IRC-Galleria

Herran päivä

Miten sunnuntaita alettiin kutsua "Herran päiväksi"? Termi perustuu Ilmestyskirjan 1:10:ssä esiintyvään kohtaan:


Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan
äänen.
Mutta tarkoittaako se viikon ensimmäistä päivää vai jotain aivan muuta?

Sanoilla Herran päivä" käännetyt kreikankielen sanat ovat "te kuriake hemera": kirjaimellisesti "suurenmoinen päivä"50 On ainutkertista, että sana "kuriake" on käännetty tässä kohdassa "Herran". Kaikki muut "Herran" sanat on käännetty possessiivipronominista "kurios", paitsi 1. Kor. 11:20ssä, jossa se on käännetty sanasta "kuriakon" kohdassa "Herran ehtoollinen".

Ilmestyskirjan 1:10 näyttää olevan poikkeustapaus, "te kuriake hemera" ei esiinny missään muualla Raamatussa. Siksi ei ole muuta raamatunkohtaa, johon tätä voitaisi verrata.

Se, että oletetaan Ilmestyskirjan 1:10:ssä esiintyvien sanojen "suurenmoinen päivä" tarkoittavan "viikon ensimmäistä päivää", perustuu perimätietoon. Kuitenkin kun tutkimme kohtaa tarkemmin ottaen huomioon kontekstin, näemme, että Johannes kertoo meille, että hänet siirrettiin hengessä tulevaan aikaan: "suurenmoiseen päivään" tai "Herran päivään", jolloin tämän aikakauden viimeiset tapahtumat ovat käsillä.

"Suurenmoinen päivä" ei ole tavallinen 24 tunnin aikajakso. Se tarkoittaa aikaa, jolloin Jumalan lopullinen maata ja ihmiskuntaa koskeva tuomio tapahtuu.

Vaikka Arndt and Gingrich toteaa, että Ilmestyskirjan 1:10:ssä mainittu päivä "on varmasti sunnuntai"51, se on vain arvailua. Tämä toteamus perustuu ainoastaan perimätietoon, sillä mitään tätä otaksumaa tukevaa aineistoa ei ole olemassa. Toisin sanoen kuriake hemera":n oikea käännös ei ole "sunnuntai".

Huomaamme siis, ettei Raamatussa ole mitään kohtaa, jonka perusteella voisimme otaksua, että apostolit olisivat korvanneet seitsemännen päivän sapatin sunnuntailla. Ja jos Johannes tarkoitti jotain erityistä päivää, jolloin taivaat avautuivat, "Herran päivä" olisi mitä todennäköisemmin ollut sapatti, koska Jeesus on sapatin Herra.

Mutta onko sillä väliä? Entä Ap.t. 15:19-21, Room. 14:4-6 ja Kol. 2:16-17? Eivätkö nämä raamatunkohdat osoita, ettei sapatin ja muiden päivien välillä ole eroa?

Tutkikaamme niitä yksitellen. Ensimmäinen niistä, Ap.t. 15:19-20 kertoo meille, että Jaakob puhui apostoleille ja vanhimmille Jerusalemissa:


Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät
Jumalan puoleen,
vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja
haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.
Tässä Jaakob kehottaa apostoleita ja vanhimpia olemaan taakoittamatta pakanuudesta kääntyneitä uskovia, paitsi että näiden tulee olla noudattamatta tiettyjä pakanallisia tapoja, jotka ovat osa heidän pakanallista perintöään. Ne hän luetteli, niin ettei pakanuudesta käntyneille uskoville jäänyt mitään epäselväksi.

Jos me otaksumme, että koska hän ei maininnut sapattia, neljäs käsky on mitätöity, meidän täytyy olettaa johdonmukaisesti, että kaikki käskyt on mitätöity, paitsi käsky, jossa käsitellään epäjumalia, koska muitakaan käskyjä ei mainita. Sen mukaisesti pakanuudesta kääntyvät uskovat olisivat vapaat murhaamaan, varastamaan, kiroamaan isänsä ja äitinsä jne.

Todellisuudessa on niin, että nämä jakeet on irrotettava asiayhteydestään, jotta niitä voitaisiin käyttää tukemaan sapatin syrjäyttämistä. Heti seuraavassa, 21. jakeessa Jaakobin kanta käy selväksi:


sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan
häntä synagoogissa jokaisena sapattina."
Jaakob muistutti muita siitä, että pakanuudesta kääntyneillä uskovilla oli tilaisuus saada opetusta synagoogissa jokaisena sapattina. Hän vain tähdensi sitä, että pakanallisten traditioiden hylkääminen oli heille asetettava lisävaatimus heidän uudessa uskonnossaan. Sen sijaan, että tässä olisi todiste sapatin syrjäyttämisestä, nämä jakeet osoittavat, että uskovien edellytettiin kokoontuvan saamaan opetusta sapattina.


