IRC-Galleria

Psykologisen ajattelun juuret ovat filosofiassa. Filosofian juuret ovat kreikkalaisessa ajattelussa (Sokrates, Plato, Pythagoras, Aristoteles jne.) Filosofia (φιλοσοφια) tulee kreikankielen sanoista filos (ystävä) ja sofia (viisaus). Filosofian sanotaan tarkoittavan viisauden rakkautta. Kreikankielessä on sana filia, joka tarkoittaa ystävyyttä tai ystävien välistä rakkautta, joka tarkoittaa sielun sisäistä ystävyyttä, ei seksuaalista rakkautta.

Filosofian pyrkimys on esittää väitteitä ja perustella ne mahdollisimman järkiperäisin menetelmin, koska järkiperäiset perustelut ovat filosofiassa keskeisiä asioita. Filosofia perustuu yksistään järjelliseen ajatteluun. Filosofiaa pidetään tieteen äitinä, koska kaikki tunnetut tieteet polveutuvat filosofiasta. Psykologia käsittelee seuraavia filosofisia peruskysymyksiä: Miten ihminen ajattelee ja toimii, miten hän kokee elämänsä ja miksi hän tekee niin kuin tekee. Psykologia on ihmisen ajattelun, kokemusten ja käyttäytymisen tutkimista.

Filosofisia ajatuksia

Aristoteleen kaikkein tärkein moraaliopillinen teos Nikomakhoksen etiikka ei Aristoteleen omien sanojen mukaan kerro siitä mitä hyve on, vaan opettaa ihmisiä tulemaan hyviksi, kun he tekevät elämässään oikeita valintoja, sillä tavoite kasvattaa ihminen hyveeseen. Aristoteleen mukaan kaikki ihmisen taidot, tutkimukset, toiminnat ja valinnat tähtäävät johonkin päämäärään. Aristoteleen mukaan hyveellisen ihmisen toiminnan ja valintojen päämäärä on ihmisen onnellisuus. Aristoteleen mukaan hyve on kohtuus ja keskitie ääripäiden välillä kuten esim. liika ruoka tai ruuan puute turmelee ihmisen terveyden.


Platon filosofisia ajatuksia:

Sielumme on kuolematon eikä häviä milloinkaan.

Ken on totisesti rakastanut tietoa ja ajatellut tosia ajatuksia ja harjoittanut itseään niiden parissa, hänen ajatuksensa ovat varmasti kuolemattomia ja jumalallisia siltä osin kuin hän on saanut kosketuksen totuuteen. Sikäli kuin ihmisluonnolle ihmisluonnolle yleensä on mahdollista päästä osalliseksi kuolemattomuudesta, ei häneltä totisesti sitä tule missään suhteessa puuttumaan. Ja koska hän aina on hoivannut ja kasvattanut itsessään asuvaa jumalallista osaa, daimonia, hän on ehdottomasti erittäin onnellinen ihminen,

Kun järki sekoittuu jaloimpiin aistimuksiin ja ne muodostavat yhden kokonaisuuden, tätä voidaan täydellä syyllä nimittää elävän olennon olemassaolon pelastajaksi.

Aristoteleen filosofisia ajatuksia:

Onnellisuus on täydellinen ja itsessään riittävä hyvä ja se on tekojemme päämäärä.

Se, mikä on ominaista jollekin, on luonnostaan sille parasta ja nautinnollisinta. Ihmisille sitä on elämä järjen mukaan, koska järki ennen muuta tekee ihmisen ihmiseksi. Tämä elämä on siis onnellista.

Emme tutki hyvettä pelkästään tietääksemme mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi.


Tieteelliseen maailmankuvaan perustuvat tutkijat ja tiedemiehet ovat sitä mieltä, että mielen systemaattinen tutkiminen ja sen ymmärtäminen sekä mielenalueen parantumiseen liittyvät asiat olivat asioita, joissa antiikin kreikkalaiset ovat olleet johtavia edelläkävijöitä. Aristoteles on ollut psykologian historian eturintamassa nykyisen psykologian kehittymiseen sekä myös nykytieteen kehittymiseen. Aristoteleen psykologia oli kiedottu mielen filosofiaan, järkeen ja Nikomakhoksen etiikkaan, mutta psykologinen menetelmä sai alkunsa Aristoteleen mielen ja empiirisistä (kokeellinen) havainnoista.

On olemassa ihan aiheellisia epäilyksiä, että babylonialaiset varhaiset buddhistit jne. ovat kehittäneet ajatuksia ja oppeja ihmisen mielestä ja järjestä, mutta koska tällainen tieto on kadonnut, eikä siitä ole havaintoja, niin sen tähden nykyaikaisen psykologian historialliset juuret ovat antiikin Kreikassa.

