IRC-Galleria

Maailmassa kuulee joskus sanottavan: "Kaikella on hintansa". Tämä pitää paikkansa erityisesti korruptoituneissa valtioissa, joissa rahalla tai muulla lahjonnalla joku voi saada viranomaiset hiljaisiksi tai jopa osallistua pimeyden tekoihin. Harva on lahjomaton ja nekin harvat uhataan poistaa väkivalloin tai muuten tieltä. On erittäin raskasta pysyä lujana periaatteissaan, kun on nääntymäisillään ja pahantekijät menestyvät ympärillä. Lahjomattoman ihmisen moraalin täytyy olla syvälle juurtunut ja kallisarvoisin aarre, jotta hän olisi VALMIS sen tähden elämään niukkuudessa ja kuolemanuhan alaisena. Sellainen ihminen on kuitenkin viisas ja näkee nokkaansa pitemmälle, ymmärtäen ettei rikos kannata.

Kuinka tämän tulisi olla totta meidän keskuudessamme, jotka olemme Jumalan lapsia ja Sen Valtakunnan perillisiä, joka ei koskaan tule järkkymään. Vaikka me joudumme odottamaan sen ilmestymistä, välillä nääntyen, monenlaisissa ahdistuksissa ja koetuksen helteessä., niin silti tämä uskollisuus kannattaa. Tässä täytyy olla silmät ja sydän kiinni iankaikkisissa ja näkymättömissä asioissa, muutoin emme tule kestämään loppuun asti.

On totta, että synnistä voimme saada hetkellistä helpotusta oloihimme ja ohimeneviä nautintoja. Paholainen tarjoaa aina oikotietä onneen, pikaratkaisuja ja puuduttavia lääkkeitä hengellisiin ja sielullisiin sairauksiimme, mutta niiden hinta on korkea ja lasku tulee yleensä perässä, sillä ne ohittavat aina ristin tien, johon olemme uskovina kaikki kutsutut. Jeesuksen sanat opetuslapseudesta ovat vielä voimassa ja ne koskettavat kaikkia uskovia kaikkina aikoina. "Ja hän sanoi kaikille: 'Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä (kreikaksi: 'psykhé'= sielullinen elämä, Adamista peritty, turmeltunut luonto), hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.'" (Luuk.9:23-24) Nämä sanat, jotka ovat uskomme perusopetusta, eivät enää julistuksessa kuulu kristillisellä kentällä paljonkaan, sillä leipä ja sirkushuvit ovat tulleet pääasiaksi monessa paikassa. Itsensä toteuttaminen, hyvä itsetunto ja muut itserakkauden kaunistetut nimitykset ovat valtaamassa alaa kristillisyydessä. Myöskin kirkkojen ja eri seurakuntien jäsenmäärät ovat monien pastoreiden prioriteetti, joten pelätään julistaa Raamatun epämiellyttäviä opetuksia mm. kuuliaisuudesta Jumalan Sanalle, jäsenkadon pelossa. Näin vesitetään Jumalan Sanaa ja nukutetaan sieluja ikuiseen uneen jättäen heidät ilman varoituksia ja kehotuksia, jotka ovat uskoville tarpeen, jotta he säilyisivät uskossa lujina loppuun asti (2Tim.4:1-5). Tällä tavalla seurakunnissa tehdään viisaista tyhmien neitsyiden kaltaisia (Matt.25:1-13). Paavali kertoi Timoteukselle tulevista, vaikeista viimeisistä päivistä, jolloin kristityt tulevat olemaan itserakkaita ja nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia (2Tim.3:1-5). Näin on parhaillaan käymässä silmiemme edessä.

Kun tulimme uskoon, me pääsimme osallisiksi Kristuksen kanssa Taivaan Valtakunnan perinnöstä, joka odottaa meitä kerran perillä (1Piet.1:3-5; Room.8:17), jos pysymme uskossa, siihen perustuneina ja lujittuneina loppuun asti (Matt.24:13; Kol.1:21-23).

Vanha Testamentti tai oikeimmin Pyhät Kirjoitukset, kuten Paavali tuota kirjakokoelmaa arvokkaammin kutsuu, kertoo meille varoitukseksi Eesausta, joka on esikuva luopiosta, joka möi esikoisuutensa lautasellisesta punaruskeata keittoa. Tämä kirjoitus pyrkii valaisemaan joitakin asioita Eesaun elämästä ja luonteesta tutkien alkukieltä, joka vahvistaa tiettyjä totuuksia. Jokainen Jumalan Sana on taattu (Sananl.30:5), eikä alkukielellä (hebrea) ole yhtäkään turhaa sanaa. Uskon siis sanalliseen inspiraatioon, jota Jumala on valvonut aikojen saatossa. Siksi olisi erittäin tärkeää Raamatun käännöstyössä, että käännettäisiin aina "sana sanalta" -menetelmällä niin pitkälle kuin mahdollista eikä ns. dynaamisesti, kääntäjien ajatusta mukaillen.