IRC-Galleria

Kuten huomaat, yhteyksiä Toronto/River -liikkeen ja tämän hindulaisen Kundalini -hengen välillä käsiteltiin jo vuonna 1996. Itse asiassa monet tarkkailijat, jotka olivat perillä näistä hindu/New Age -manifestaatioista, kiinnittivät ilmiselvään samankaltaisuuteen heti huomiota. Mistä Rodney Howard-Browne oli tarkkaan ottaen saanut ”voitelunsa”? Hän toki vakuutti saaneensa sen Afrikassa ja että se oli Jumalalta. Mutta miksi se sitten oli kuitenkin niin erilaista kuin Raamatussa ja niin samanlaista kuin New Agessa – ja muistutti henkiä, joiden vaikutuksesta hindugurut toimivat? Kundalini-yhteys näytti varsin silmiinpistävältä. Kuten samassa artikkelissa kirjoitin: ”Joillain intialaisilla guruilla, kuten Bagwhan Shree Rajneesh ja Ramakrishna, on ollut voima siirtää auvoisa hurmiotila kannattajilleen pelkästään koskettamalla heitä. Ramakrishnan tapauksessa näihin olotiloihin liittyi usein hillitsemätöntä naurua ja itkua. Myös Swami Baba Muktanandalla oli tämä voima erään hänen entisen innokkaan kannattajansa mukaan, ja seurauksena oleviin Kundalini-manifestaatioihin kuului hillitsemätöntä naurua, karjumista, haukuntaa, parkumista, hytkymistä, vapinaa jne. Jotkut hänen kannattajistaan myös mykistyivät tai menivät tiedottomiksi, kun taas monet kokivat täyttyneensä valtavalla ilolla, rauhalla ja rakkaudella. Tällaiset kokemukset ovat perustuneet siihen, että ihmiset ovat antautuneet näiden gurujen kautta toimivalle voimalle. Onko lainkaan sattuma, että manifestaatiot demonisissa Kundalini-kulteissa ovat miltei identtisiä torontolaisten manifestaatioiden kanssa?”

KUNDALININ HERÄÄMISIÄ
Jos etsit internetistä tietoa sanoilla ’Kundalini’ tai ’shakti’, huomaat, että suuri joukko ihmisiä kokee yhä näitä voimakkaita manifestaatioita New Agen tai itämaisten uskontojen piirissä. Kuten tiedämme, se tapahtuu usein jonkin gurun avulla, joka koskettaa heitä otsaan (tästä käytetään termiä ’shaktipat’), niin että he voivat kokea ’Kundalinin heräämisen’. Kuten tutkija Robert Walker kirjoitti 1995: ”Harvat kristityt tajuavat, että guruilla on tuhansia vuosia toiminut parantamisen, ihmeiden ja tiedon sanojen lahjoja ja että heillä on voimakkaita näyttöjä hengellisestä tietoisuudesta, kun he tavoittelevat kosmista voimaa ja ottavat yhteyden siihen. Tämä voima, vaikka onkin alkuperältään demoninen, on varsin todellinen. Hindulaisten guru-mystikkojen pitämistä kokouksista käytetään nimitystä ’darshan’. Niissä osallistujat menevät eteen saamaan hengellisen kokemuksen gurulta, joka koskettaa heitä avoimella kämmenellä, usein otsaan. Tämä tunnetaan nimellä ’shakti pat’ eli jumalallinen kosketus. Tuon hengellisen kokemuksen synnyttämistä sanotaan Kundalinin herättämiseksi [...] Jonkin ajan kuluttua, kun osallistuja on saavuttanut tietyn korkeamman hengellisen tason, hän alkaa vapista, hytkyä, hyppiä tai kiemurrella hallitsemattomasti, puhkeaa joskus päästämään hallitsemattomasti eläinten ääniä tai nauramaan saavuttaessaan ekstaattisen huipun. Näistä manifestaatioista käytetään nimitystä ’kriya’. Tällöin osallistujat joskus karjuvat kuin leijonat ja heillä on kaikenlaisia fyysisiä eleitä. Usein he siirtyvät joihinkin korkeampiin hengellisen tietoisuuden tiloihin, muuttuvat fyysisesti liikkumattomiksi ja näyttävät vajoavan tiedottomuuteen menettäessään tajun siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Tästä tilasta käytetään nimitystä ’samadhi’, ja se johtaa syvempään hengelliseen kokemukseen.”

