IRC-Galleria

PÄÄSIÄISEN AIKA

Tutkikaamme nyt, mistä syystä kristityt muistelevat Jeesuksen ylösnousemusta nimenomaan samaan aikaan vuodesta kuin babylonialaiset viettivät "Taivaan kuningattaren" kunniaksi vietettävää juhlaa (engl. easter).

Koska eri nimillä eri kulttuureissa esiintyvä Ishtar oli nimenomaan hedelmällisyyden jumalatar, hänen nimensä yhdistettiin kevätpäiväntasauksen aikaan tapahtuvaan maan henkiin heräämiseen. Kevään myötä kuolleelta näyttänyt luonto herää elämään. Pakanuuden aikana oli yleistä palvoa tuona aikana tiettyjä hedelmällisyyden jumalia.

Nikean kirkolliskokouksessa (311 jKr) määrättiin, että Kristuksen ylösnousemusta oli vietettävä kevätpäivän tasauksen aikaan ja pääsiäissunnuntaiksi määrättiin ensimmäinen sunnuntai kevätpäivän tasauksen jälkeen. Koska astrologinen ajanlasku ei käy yksiin nykyisen (paavi Gregorius XIII:n v. 1582 käyttöönottaman) gregoriaanisen kalenterimme kanssa, kevätpäivän tasauksen ajankohta vaihtelee vuosittain. Se vaihtelee tavallisesti maaliskuun lopusta huhtikuun loppupuolelle. Siten pääsiäinen on liikkuva juhla, ja pääsiäissunnuntain ajankohta vaihtelee 12 vuoden jaksoissa.7 Tämä Nikean kirkolliskokouksen määräys oli ainoastaan jo jonkin aikaa jatkuneen Rooman kirkon käytännön vahvistamista.

100-luvun lopulla esiintyi kiistaa siitä, milloin Kristuksen ylösnousemusta olisi vietettävä. Aasian seurakuntien vanhimmat vastustivat roomalaisten tapaa viettää Kristuksen ylösnousemusta ensimmäisenä kevätpäivän tasauksen jälkeisenä sunnuntaina sen sijaan, että sitä olisi vietetty Nisan-kuun 14. (vanhan heprealaisen kalenterin mukaan Aviv-kuu). Nisan-kuun 14. päivä on juutalaisten pääsiäispäivä -- eli Happamattoman leivän juhlan valmistuspäivä. Koska Jeesus kuoli 14. Nisan-kuuta, Hän nousi ylös 17. Nisan-kuuta, joka olisi siis oikea päivä Kristuksen ylösnousemuksen viettämiselle. Mutta siihen aikaan roomalaiskatolisessa kirkossa esiintyi juutalaisvastaisuutta, jonka takia vaadittiin juhlien muuttamista mieluummin roomalaisten pakanallisten juhlien mukaan, sen sijaan, että ne olisi sijoitettu Jumalan sanan mukaisiin aikoihin. 8

Pääsiäissunnuntai on vain yksi niistä monista juhlapäivistä -- "pakollisista juhlapäivistä" -- jotka roomalaiskatolinen kirkko on asettanut. Roomalaiskatolisten on kuolemansyntiin syyllistymisen uhalla (iankaikkisen kadotuksen ansaitseva synti) suoritettava pakollisina juhlapäivinä tiettyjä, kirkkolaissa määrättyjä toimituksia.9 Tärkeimmät näistä juhlapäivistä alkavat jo edellisen illan vigilialla.

Kristuksen ylösnousemuksen juhlapyhä on "velvoittava", mikä tarkoittaa ehtoolliseen osallistumisvelvoitetta vähintään kerran pääsiäisen aikana "kuolemansyntiin" syyllistymisen uhalla. Monet katoliset täyttävät tänä aikana velvollisuutensa tunnustaa vähintään kerran vuodessa syntinsä "papille".

Apstoli Paavalilla oli sanansa sanottavana erityisten päivien vieton pakottamisesta:


Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan
eivät jumalia ole.
Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala
tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien
puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
(Gal. 4:8-11)
Jopa näinkin varhaisessa vaiheessa kirkon historiaa Paavali katsoi tarpeelliseksi nuhdella seurakuntia uskonnollisten rituaalien noudattamisesta ja sellaisten lakien noudattamisesta, joita he pakanuutensa aikana noudattivat. Nämä lait koskivat tiettyjä juhlapäiviä, joita yritettiin Kristukseen uskovien vapaudessa elävät pakottaa noudattamaan ja siten viettämään pakanallisia juhlapäiviä. Tänäkin päivänä monet kirkot velvoittavat edelleen jäseniään noudattamaan Rooman ihmistekoisia lakeja tiettyjen "päivien, kuukausien, juhla-aikojen ja vuosien" vietosta, kun samanaikaisesti ollaan piittaamatta Jumalan säätämistä juhlista.