IRC-Galleria

hoidettiin masennusta, dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä eli ihmisiä, jotka olivat tyytymättömiä
siihen, miltä oma kroppa näyttää, pakko-oireista häiriötä, bulimiaa, premenstruaalista dysforista
häiriötä, hypokondriaa (luulotautia) sekä paniikkihäiriötä, noita DSM-listan vaivoja, jotka tekivät
ihmisten elämästä kurjaa ja jotka psykiatrigurujen mukaan johtuvat aivojen häiriintyneestä

kemiasta. Sanottakoon, että sana "dysmorfinen" suomalaisen sivistyssanakirjan mukaan tarkoittaa
epämuotoista, mikä on todella hyvä ilmaisu siitä, mistä näissä lääkeasioissa on todellisuudessa
kysymys. Kaikki on todella epämuotoista, hämärää, usvanomaista, mistä ei saa otetta, mutta nimillä
voi myydä mitä vain. Helayn tutkimuksen mukaan Prozaciin liittyi itsemurhariski. Ei kestänyt kuin
viikko, niin Healy sai kenkää. Ei auttanut laaja kansainvälinen protesti, johon joukkoon kuului jopa


kaksi nobelistia. Eli Lilly teki vuonna 2000 Prozacilla 2.6 miljardia dollaria voittoa ja oli antanut 1.5
miljoonaa dollaria Toronton keskukselle. Oivallinen esimerkki siitä, miten talouselämä säätelee
tiedettä. Lääketehtaat ovat väheksyneet potilaiden itsemurhariskiä käyttämällä termiä
emotionaalinen epävakaus. Taaskin syyllistetään potilaat, jolloin tapaukset voidaan pistää mappi
Ö:hön. Kyseessähän oli tavallinen sekoboltsi. Sitä se netti tekee hevirokin ohella.

Muutkin tutkijat Healyn ohella ovat havainneet lääkkeisiin liittyvän Itsemurhariskin. Vuonna 2005
BMJ:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan SRRI-lääkkeet lisäävät tuplasti itsemurhariskiä
lumelääkkeeseen verrattuna. Tämän, jos minkään pitäisi herättää tämän maan itsemurhien

ehkäisystä vastaavat. Mutta tähän mennessä tämän tyyppinen tieto ei ole läpäissyt median kynnystä
eikä muuttanut KELAN käytäntöjä. Epätoivoiset, väkivallasta kärsineet ovat organisoituneet netissä
ja heillä on omia sivustoja, joissa puhuu uhrien, omaisten ja potilaiden ääni. Heitä ei kuulla, sillä
vastassa on massiivinen lääketeollisuus ja yhteiskunta, jonka päättäjien vastuunkantokyky on

nollan luokkaa. Potilaat ja heidän omaisensa ovat syyttömiä, syyllinen on tuo monoliittinen
järjestelmä. Tämä ei ole mitään salaliittoteoriaa, vaan faktaa, jos lukee siitä, mitä todella tiedetään.
Brittipsykiatri Joanna Moncrieff on pitkään kritisoinut holtittomia lääkehoitoja vastaan. Hänen

kirjansa The Myth of the Chemical Cure pitäisi kuulua jokaisen lääkärin opetusohjelmaan sen
sijaan, että istuisivat lääketehtaiden illanistujaisissa. Moncrieff monen muun alan ihmisen ohella on
todennut, etteivät SSRI ja muut nykyajan kemialliset manipulaation välineet ole sen tehokkaampia

kuin lumelääkkeet, mutta huomattavasti vaarallisempia. Erikoista on, että kun potilaat saavat
hankalia sivuvaikutuksia lääkkeestä, kokevat he, että lääke tehoaa ja voivat pelkästään sen takia
paremmin. Eli sivuvaikutukset saavat potilaat uskomaan, että heitä hoidetaan. Saman asian voisi
ajaa vaikkapa risiiniöljy yhdistettynä nokkoskäsittelyyn, joista molemmista syntyy melkoisia oireita,
mutta ne ovat muuten vaarattomia, ja potilas voi kokea, että nythän sitä saadaan todella tehokasta
hoitoa.

