IRC-Galleria

lihan mukaan. Samassa paikassa hän opettaa, että emme saa olla tyhmiä, vaan meidän tulee tutkia, mikä on Herran tahto. Emme saa myöskään juopua viinistä tai mistään muusta päihdyttävästä aineesta tai hengestä. Hengellä täyttyminen on päihtymisen vastakohta eikä vastaava kokemus, kuten joissakin karismaattisissa piireissä julistetaan. Pyhä Henki on raittiuden Henki, jolta saamme tervettä harkintakykyä kaikissa asioissa. Valitettavasti monessa paikassa on terve arvostelukyky täysin poissa, kun ihmiset makaavat lattialla 'hengen lyöminä' ja 'hengestä juopuneina', mikä saa maailman ihmiset pilkkaamaan uskon asioita (Efes.5:15-20). Hengellä täytetty uskova on elämän kaikilla alueilla Herralle pyhitetty ja sen näkevät muutkin. Esimerkkinä tästä on se, kun apostolien aikana valittiin seitsemän seurakuntapalvelijaa, joiden tuli olla täynnä Henkeä ja viisautta ja joista oli hyvä todistus, eli heitä ei voitu moittia mistään. Mm. Stefanus ja Filippus valittiin tähän diakonin virkaan (Apt.6:1-7). Oliko Hengen täyteyden merkkinä 'kielet' tai muuta senkaltaista? Ei, vaan Hengen hedelmät, Kristuksen elämä heissä, mikä on hengellisen uskovan tuntomerkki. Sanoohan Raamattu, että joka sanoo Kristuksessa pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, kuten Hän vaelsi (1.Joh.2:6). Kuten Herransa, myös Stefanus koki ilon hetkiä palvelutehtävässään, mutta myös vainoa ja lopulta marttyyrikuoleman, joka oli itse asiassa hänen palvelutehtävänsä kohokohta, jossa hän sai ilmaista Kristuksen mieltä, rukoilla vainoojiensa puolesta ja olla vaikuttamassa omalta osaltaan Paavalin kääntymykseen. Stefanus kulki 'nisunjyväntietä', joka tuottaa kuollessaan elämää. Tämä on itse asiassa jokaisen tosikristityn elämän tarkoitus. Kun Pyhä Henki tulee uskovaan, Hän tekee hänestä Jeesuksen veri-todistajan. Tämä on ristintie, jossa 'minä-elämä' on ristiinnaulittuna. Tämä alkaa olla harvinaista kristikunnan keskuudessa ja sitä julistetaan harvoin, koska se loukkaa meidän itsekeskeistä omistusoikeutta itseemme, jota suuresti korostetaan viimeisinä päivinä. Siksi meidän keskuudessamme on niin vähän todellista voimaa hallita himojamme, sillä emme tahdo antaa itseämme eläväksi uhriksi Jumalalle. Haluamme kyllä pelastua ja saada siunauksia, palvella Herraa omalla tavallamme ja omilla ehdoillamme, olematta kuitenkaan suolana ja valona maailmassa. Rakastamme ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa. Meille on usein tärkeämpää, mitä ihmiset meistä ajattelevat kuin se, mitä Jumala ajattelee meistä. Näin teemme pelastuksen halvaksi ja maailman mielen mukaiseksi. Älkäämme poistako ristin pahennusta keskeltämme, muuten menetämme Jumalan todellisen voiman ja Herra työntää lampunjalkamme pois paikaltaan eli tulemme käyttökelvottomiksi ja suolattomiksi. Silloin jumalattomat tallaavat meidät ja sanomamme jalkoihinsa ja häpäisevät seurakunnan. Tämä tapahtuu valheyhteyden, myös ekumeenisen liikkeen kautta, jossa uudestisyntyneet liittoutuvat jumalattomien kanssa, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman eli ristin. Heitä tulisi karttaa ja julistaa heille, mitä Sana opettaa. Kristittyjen yhteys on Herran silmissä kallis, kun se tapahtuu Sanan mukaisella tavalla uudestisyntyneiden kesken, jotka huutavat Herran nimeä avukseen puhtaasta sydämestään, eikä saastuneella omallatunnolla (2.Tim2:22, 1.Piet.1:22-23). Muinoin Saatana yritti turmella Jerusalemin temppelin jälleenrakennushanketta soluttamalla siihen jumalattomia, jotka sanoivat palvelevansa samaa Jumalaa kuin juutalaiset. Esra kuitenkin kieltäytyi tästä ekumeenisesta tarjouksesta (Esra 4:1-3). Emme näytä tuntevan Saatanan kavalia juonia. Hän on sekä murhaaja että valehtelija. Ellei vaino