IRC-Galleria

Synti vastaan hyvyys

Psykologia pyrkii kumoamaan synnin olemassaolon sanomalla, että ihminen on alunperin hyvä ja että hänen järkensä täytyy löytää se hyvyys ihmisen sisältä. Raamattu sanoo ihmisen olevan synnin kautta täysin turmeltunut, eli ei itsessään hyvä ihminen. Vain Jeesuksen veri ja sovitustyö voi tuoda ihmisen sisälle hyvyyttä, joka tulee uskon kautta Herraan Jeesukseen kun Pyhä Henki Jumalan armosta muuttaa ihmistä. Näin kaikki hyvä mikä uskovassa vaikuttaa on Jumalan armoa ja Jumalasta lähtöisin, eikä ihmisestä itsestään.

Koska tiedämme mitä Raamattu opettaa ja mikä on filosofian alkuperä, niin ymmärrämme sen miksi Raamattu käskee karttamaan filosofiaa, koska se on saatanallinen eksytys puettuna "hyvyyden tavoittelemisen pakettiin".

Jumala on yksin hyvä

Mark 10:18 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Filosofia opettaa tekemään hyviä tekoja ilman Jumalaa ja esimerkiksi hyvän tekeminen lähimmäiselle (auttaa, rakastaa, kunnioittaa jne.) on hyvä asia, mutta ilman uskoa Raamatun Jumalaan ihminen joutuu iankaikkiseen kadotukseen huolimatta hyvistä teoistaan, koska Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Se tarkoittaa sitä, että kukaan ihminen ei voi omien inhimillisten hyvien tekojen kautta pelastua Jumalan valtakuntaan.

Se on totta, että jokainen ihminen voi tehdä hyvän teon esimerkiksi auttaa hädässä olevaa, antaen omastaan niille joilla ei ole jne. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tehdä joitakin inhimillisiä hyviä tekoja.

Jumalan hyvyyden mittapuuta ja kriteereitä ei kukaan ihminen pysty milloinkaan täyttämään, sillä jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on vailla Jumalan kirkkautta. Inhimillinen hyvyys ei riitä Jumalan valtakunnan sisäpuolelle pääsemiseen. Ihminen voi tehdä hyviä inhimillisiä tekoja, mutta kukaan ihminen ei voi koskaan omilla hyvillä teoilla täyttää Jumalan hyvyyden mittapuuta. Sen tähden Raamatun näkökulmasta ei kukaan ihminen ole hyvä, sillä vain Jumala yksin on hyvä.

Antiikin filosofia murtuu totuuden edessä

Apt 17:
16 ¶ Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia.
17 Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.
18 Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja," koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.
19 Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?
20 Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat."
21 Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.
22 ¶ Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. ........

Paavali keskusteli muun muassa epikurolaisten ja stoalaisten filosofien kanssa. Epikurolainen filosofia uskoi jumalien olemassaoloon. He uskoivat niin jumalien kuin myös ihmisten olevan tehty atomeista. Stoalaiset uskoivat universumin olevan jumala sekä esimerkiksi, että ihmisen järkikin oli osa jumaluutta, ollen näin osa universumin jumaluutta. Paavali puhui myös Ateenalaisille, jotka uskoivat moniin erilaisiin jumaliin ja uskomuksiin. Stoalaisten usko siihen että universumi on jumala sekä että ihmisen järki oli osa jumaluutta on hyvin samanlainen opetus kuin panteismi.

Stoalaisuus uskoi logoksen (järki) olevan osa jumaluutta, jonka mukaan ihminenkin oli osa universumin jumaluutta. Evankeliumeissa (Joh 1 luku) Sana (Logos), eli Herra Jeesus kuvataan Jumalana, joka oli Jumalan tykönä. Evankeliumin Logos, eli Jeesus tuli lihaksi: Jumala tuli lihaksi (ihmiseksi). Evankeliumien mukaan Jumala sovitti synnit tulemalla ihmiseksi ja kuolemalla syntien tähden.

Stoalaiset turvautuivat omaan älyynsä, ei Jumalan apuun. Stoalaiset uskoivat pahan vaikuttavan ihmisen alemmassa luonnossa ja he pitivät evankeliumin tekstien kertomuksia riivatuista ihmisistä taikauskona. Stoalaisuus ei uskonut persoonallisen pahan (saatana) ja synnin olemassaoloon. Evankeliumin teksti tuo esille saatanan ja synnin olemassaolon tosiasiana.

Paavali kumosi ateenalaisten opetukset, joiden mukaan jumalat asuivat heidän temppeleissään. Ihmiset veivät temppeliin lahjoja ja uhreja jumalille. Paavali kumosi tämän opetuksen sanomalla, ettei Jumalaa voida palvella siten, että hän tarvitsi jotakin (epäjumalanpalvelijoiden lahjoja jne.)

Paavali kumosi epikurolaisten uskomuksen, että jumalat ja ihmiset ovat tehty atomeista sanomalla, että Jumala on tehnyt maailman ja kaikki mitä siinä on. Paavali kumosi opetuksen pakanallisista epäjumalista, joita ihmiset palvoivat patsaiden muodossa, jotka oli tehty hopeasta, kullasta ja kivestä sanomalla ettemme saa luulla (uskoa) Jumaluuden olevan samankaltainen kulta tai hopea tai kivi.

Paavali kumosi stoalaisten käsitykset jumaluudesta sanomalla ettei Jumala ole sellainen millaiseksi ihmisen inhimillinen järki (ajatus) Hänet kuvailee. Paavali puhui parannuksenteosta ja Jeesuksesta, joka tulee vanhurskaasti tuomitsemaan ihmiset synnin tekojensa mukaan. Paavali Pyhän Hengen johdatuksessa paljasti niitä valheita, joihin he uskoivat ja julisti heille totuuden sekä evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Tämän seurauksena osa kuulijoista tuli uskoon. Jopa areiopagin jäsenkin hylkäsi valheet ja tuli uskoon Herraan Jeesukseen. Totuus paljastaa valheen ja tekee vapaaksi sekä johdattaa ihmisen Raamatun Jumalan luokse uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Kirkkoinstituution psykologia

Rooman katolinen kirkko (RKK) ja ortodoksisuus (ORT), jotka molemmat edustavat kristinuskon valhejäljitelmää ovat omaksuneet, joitakin stoalaisen filosofian opetuksia. RKK:lla ja ORT:lla ei ole mitään tekemistä aidon ja alkuperäisen kristinuskon kanssa, siksi sillä ei ole mitään Raamatullista merkitystä mitä he ovat omaksuneet stoalaisuudesta. Samoin nykyään suuri enemmistö luterilaisen kirkon papistoa on omaksunut filosofisen ja psykologisen maailmankuvan.