Toinen tutkittava raamatunkohta on Room. 14:4-6:


Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai
kaatuu: mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä
pitämään.
Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä;
kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä
hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Paavali kirjoitti niistä, jotka olivat heikkoja tai vastauskoontulleita (jakeet 1-3). Hän totesi, että heitä ei pitäisi halveksia tai syrjiä, koska he kiinnittävät huomiota tiettyjen ruokien ja juomien syömiseen ja juomiseen tai erityisiin päiviin. Hän ei mainitse sapattia. Koska muita raamatunkohtia ei ole, joiden perusteella voisimme selkeästi vetää sen johtopäätöksen, että Paavali olisi luopunut sapatin pyhittämisestä, emme voi mielivaltaisesti olettaa, että tässä raamatunkohdassa puhuttaisiin sapatista luopumisesta. Tällaista asiaa ei voida vain kevyesti työntää syrjään.

On paljon mielekkäämpää olettaa, että Room. 14:4-6 viittaa juhlapyhien viettoon, niinkuin monet kristityt nykyään viettävät joulua ja pääsiäistä, toiset taas eivät vietä. Jos nämä raamatunjakeet tarkoittaisivat sapattia, niin sanat "toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä" (jae 5) tarkoittaisi sitä, että jotkut ovat tekemättä työtä jokaisena päivänä. Monien mieleen se varmastikin olisi, mutta se ei olisi varmastikaan käytännöllistä tai hyödyllistä tai edes raamatullista. Emme voi pitää jokaista päivää sapattina.

Kolmas tutkittava raamatunkohta on Kol. 2:16-17:


Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan
tai uudenkuun tai sapatin [p.o.sapattien suom.huom] johdosta,
jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
Tämä on ainoa mahdollinen raamatunkohta, joka voitaisiin ymmärtää siten, että seitsemännen päivän sapatin vietosta on luovuttava. Ne, jotka ovat hylänneet sapatin, käsittävät tämän raamatunkohdan ahtaasti niin, että heitä ei voida tuomita siitä, etteivät he pyhitä sapattia. Mutta samalla se tarkoittaisi myös sitä, ettei heitä voitaisi tuomita siitäkään, että he pitäisivät sapatin.

Paavali sanoi, että koska Jumala oli tehnyt niistä, jotka olivat kuolleet synteihinsä eläviä Kristuksessa ja oli pyyhkinyt pois ne kirjoitukset, jotka olivat heitä vastaan (jakeet 13-14), he eivät saisi antaa kenenkään tuomita itseään lain pitämisestä koskien juutalaisten juhlia, uuden kuun viettoa tai erityisiä juhlapäiviä (sapatteja). Tästä syystä Paavali käytti monikkoa sabbaton eikä yksikköä sabbato tässä mainituista sapateista.

On sanottu, että yksikköä ja monikkoa käytetään vaihdellen, esimerkiksi Matt. 12:2 ja Mark. 2:24:ssä, joissa puhutaan samoista tapahtumista. Se on totta. Markus käyttää kuitenkin yksikköä ja monikkoa johdonmukaisesti. sabbaton -sanaa ei käytetä koskaan tarkoittamaan yksikköä. Pikemminkin käytetään "sabbasin" -muotoa tarkoittamaan sekä yksikköä että monikkoa.

Monikkomuotoa "sabbaton" käytetään Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen viikosta, jolloin oli kaksi sapattia (Matt. 28:1; Mark. 15:42; Luuk. 23:54-56). Ainoa poikkeus on Johannes 5:9-10. Ap.teoista 13:27; 17:2 ja 18:4 löytyvät sanonnat "kunakin sapattina" ja kolmena sapattina sekä jokaisena sapattina, jotka viittaavat useampaan sapatinpäivään.

Ainoastaan yksikkömuotoista "sabbasin"-sanaa käytetään säännöllisesti tarkoittamaan sekä yksikköä että monikkoa, mutta ei koskaan viittaamaan niihin kahteen sapattiin, jotka olivat Herran kuoleman viikolla.

Juutalainen seremonialaki, joka oli vain varjo siitä, mitä Kristus toisi tullessaan ja ne Jumalan lait, jotka koskevat meitä, ovat kaksi eri asiaa. Kymmentä käskyä ei ole koksaan peruutettu. Ne eivät ole "se kirjoitus säädöksineen, joka oli meitä vastaan", vaan itse Jumalan kivitauluille kirjoittama -- kivihän korostaa niiden pysyvyyttä. Viittaako joku nykyään "yhdeksään käskyyn"?

The International Standard Bible Encyclopedia toteaa:


Kymmenessä käskyssä, tai oikeammin sanoen kymmenessä sanassa...on kiteytettynä muutama
pysyvästi paikkansapitävä ohje, joiden varaan jokainen ihmiseltä vaadittava velvollisuus
perustuu. Tietyt ajallisesti rajatut ohjeet, kuten jumalanpalvelusta koskevat ja
oikeudelliset ohjeet, ovat näiden "sanojen" sovelluksia väliaikaisissa olosuhteissa,
joissa vaadittiin niiden täydellistä ja ehdotonta tottelemista.52