onnistu kukistamaan uskovien hankkeita, niin hän käyttää 'rauhaa ja rakkautta'. Samalla tavalla toimivat muslimit yrittäessään tuhota Israelia. Rauha on vain välivaihe ja keino saavuttaa päämäärä. Aina kun uskovat ovat lähteneet kompromissien tielle, vaikkapa Herran asiaa edistääkseen, hankkeet ovat tuhoutuneet. Kuningas Joosafat on hyvä esimerkki Jumalan mielenmukaisesta miehestä, jonka heikkoutena oli 'yhteys', jotta hän saisi menestystä töilleen. Kuitenkin hänen hankkeensa särkyivät (2.Aikak.18, 19:1-3, 20:35-37). Tätä asiaa tulisi käsitellä erikseen, sillä se on hyvin laaja, mutta on syytä mainita, että kaikki Suomen kristilliset kirkkokunnat, vapaat suunnat mukaan luettuina ovat lähestymässä toisiaan ekumeenisen liikkeen lipun alla. Yhteisiä jumalanpalveluksia on pidetty ja pidetään mm. katolisen ja ortodoksisen

tuloa Jeesuksessa. Ensin Sauluksen tuli saada näkönsä takaisin Ananiaksen kätten päällepanemisen kautta. Sen jälkeen Sauluksen tuli tehdä parannuksen uskoen Jeesukseen ja mennessä kasteelle, jonka yhteydessä Pyhä Henki täyttäisi hänet. Seuraus Hengen täyteydestä ei mainita muuta ihmettä kun se että Saulus oli yhdessä Jeesuksen omien kanssa ja kohta julisti synagogissa Jeesuksen olevan Messias ja Jumalan Poika, samaistuen niihin joita hän vainosi. "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette. Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia, niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi. Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo minun ympärilläni; ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Niin minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.' Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. Ja minä sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu.' Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin minä tulin Damaskoon. Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää, tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen.' Ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen. Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'" (Apt.22:3-16) Saulus sai ensin näkönsä, sai tietää tulevasta tehtävästään ja vasta sitten sai kehotuksen tehdä parannus, eli huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, menemällä samalla kasteelle, ja antaen näin pestä pois syntinsä. Synnit saadaan anteeksi vasta uudestisyntymisessä kun tullaan uskoon. Silloin Paavali sai vasta Pyhän Hengen, eli Hengen täyteyden. Hän ei siis ollut vielä uudestisyntynyt kun kaatui maahan Damaskon tiellä nähdessään Jeesuksen. On hyvä tässä yhteydessä myös mainita että Paavalin kaatumiskokemus tapahtui hänelle kun hän oli murhan hengessä menossa vangitsemaan kristittyjä. Samoin kävi Israelin kuninkaalle, Saulille n. 1000 vuotta aikaisemmin. Kaatuminen ei ollut siis mikään siunaus tai tavoiteltava kokemus, kuten nykyään väitetään karismaattisissa piireissä. Kaatuminen taaksepäin viittaa enemmänkin tuomioon kuin siunaukseen. Hebrean kielellä sana 'kaatua' on Kashal ja 'noita' tai 'noituuden harjoittaminen' on Kashaf. Nämä sanat ovat siis lähellä toisiaan. Tämä kaatumistouhu onkin enemmän noituutta kuin Raamatulista uskoa. Apostolien teoista käy ilmi, että opetuslapset täytettiin uudelleen Hengellä vainojen kynnyksellä ja he saivat siitä rohkeutta julistaa edelleen evankeliumia. Kun he täyttyivät Pyhällä Hengellä, heidän rukouspaikkansa vapisi. Tästä ei voida kuitenkaan tehdä oppia, että kun rukoillaan tai täytytään Hengellä, maa vapisee. Tai että täytyy tulla maanjäristys, niin kuin tapahtui, kun Paavali ja Siilas ylistivät Herraa vankityrmässä. Opetuslapset eivät myöskään missään kohdassa rukoilleet Hengellä täyttymistä tai Henkikastetta, se vain tapahtui sponttaanisti heidän rukoillessaan Herralta apua. Paavali opettaa, että meidän tulee täyttyä Hengellä jatkuvasti. Parempi käännös sanoo näin: "olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä". [Vanha Biblia] Englanniksi se on: "be filled with the Spirit".[King James Version]. Tämä viittaa jatkuvaan tilaan ja aseman säilytämiseen minkä saimme uskoontulon yhteydessä, eikä mihinkään menetelmään tai tekniikkaan, jolla aikaansaadaan jotain tunnetilaa. Se on yksinkertaisesti sitä, että sallimme Jumalan hallita elämäämme päivittäin, niin että emme vaella