Tänä vuonna heinäkuussa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa psykiatrinen potilas riehaantui ja ampui
terapeutin. Vastineeksi psykiatri ampui useammalla laukauksella potilaan. Ampumisen tapa kertoo,
että se tehtiin tappamistarkoituksessa. Seriffin mielestä psykiatri epäilemättä pelasti ihmishenkiä

ampuessaan potilaan, vaikka sääntöjen mukaan kellään muulla kuin poliisilla ei ollut lupaa kantaa
asetta sairaala-alueella. Potilas oli SSRI- lääkityksellä, mutta miksi psykiatrilla oli ase sairaalassa?
Tiesikö hän lääkkeiden haitat vai oliko kyse uudesta hoitomenetelmästä?
Kolmas todellinen SSRI-lääkeiden haitta on, että ne muuttavat aivojen kemiaa ehkä pysyvästi ja

huonompaan suuntaan. Ei siis lainkaan siihen suuntaan, että ne parantaisivat aivojen kuviteltua
kemialista häiriötä, vaan ne aiheuttavat todellista häiriötä. Osalla SRRI-lääkket aiheuttavat

kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jota voi pitää jo aitona mielisairautena, mikä sairaus on lisääntynyt
näiden lääkkeiden myötä. Siihen sitten tarvitaan psykoosilääkkeitä, ja kierre jatkuu.
Psykoosilääkkeet vuorostaan sekoittavat aineenvaihdunnan, aiheuttavat huomattavaa
painonnousua, diabetesta ja lisäävät sydänperäisiä äkkikuolemia. Nämä psykoosilääkkeet ovat
hyvin vaarallisia.

Akatisia on yksi SSRI-lääkkeiden aiheuttama aivojen toiminnan häiriö. Akatisia on tila, jossa potilas
kokee valtavaa tuskaisuutta, levottomuutta ja liikkumispakkoa. Ihminen muuttuu vangitun
villieläimen kaltaiseksi, joka juoksee loputtomasti edestakaisin häkkinsä päästä päähän suuren
tuskan ajamana. Akatisia voi johtaa itsemurhaan tai sitten saada potilaan raivotilaan murhaamaan
muita.

Haluan painottaa, että mielenterveystyössä on paljon päteviä ja osaavia ihmisiä. Ongelma
muodostuu lääketehtaiden kanssa yhteistyötä tekevien professorien ja asiantuntijoiden luomista
hoitosuosituksista, joita sitten kokemattomat lääkärit noudattavat kirjaimellisesti määräämällä
SSRI-lääkkeitä kuin karkkia potilaille. Toinen syy on KELA:n käytäntö. Terapiaa ei edes harkita, ellei
ole käyttänyt lääkkeitä vähintään kolme kuukautta. Minulla oli potilas, jolle oli määrätty SSRI

lääkkeitä ja joita hän ei halunnut syödä. Kyseisen naispotilaan ex-poikaystävä oli kidnapannut ja
pitänyt naista vankina toista viikkoa raiskaten ja pahoinpidellen häntä päivittäin. Tuskin kukaan
selviää moisesta ilman vakavia psyykkisiä oireita. Poliisi ei ottanut asiaa vakavasti. Luonnollisesti
potilaan mielentila romahti. Hänelle määrättiin kolme kuukautta sairaslomaa. Kun hän ei ostanut

lääkkeitä, KELA katkaisi kylmästi korvaukset. Saman aikaisesti hänet irtisanottiin työstä, jolloin
potilas joutui täysin tyhjän päälle. Ystävien avulla hän selvisi, pääsi terapiaan ja toipui.
Tarinassa tiivistyy hyvin se, missä tilassa tämän maan terveydenhoito on tällä hetkellä. Diagnoosi ja










