PÄÄSIÄISMUNAT
Kaikista pääsiäissymboleista muna on merkittävin. Niitä värjätään eri värisiksi, niitä koristellaan antaumuksella ja usein jopa kalliilla aineilla, niitä valmistetaan suklaasta ja niiden merkeissä järjestetään leikkejä -- luettelo on loputon.
Mistä tämä muniin liittyvä hössötys? Mitä tekemistä munalla on edes Jeesuksen ylösnousemuksen kanssa?
Vaikka joidenkin mielestä muna symboloi ylösnousemusta (elämä syntyy kuolleelta näyttävästä esineestä), muna on todellisuudessa hedelmällisyyden symboli. Monissa muinaisissa pakanakulttuureissa se edusti luonnon suvunjatkamisvoimia, keltuainen oli auringon symboli.
Babylonialaiset, egyptiläiset, kreikkalaiset, roomalaiset, kiinalaiset, meksikolaiset, intiaanit, kaikki antoivat -- ja monet antavat yhä -- munalle erikoissijan palvonnassaan.
kosminen muna Kaikkien munien isoisä on "kosminen muna", Babylonian mysteeriuskonnosta peräisin oleva käsite, joka levisi kautta koko Egyptin ja näiden maiden kanssa tekemisissä oleviin kulttuureihin.
Kosminen muna,
jonka ympärille on kiertynyt käärme
on orfisten mysteerien vanha symboli.
Muna edustaa kosmosta,
käärme tulista luovaa henkeä.
Muna kuvaa myös filosofin sielua
ja käärme muinaisia mysteereitä,
jotka antoivat tietoa initioidulle.
Juutalaiset kabbalistit toivat Israeliin Egyptin mysteeriuskonnon opetuksia. Näiden opetusten ja Jumalan ilmoittaman totuuden sekoituksesta syntyi turmeltunut uskonnollinen järjestelmä. Kabbalistit puhuvat AIN SOPHista, "Ikivanhinten ikivanhimmasta", joka on iankaikkinen olento ja kaiken alkuunpanija. AIN SOPHin luonnetta symboloi ympyrän kehä, joka sinänsä on iankaikkisuuden symboli. Ympyrä kuvasi kabbalistien uskoa siihen, että avaruuden oletettiin olevan suljettuna suureen kristallipalloon. Sen ulkopuolella ei ole mitään, ei edes tyhjyyttä.
Phanes
Tuossa pallossa, joka symboloi AIN SOPHia, tapahtuu luomista
ja häviämistä. Jokainen alkuaine ja periaate, joka ikinä on
mukana iankaikkisessa kosmisessa syntymässä, kasvussa ja
hajoamisessa, on tuon läpinäkyvää ainetta olevan
käsittämättömän pallon sisällä. Se on tuo kosminen muna,
joka ei mene rikki, ennenkuin tulee se suuri
päivä, jolloin välttämättömyyden kehä päättyy,
jolloin kaikki palaa alkunsa syyhyn. 17
Orfilainen Phanes-jumala esitettynä kosmisen munan keskikohdalla.
Huomaa ympärillä olevat astrologiset symbolit.
(Modenalaisessa basreliefissä toiselta vuosisadalta jKr.)
Itäintialaisessa tarustossa erillään olevat elementit tulivat yhteen aikojen alussa "kohtalon" voimasta ja muodostuivat munaksi luomisen vesissä. Ensimmäinen jumalolento istui tuon munan sisällä tuhannen vuoden ajan. Sitten loistava lootus puhkesi hänen navastaan. Tästä lootuksesta syntyi Brahma, pyhän hindulaisen kolminaisuuden luoja-jumala.18
Ehkä tärkein pääsiäistä symboloivaan munaan liittyvä myytti on munan yhteys Venukseen. Tämän Ishtarin (josta tulee engl. pääsiäistä tarkoittava sana 'easter') roomalaisen vastineen uskottiin kuoriutuneen taivaallisesta munasta.
Syntyjään egyptiläinen Hyginus, joka vastasi Rooman Palatiinin kirjastosta ensimmäisellä vuosisadalla eKr, kertoo Venuksen syntymästä:
Suunnattoman suuren munan kerrotaan pudonneen taivaasta Eufrat-virtaan. Kalat
vierittivät sen rantatörmäälle, jossa kyyhkyset olivat asettuneet sen päälle
hautomaan sitä. Ja munasta kuoriutui Venus, jota myöhemmin kutsuttiin syyrialaiseksi
jumalattareksi.19
Tämä "syyrialainen jumalatar" on Astarte, sama kuin babylonialaisten Ishtar.
Tällaisia "Ishtarin munaa" koskevia pakanallisia myyttejä on niin paljon, ettei niitä kaikkia voi tässä esittää. Mutta on tärkeätä, että tutkimme tiettyjä sen käyttöön liittyviä pääsiäisperinteitä.
Madonna ja lapsi
Madonna ja lapsi riippuvan munan alapuolella. Tämän 1400-luvulta olevan maalauksen symbolismi on ilmeinen: muna, joka kuvaa uudistumista, antaa voimansa auringon esiin tuoneelle Madonnalle, joka saa osakseen samankaltaista palvontaa kuin vastaavat pakanalliset jumalattaret. Madonna ja lapsi on ollut jo vuosisatojen ajan taiteilijoiden suosikkiaihe, jonka symbolismi on peräisin muinaisista mysteereistä, joihin he ovat olleet vihkiytyneitä. Babyloniassa ja Egyptissä palvottiin samaan tapaan äitijumalatarta ja hänen poikaansa. (Piero della Francescan maalaus vuodelta 1472)