ja usko evankeliumiin oli ainoa edellytys lahjan saamiselle. Jumala joutui vahvistamaan tätä asiaa Jerusalemin uskoville antaen 'pikkuhelluntain' Korneliuksen kotiin. Kielet olivat tässä myös merkkinä niille, jotka eivät uskoneet pakanoiden voivan pelastua, samoin kuin kielet olivat helluntaipäivänä merkkinä uskottomille juutalaisille (1Kor.14:22). 4) Milloin uskova täytetään Hengellä? Uskova täytetään Pyhällä Hengellä uskoontulon yhteydessä, jolloin tapahtuu kertakaikkinen kaste Hengessä. Sen myötä uskova saa Pyhän Hengen lahja, joka on sinettinä lopullisesta lunastuksesta, ja uskovaan vuodatetaan runsaasti Pyhä Henki. Paavalin uskoontulo: Vastaväitteenä siihen että uskova täytetään ensimmäistä kertaa Hengellä uudestisyntymisen yhteydessä, jotkut vetoavat Saulus Tarsolaisen uskoontuloon, josta tuli sittemmin Apostoli Paavali. He väittävät että hän tuli uskoon kun kohtasi Jeesuksen Damaskon tiellä ja täyttyi Hengellä kolme päivää myöhemmin kun Ananias laski kätensä hänen päällensä. Katsokaamme kuitenkin tarkoin mitä ja missä vaiheessa hänen kääntymyksensä tapahtui. Ensin otamme Luukkaan kertomus ja sitten itse Paavalin versio tästä. "Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän." Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon. Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä, ei syönyt eikä juonut. Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra." Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen." Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa; ja täälläkin, jotka hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki sinun nimeäsi avuksi huutavat." Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden." Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut—Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit—että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä." Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika." (Apt.9:1-10) Sauluksella oli siis valtuudet vangita niitä jotka Herran nimeä avuksi huusivat, eli Jeesuksen omia. Kyllähän Sauluskin huusi omalla tavallaan Herran nimeä avuksensa, mutta jolla ei ole Poikaa, sillä ei ole Isääkään, vaan hänessä oli itse asiassa antikristuksen henki, joka kieltää Jumalan Pojan ihmiseksi

Pyhän Hengen lahjan saamisen ainoa edellytys on siis parannuksen tekeminen ja usko Jeesukseen Kristukseen. "Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" (Gal.3:1-2) Tekisi mieli sanoa: 'Oi me älyttömät helluntailaiset!', vaikka kyseessä oli eri asiasta. Niin, olemmeko me unohtaneet, että saimme Pyhän Hengen uskossa kuulemisesta? Risti on sanomamme ydin, alku ja loppu. Olemme Hengessä, kun olemme Kristuksessa. Hän on ylkä, jolta saamme öljyä lamppuihimme. Emme saa öljyä rahalla tai menetelmillä, emmekä myöskään pelkällä Jumalan Sanan tiedolla, vaan ainoastaan henkilökohtaisessa kuuliaisuussuhteessa Hänen kanssaan. Tässä onkin ero tyhmillä ja viisailla neitsyillä; kaikilla oli lamput eli kirjoitettu Sanan ilmoitus, mutta vain toiset olivat Kristuksessa, josta elämä virtaa (Matt.25:1-13). Pyhät paikat ja menetelmät kuuluvat lain aikakauteen. Meidän tulee ainoastaan luottaa Kristukseen kaikessa. Pysyä