hoito olivat väärin. Traumaattista shokkia ei hoideta SSRI-lääkkein. Yhteiskunta, niin
terveydenhoitosektori kuin poliisikin, toimi kuin alkeellinen muslimiyhteiskunta. Raiskattu on
syyllinen, joka on kivitettävä. Ei tässä maassa kannattaisi paukutella kovin henkseleitä. Naiset
kyykytetään tavalla tai toisella ollaan sitten missä päin maailmaa tahansa.
Into kirjoittaa tämä blogi syntyi luettuani Helsingin Sanomista otsikolla Onneksi on
masennuslääkkeet blogin, joka ylistää SSRI- lääkkeitä. Kirjoittaja sanoo olevansa vihreä feministi,
jonka tapaisista blogisteista Hesarin sivut täyttyvät. Heidän jatkuva aiheensa on "Tarinoita omasta

navastani ja hieman alempaa". Ei ihme että lukijat kaikkoavat. Hänen syynsä kirjoittaa blogi voi
johtua edellisestä, mutta asialla voi olla ihan inharealistinen puoli, nimittäin raha. Lääketehtaat
maksavat julkuille ja netti- ja printtimediabloggareille puhdasta rahaa, jotta nämä kirjoittaisivat
myönteisesti lääkkeistä ja terveellisestä ruuasta. Lääke- ja ruokatehtaat ovatkin monen bloggarin

tapa ansaita leipänsä. Ehkä kyse onkin tästä, kun juttu ilmestyi melko pian Peter Gøtzschen kirjan
suomennoksen ilmestyttyä. Juuri psyykenlääkkeet ovat Gøtzschen erityisen huomion kohteena.
Tämä ei ole uutta. Vesa-Matti Loiri mainosti Victoza-lääkettä mediassa. Hän sai siitä rahallisen

korvauksen. Asiasta nousi keskustelu ja lääketehtaiden palkattu puolestapuhuja esitti asiasta
tyypillistä soopaa. Todellisuus on toinen. Victozan valmistaja Novo Nordisk on tuomittu rikoksesta,
joka koskee Victozan markkinointia ja sen terveysväitteitä. Tämä ei ole yhtiön ainoa rikos, vaan
samaa temppuilua on käytetty Novolin -insuliinin suhteen. Siis pitääkö meidän uskoa näitä

rikollisia yhtiöitä ja noudattaa heidän ohjeitaan? Käytän sanaa "rikollinen". Yhden erehdyksen
ymmärtää, mutta kun se toistuu, niin silloin on kyse systemaattisesta harhautuksesta, joka on
rikollista, jos mikään.
Loiri on laihtunut huomattavasti, mutta suurelle yleisölle on jäänyt käsitys, että temppu tehtiin
Victozan avulla, mikä tosin on käytännössä mahdotonta. Jos taiteilija omaisi vähänkin miehistä

rohkeutta ja vastuunottokykyä, hän kertoisi millä tavalla hän todella laihtui, lääkkeellä vai jollakin
muulla tavalla. Tieto olisi tärkeä sillä Victoza on lääke, joka tappaa.
Lopuksi hieman hauskaakin. HAVIDOL "have it all" on uusin onnellisuuspilleri, joka tehoaa hiljattain
löydettyihin mielenterveyden ongelmiin kuten motivaation puuteoireyhtymään ja dysforiseen
sosiaalisen huomion ja kuluttamisen puutosoireyhtymään. Julkut todistavat HAVIDOLIN

ihanuuksista. HAVIDOL on todellinen nykyajan ratkaisu näihin hirvittäviin mielenterveysongelmiin ja
tekee koko maailman onnelliseksi.
FUKITOL "fuck it all" on toinen ihmelääke, jota juuri hiljan oman käden kautta edesmennyt Robin
Williams "mainostaa". Ehkä juuri tässä tiivistyy koko kemiallisen manipulaation traagisuus.