohikäärme sai Rooman valtakunnassa kuoettavan haavan miekasta, joka oli Hengen miekka eli Jumalan Sana. Tähän saakka näemme vallitsee siis täsmällinen analogia esikuvan ja symbolin välillä.
Mutta niiden välillä ei vallitse ainoastaan analpgia. Ilmenee, että kun historiankirjat tutkitaan pohjia myöten, kun Rooman pakanallisen epäjumalanpalveluksen pää lyötiin poikki miekalla hävittämällä Pontifex maximuksen virka, oli Rooman viimeinen Pontifex maximus ITSE ASIASSA TODELLINEN, LAILLINEN, AINOA NIMRODIN EDUSTAJA ja hänen epäjumalanpalvelusjärjestelmänsä silloin olemassaoleva järjestelmä. Lyhyt katsaus Rooman historiaan on tarpeen, jotta tämä tulisi täysin selväksi. Niinkuin koko muukin maailma Rooma oli juonut jo varhaisena esihistoriallisena aikana syvän kulauksen Babylonian #kultaisesta maljasta". Mutta sen yhteys Babylonian epäjumalanpalvelukseen suuremmassa määrin kuin millään muulla valtakunnalla asetti sen erityisasemaan tässä suhteessa niin että se oli omaa luokkaansa. Jo kauan ennen Romuluksen päiviä oli Babylonian Messiaan edustaja, jota kutsuttiin samalla nimellä, korottanut temppelinsä jumalan asemaan ja palatsinsa kuninkaan asemaan eräälle niisät kulkkuloista, jotka aikanaan kuuluivat sen kaupungin muurien sisäpuolelle, joka Remuksen ja hänen veljensä kohtalona oli perustaa. Capitolin kukkulalle, josta tuli aikanaan niin kuuluisa roomalaisten suurena epäjumalanpalvelöuspaikkana, Saturniana eli suuren kaldealaisen epäjumalan Saturnuksen kaupunkina, oli pystytetty hämärässä ja kaukaisessa muinaisuudessa. Sitten oli tapahtunut jonkinlainen vallankumous—Babylonian epäjumalankuvat oli hävitetty—kaikkien epäjumalankuvien pystyttäminen oli ankarasti kielletty* ja kun maailmankuulun kaupungin perustaneet kaksospojat olivat rakentaneet sen vaatimattomat muurit, olivat heidän babylonialaisten edeltäjiensä kaupunki ja palatsi olleet jo kauan raunioina.