ja rakentua Hänessä ja juurtua Häneen. Ongelmamme ei ole saada lisää Henkeä, vaan suostua Hänen alamaisuuteen, jotta Hän saisi toteuttaa tahtonsa kuolevaisissa ruumiissamme. Lääkkeenä tähän on risti eli kuoleminen 'itselle'. Meidän tulee päivittäin Hengen avulla kuolettaa lihamme, tehdä siis turmeltunutta luontoamme tehottomaksi ja pitää itsemme synnille ja maailmalle ristiinnaulittuina. Silloin himot, jotka asuvat meissä, eivät pääse meistä voitolle. Tämä kaikki tapahtuu uskon eikä tunteiden kautta. Meidän tulee luottaa Jumalan Sanan lupauksiin, että meillä on jo kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitsemme. Tämän avulla voimme varjeltua turmeluksesta, joka vallitsee maailmassa himojen tähden. Meidän tulee ahkeroida tässä suostuen Sanan hallintavaltaan, tunnustaen heikkouttamme ja pyytäen Herralta voimaa päivittäin (2.Piet.1). "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" (Apt.10:44-47) Pyhän Hengen päälle tuleminen, Hengen vuodatus ja Pyhän Hengen lahjan saaminen ovat siis yksi ja sama asia. Tapahtui siis täsmälleen sama asia kuin Jerusalemissa noin 8 vuotta aiemmin. Kornelius ja hänen huoneväkensä, jotka tulivat nyt uskoon, ylistivät Jumalaa Hengen vaikutuksesta kielillä, joita Jerusalemista tulleet Jeesukseen uskovat juutalaiset ymmärsivät. Kasteen edellytys oli siis henkilökohtainen usko Jeesukseen Messiaana. Uskon myötä saadaan myös Pyhä Henki ja se edeltää kastetta, niin kuin varsinkin Etiopian kuningattaren hoviherran uskoontulokertomus valaisee (Apt.8:35-39). "Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niin kuin alussa meidänkin päällemme. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.' Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?" Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi." (Apt.11:15-18) Pakanat saivat uskoon tultuaan myös Pyhän Hengen, niin kuin juutalaiset helluntaipäivänä noin 8 vuotta aiemmin. Parannus

Moosekseen, meidät kastettiin vedessä ja Hengessä Kristukseen, kun tulimme uskoon. Edessä oli erämaa ja koetukset, joiden keskellä suurin osa israelilaisista ei päässyt perille luvattuun maahan heidän epäuskonsa tähden. Samoin uskoontulleista vain osa kilvoittelee perille taivaaseen saakka. Kylväjä-vertaus puhuu tästä karua kieltä. Vertauksessa käy ilmi, että ¾ evankeliumin kuulevista ottaa Sanan vastaan eli tulee uskoon. Mutta uskoontulleista vain 1/3 kilvoittelee perille asti (Luuk.8:4-18). Samoin Jeesus kertoo lopunajan tapahtumista sanoen, että silloin on oleva neljänlaisia uskovia: niitä, jotka eksyvät väärien profeettojen ja väärien voideltujen (=kristusten) julistuksen toimesta pois Raamatun mukaisesta uskosta; niitä, jotka luopuvat vainojen tähden; niitä, jotka lankeavat takaisin maailmaan ja laittomuuteen, mutta onneksi on myös niitä, jotka pysyvät Herrassa lujina loppuun saakka (Matt.24:3-13). He ovat niitä uskollisia, jotka pitävät kiinni Jumalan Sanasta ja joilla on rakkaus Totuuteen, vaikka he joutuvat sen takia vainotuiksi. He ovat viisaita neitsyitä ja rakentajia (Matt.7:24-27, 25:1-13). "Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi." (Apt.2:1-4) Tämä on siis se tapahtuma, jonka Jeesus lupasi opetuslapsilleen, nimittäin Pyhän Hengen vuodatus ja Hengen kaste, jota kutsutaan tässä jakeessa Hengen täyteydeksi. Tästä pääsivät kaikki opetuslapset yhtä aikaa osallisiksi. Opetuslapset eivät voineet vaikuttaa tähän millään tekniikoilla ja menetelmillään, joita nykyään näkee, kuten jotakin sanaa hokemalla tms. Opetuslapset puhuivat tunnetuilla kielillä, joita kuulijat ymmärsivät, ja he julistivat Jumalan suuria tekoja. Pyhä Henki antoi heille puhuttavaksi nämä kielet, eivätkä he itse hokeneet jotain 'kälä-kälä-mölö-mölö-tiki-tiki-taka-takaa', niin