Guru Shri Yogãnandji Mahãrãja kirjoitti: ”Kun ruumiisi alkaa täristä, tukkasi nousee pystyyn, naurat tai alat itkeä tahtomattasi, kielesi alkaa päästää epämuodostuneita ääniä, täytyt pelolla tai näet kauhistuttavia näkyjä [...] Kundalini shakti on aktivoitunut.” Kiinassa on suosittu Kundalini-tyyppinen liike nimeltä qigong. Kun kiinalainen hengellinen qigong-mestari Yan Xin puhui yleisölle San Franciscossa vuonna 1991, San Francisco Chronicle -lehti raportoi monien kuulijoiden alkaneen kokea jotain, mitä Yan nimitti ’spontaaneiksi liikkeiksi’. Hän sanoi yleisölle: ”Ne, jotka ovat herkkiä, saattavat alkaa kokea voimakkaita fyysisiä tuntemuksia tai he voivat alkaa nauraa tai itkeä. Älkää huolestuko. Se on aivan normaalia.” Eikö iso osa tästä kuulosta hurjan tutulta? Eikö se ole käytännöllisesti katsoen samaa, mitä olemme nähneet seurakunnassa viimeisten noin 16 vuoden aikana? ”Voiman” saanut johtaja koskettaa ihmisiä päähän, ja kaikkia näitä outoja manifestaatioita tapahtuu? Tosiasia on, että kaikki tämä on nykyajan karismaattisessa liikkeessä suhteellisen uutta. Se tunkeutui siihen laajamittaisesti vasta 16 vuotta sitten. Karismaattisten piirien laitamilla oli aina ollut tietty määrä outoa menoa, mutta ennen kaikkea tätä se oli vuosikausia pohjimmiltaan aika tervehenkinen Raamattuun pohjautuva liike. Tunkeutuminen karismaattisuuteen alkoi vasta noin vuonna 1994. Mistä se siis tuli? Ja mistä hengestä se oli?

Vertaa yllä oleviin Kundalini-manifestaatioihin alla olevaa kuvausta herätyksestä nykyaikana. Eräs lukijoistani lähetti tämän minulle joitain vuosia sitten, mutta se on hyvin tyypillinen kuvaus siitä, mitä monet ovat kokeneet: ”Annoin vahingossa eräiden ihmisten, jotka olivat saaneet ’Toronton siunauksen’, rukoilla puolestani siten, että he panivat kädet päälleni. Sinä iltana raajani nytkyivät ja tärisivät holtittomasti, olin hengessä juovuksissa ja nauroin hillittömästi. Silloin se tuntui oikealta. Mutta myöhemmin, ajan kuluessa, näitä tuli sopimattomina hetkinä ja hallitsemattomasti. Käteni ja jalkani nytkähtelivät usein, kun yritin rukoilla ihmisten puolesta tai kun vain istuin kirkossa. Jalkani pettivät usein altani, ja ylistäessäni minun täytyi yrittää pysyä tasapainossa vain voidakseni seistä suorassa. Pian minulle tuli selväksi, ettei tämä ollut Pyhästä Hengestä, joten tein parannusta, että olin antautunut ottamaan vastaan tämän hengen, ja pyysin Jumalaa ottamaan sen pois minulta. Ylistys Herralle, hän otti!” Epäilemättä hindulainen guru kuvailisi yllä olevaa Kundalinin heräämiseksi. Se on itse asiassa täysin samanlaista. Silti seurakunnassa sitä nimitettiin Jumalalta tulleeksi siunaukseksi! Sama voitelu ilmeisesti jatkaa nykyään leviämistään ympäri maailman kokouksissa, joissa sitä ”välitetään” eteenpäin (impartation). Eikö näin yleisesti ottaen ole tapahtumassa? Eivätkö yhtäläisyydet olekin liian ilmiselviä, että ne voitaisiin kieltää?