Aristoteles rakensi oman työnsä ja ajattelunsa mielestä, järjestä ja ajattelusta häntä aikaisempien eläneiden filosofien tutkimusten perustalle. Aristoteleen sanotaan kirjoittaneen ensimmäisen teoksen psykologian historiassa, jonka nimi oli Para Psykhe (sielusta). Tässä teoksessaan hän toi esille ensimmäiset opit ja periaatteet järjen tutkimisesta, jotka vaikuttivat ratkaisevasti psykologian historian kehitykseen, sillä Aristoteleen vaikutus ulottuu nykyajan psykologien ajatusmaailmaan asti.

Kreikkalaisen filosofi Theodorus sanotaan edustaneen ateismia, sillä hän vastusti yleisiä uskonnollisia uskomuksia. Mutta useimmat kreikkalaiset filosofit uskoivat, että ihminen oli yhteydessä jumalallisen vaikutuksen kanssa. Sokrates kuitenkin kyseenalaisti jumalallisen tahdon lepyttämisen ja oli sitä mieltä, että ihmisen käyttäytymisen ja tarpeen olla hyvä ihminen löytyy enemmänkin persoonallisen onnellisuuden etsimisen kautta.

Teoksessaan Para Psykhe, Aristoteleen psykologiassa hän ehdotti, että mieli oli ensimmäinen jumalallinen voima tai alkuperäinen syy kehon toimintojen olemassaololle. Hän ajatteli, että tämän jumalallisuuden kautta ihmisillä oli ainutlaatuinen kyky ajatella ja luoda asioita. Siksi hänen mielestään ihmisen sielu oli perimmäinen linkki jumalallisuuteen ja siksi mieli ja järki kykenevät toimimaan itsenäisesti ihmisen kehossa.

Kysymykset elämän alkuperästä ovat kautta aikain kiehtoneet ihmisen mieltä. Järjen ja filosofian naturalistiset mallit ja ajatukset elämän alkuperästä voidaan jäljittää 300-400 eKr. aikaiseen antiikin Kreikkaan. Platon ja Aristoteleen filosofisilla ajatuksilla on ollut ehkä kaikkein suurin vaikutus nykyiseen länsimaiseen ajatteluun. Heidän idealistiset näkemykset ovat laskeneet perustuksia naturalistiseen käsitykseen elämän synnystä.

Platon ja Aristoteleen idealistisilla näkemyksillä on ollut syvällinen vaikutus biologiaan. Aristoteles "tieteellisen biologian isä" opetti elämänmuotojen kehittymisestä sekä elämänmuotojen alkuperästä. Kreikkalaisten filosofien perusopetukset ja ajatukset elämänmuotojen alkuperästä on periytynyt 1700-1800 luvulta aina nykypäivään asti. Charles Darwinin kautta Kreikan antiikista lähtöisin olevat ajatukset saivat yleisen hyväksynnän nykyajan yhteiskunnissa. Toki 1700-1800 luvun tiedemiehet sekä heidän jälkeensä tulleet sukupolvet ovat kehittäneet naturalistisesta maailmankuvasta ateismiin perustuvan evoluutioteorian. Se on kuitenkin selvää, että nykyaikaisen evoluutioteorian perustuksia kehiteltiin jo antiikin Kreikassa.

Antiikin Kreikassa uskottiin elämänmuotojen tiettyyn kehitykseen sekä siinä ohessa jumaluuksiin. Nykyajan ateismiin perustava oppi elämän kehittymisestä on poistanut Jumalan kokonaan sekä korvannut sen elämänmuotojen kehitysteorialla, joka on tapahtunut ilman älyä, sillä heidän mukaansa asiat ovat tapahtuneet sattumanvaraisesti elämänmuotojen kehittymisessä ja muodostumisessa.

Raamatun Jumala joka on luonut ihmisen ja ihmisen mielen kertoo sanassaan Jobille luomistöistänsä ja Hän kysyy Jobilta seuraavasti:

Job 38:36 Who hath put wisdom in the inward parts? Or who hath given understanding to the mind? (Jewish Publication Society Bible - JPS)

JPS käännös on juutalaisten tarkka käännös VT:n hepreankielen alkutekstistä. Suomenkielisessä 33/38 on käännös käännetty pahasti väärin sekä muutamissa muissa käännöksissä ja sen takia käytän JPS:n alkutekstiin perustuvaa käännöstä.