IRC-Galleria

On kyllä muuttunut tuokin harhausko että ymmärtävät ihmiset nyt edes vitamiinien päälle kun 200 vuotta sitten uskottiin vain tykin puheisiin :) hirviää touhua se on joskus ollut ja tulevaisuudessa menee vielä pahemmaksi kun alkaa paljastua paljon muutakin kuin hyvät vitamiinit :)






Lopussa on alkumme, runoili T.S. Eliot: lopussa palaamme alkuun ja tunnemme lähtötilanteen ensi kertaa.

Myös ravitsemustiede kehittyy – oppiakseen mitä on tehnyt väärin ja palatakseen alkuun. Niin kovin usein tiede tarkoittaa sitä, että innostutaan sotkemaan asiat ja sitten jälkikäteen ymmärretään tieteellisesti, että no, nyt me taisimme pilata jotakin.

Esimerkki: A- ja D-vitamiinien löytäminen viime vuosisadan alkupuoliskolla mahdollisti sen, että niitä voitiin tuottaa synteettisesti.

Näin naudat ja kanat voitiin laittaa sisätiloihin ja ruokkia ne vitaminoidulla sekarehulla sen sijasta, että ne saisivat nauttia vitamiinien luonnollisia lähteitä kuten ruohoa ja aurinkoa.

Lihasta, maidosta ja munista tuli tavallaan vähän synteettisiä. Samalla jotain olennaista näissä muuttui – ja nyt tiedämme vähän paremmin, mikä.

Voi pojat, minulla on teille hyviä uutisia. Tai no, riippuu siitä oletko niille valmis. Luin nimittäin kirjan vitamiinien terävimmästä huipusta nimeltä K2.

Jos viime vuosikymmen oli D-vitamiinin, seuraavaksi spottivalon saattaa kaapata K2. Kyseessä on rasvaliukoinen vitamiini, jonka merkityksen olemme alkaneet ymmärtää vasta nyt, vaikka sen sisar K1 on vanhastaan tuttu.

Siinä missä K1 lähinnä hyydyttää verenvuotoja, K2:n tehtävät ovat laajemmat. K2 kuljettaa ravinnosta saamaamme kalkkia oikeisiin osoitteisiin.

Se ohjaa siis kalkin luihin ja hampaisiin ja auttaa näin rakentamaan terveitä luustoja lapsille, torjuu osteoporoosia ja vie hammaslääkäreiltä työtä. Samalla se vie kalkkia pois verisuonistosta, jossa se aiheuttaa tukoksia, siis sydänkohtauksia ja muuta ikävää.

Ja silläkin riskillä, että kuulostan ostoskanavalta: ei tässä vielä kaikki. Tämän lisäksi K2 näyttäisi tuovan suojaa myös diabetekselta, syövältä, Alzheimerin taudilta ja rypyiltä.

Liian hyvää ollakseen totta? Riippuu mistä katsoo. Jos pidät herkullisesta ruoasta, ei. Jos olet jumittautunut veganismiin taikka 70-luvulta asti Suomea hallinneeseen eläinrasvakammoon, kyllä.

K2-vitamiinia nimittäin saa käytännössä eläinrasvasta. Sen parhaat lähteet ovat juusto, kananmuna, maksa ja voi – siis edellyttäen, että näitä tuottanut eläin on saanut nauttia sitä luonnollista ruokaansa, vihreää. Naudat, lampaat ja kanat muuttavat vihreän luonnonsalaattinsa K2:ksi, me kun emme sitä taida.

K2:n tutkimus on vasta alussa, mutta vaikuttaa hyvin lupaavalta. Se on opettamassa meille, että sotkemalla luonnonjärjestyksen ihminen on taas aiheuttanut itselleen ongelmia, jotka hän puoli vuosisataa myöhemmin oppii tunnistamaan.

Eikä se lopulta yllätä. Nyt käsi sydämellä: kyllähän jokainen meistä on kaiken aikaa sisimmässään tiennyt, että vapaana juosseiden kanojen munista paistettu juustomunakas on oikeasti ja sittenkin aivan loistavaa ravintoa.





http://www.hs.fi/ruoka/Vitamiini+joka+muuttaa+k%C3%A4sityksemme+terveydest%C3%A4/a1389579834839?ref=mob-traf-iswp7-3