IRC-Galleria

**Pergamon kuninkaat, joiden alueilla kaldealaisilla tietäjillä oli ollut turvapaikkansa, perivät ilmeisesti heidän asemansa heidän valtuuttaminaan ja heille myötämielisen pakanuuden yleisen mielipiteen ansiosta Belsassarin ja hänen edeltäjiensä jälkeen jääneessä tyhjiössä. Heidät nostettiin Babylonian muinaisen jumalan edustajiksi. Tämä käy ilmi Pausaniaan lausunnoista. Ensiksikin hän lainaa seuraavia Phaennis-nimisen naisoraakkelin lausumia sanoja puhuessaan gallialaisista: "Mutta jumaluus tulee rankaisemaan vieläkin ankarammin niitä, jotka asuvat lähellä merta. Kuitenkin pian sen jälkeen tulee Jupiter lähettämään heille puolustajan, rakastetun Jupiterin ruokkiman härän pojan, joka tuo tuhon kaikille gallialaisille." Sitten hän kommentoi tätä seuraavasti: "Tässä oraakkelilauseessa tarkoittaa Phaennis härän pojalla Pergamon kuningasta Attalusta, jota Apollon oraakkeli kutsui Taukorenopksi", eli häränsarveksi. Tämä Delfoin jumalan antama arvonimi osoittaa, että Attalus, jonka alueella tietäjillä oli istuimensa, oli tunnistanut Bacchuksessa tietäjien johtajan ja vakiinnuttanut hänne asemansa. Tällä tavoin täytettiin Belsassarin jättämä tyhjä paikka ja kaldealaisten katkennut ketju oli korjattu entiselleen.
Aluksi ei Rooman ylipapilla ollut mitään välitöntä yhteyttä Pergamoon ja sen hierarkiaan; aikaa myöten Rooman pontifikaattia ja Pergamon pontifikaattia alettiin pitää samana. Itse pergamosta tuli osa Rooman maailmanvaltaa, kun sen viimeinen kuningas Attalus III testamenttaso kuollessaan kaikki alueensa Rooman kansalle v. 133 e.Kr. Jonkin aikaa sen jälkeen kun Pergamon kuningaskunta oli yhdistetty Rooman alueisiin, ei kukaan kyennyt avoimesti käyttämään kaikkea sitä arvovaltaa, joka kuului alkujaan Pergamon kuninkaille. Siihen aikaan näytti jopa Rooman ylipappienkin valta olleen rajallista, mutta kun Julius Caesarista, joka jo aikaisemmin oli valittu Pontifus Maximukseksi, tuli nyt keisarina myös roomalaisten ylin maallinen hallitsija, yhdistyivät hänessä nyt Rooman valtakunnan päämiehenä ja Rooman uskonnon päämiehenä kaikki todellisen ja laillisen Babylonian ylipapin valta ja toiminta ja hän havaitsi olevansa asemassa, jossa h'n voi käyttää kaikkea sitä valtaa. Sitten hän näyttää ottaneensa itselleen Atttaluksen jumalallisen auktoriteetin samoin kuin valtakunnan, jonka Attalus oli roomalaisille hankkinut keskittäen sen kaiken itsellee; sillä tunnetun tunnuslauseen "Venus Gentrix", joka tarkoitti sitä, että Venus oli juliaanisen suvun äiti, tarkoituksena näytti olleen tehdä hänestä tuon suuren jumalattaren "Poika" samalla tavoin kuin "sarvipäistä" Attalustakin oli pidetty hänen poikanaan.*

*Divus Juliuksen eli "jumalaksi korotetun Juliuksen" päivistä alkaen jatkuneen keisarien korottamisen jumalan asemaan voidaan katsoa alkaneen mitä ilmeisemmin siitä, että he edustivat "sarvipäostä" Attalusta sekä ylipappina että yksinvaltiaana.
Niinpä hän korkeaa ylipapin virkaa toimittaessaan tietyissä tilanteissa esiintyi tietenkin kaikessa babylonialaisessa loistossaan niinkuin itse Belsassar ikään helakanpunaisessa viitassaan, kädessään Nimrodin käyräsauva ja päässään Dagonin hiippa ja kupeillaan Januksen ja Cybelen avaimet.*

*Lukija huomaa, että Mysteereissä käytettiin avainten symbolia tutkiessaan TAYLORin teosta Note on Orphic Hymn to Pluto, jossa tuosta jumalasta puhutaan "avainten h altijana". Nyt myös Pontifex-ylipappo "hierofantin" ominaisuudessa varustettiin "suuren maailman luojan symboleilla, sillä juuri mysteerit olivat toimivat hänen sijaisenaan." (MAURICAn Antiquities) Maailman luomista edeltävä Luoja-jumala esitettiin mystisesti Androgynenä, jossa yhdistyvät molemmat sukupuolet (Ibid.), ollen siten yhtä aikaa sekä Janus että Cybele. Avatessaan siis tämän mystisen jumalan Mysteerit, oli luonnollista, että Pontifex-ylipappi kantoi näiden molempien jumalien avaimia. Kuitenkin myös Janus samoin kuin Plutokin esitettiin usein useamman kuin yhden avaimen kanssa.