kuin nykyisin kuulee kokouksissa. Ei tarvitse olla kielitieteiden tohtori huomatakseen, etteivät monet 'kielet', joita kokouksissa kuulee, ole todellisia kieliä. Varsinkin, kun 'tulkkaus' ja selitys, joka annetaan sen jälkeen, saattaa olla moniselitteinen, vaikka kielillä tullut 'sanoma' olisi sisältänyt vain yhden jatkuvasti hoetun sanan. Kokouksissa on siis paljon sielullisuutta ja mielikuvituksen tuotetta. Sitä paitsi meitä kehotetaan pyrkimään osallisiksi ennen kaikkea profetoimisen armolahjasta, koska se rakentaa seurakuntaa. Harvoin näin kuulee kuitenkaan opetettavan, sillä kielillä puhuminen on saanut ykkössijan uskovien piirissä, vastoin Sanan selkeää opetusta. Käyttäydymme kuin pikkulapset tai korinttilaiset, vaikka meillä on asiasta kirjoitettu ilmoitus Raamatussa, jotta voisimme toimia raamatullisesti myös armolahjojen alueella (1.Kor.12-14). Valitettavasti emme kuitenkaan näytä ymmärtävän edes selvää suomen kieltä näissä asioissa. Hälytyskellojen tulisi soida, kun helluntailaiset puhuvat innoissaan kielillä yhdessä karismaattisten katolilaisten kanssa kielillä ja luulevat olevansa samassa hengessä. Kuitenkin, kun katolilaiset ovat saaneet hengen kasteen, heistä on tullut katolilaisempia kuin ennen ja he ylistävät Neitsyt Mariaa kielillä. Tämä Neitsyt Maria on itse asiassa henkiolento ja demoni, jota muinoin palvottiin taivaan kuningattarena, Astartena ja Artemiksena... Muinoin koko silloinen asuttu maanpiiri (kreikaksi: oikomene, josta johdetaan sana 'ekumenia', on juuri tähän johtamassa) palveli tätä jumalatarta (Apt.19:27). Myös Paavi on antanut siunauksensa tälle liikehdinnälle, koska se perustuu yhteiseen kokemukseen, jolla saadaan samaan valtapiiriin eli Rooman kirkon helmaan myös muiden suuntien uskovat. Monet ovat eksyneet tähän valherakkauteen ja yhteyteen, joka ei perustu Sanan mukaiseen terveeseen oppiin ja totuuteen. He luulevat katolilaisia uskonveljiksi, kun heille pitäisi päinvastoin julistaa selvää evankeliumia, jotta he pelastuisivat ja saisivat todellisen Pyhän Hengen. Suomen helluntaikirkko on ekumeenisissa jumalanpalveluksissa ollut mukana ja on vain ajan kysymys sen liittymisestä täysvaltaisena jäsenenä ekumeeniseen neuvostoon muiden kirkkokuntien perässä. Pitkällä ollaan siis ihmiskunnian tavoittelussa, vaikka jotkut voivat olla mukana tietämättömyyttään. Tietämättömät ja vilpittömät ovatkin tehokkaimpia työkaluja eksytyksen kavalissa juonissa, sillä he luulevat liikkuvansa Jumalan asialla suurella innolla. Miltähän tämä mahtaa tuntua entisistä katolilaisista, jotka ovat lähteneet elävään uskoon tultuaan ulos kirkostaan kirkon kirouksen ja vainojen uhalla? Puhumattakaan niistä miljoonista marttyyreista, joiden veri on vuotanut inkvisition toimesta, kun he eivät suostuneet kompromisseihin Rooman kirkon kanssa. Muistutan myös siitä että, muissakin uskonnoissa puhutaan kielillä. Jopa Saatanan palvojat tekevät niin. Tunnen henkilökohtaisesti suomalaisen shamaanin, joka tekee 'taivasmatkoja' joutuen hurmokseen ja puhuen kielillä. Älkäämme siis luulko, että vain kristityt puhuvat kielillä. "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." (Apt.2:38)

itse on meidän voimamme. Kun tulimme uskoon, puimme yllemme Kristuksen. Jumala antaa voimaa tehdä eri asioita Hänen tahtonsa toteuttamiseksi; ne ovat juuri niitä voimavaikutuksia. Lue artikkelini "Jumalan voimavaikutukset ja kaatuminen Raamatussa". Lisäksi tässä oli käsky saarnata evankeliumia kaikille kansoille. Tämä oli jo kätkettynä profeettojen kirjoituksissa, joissa kerrottiin, että pakanat panevat toivonsa Iisain juurivesaan eli Daavidin Poikaan, Messiaaseen. Tämä tehtävä oli suoritettava Jerusalemista maan ääriin saakka, mutta juutalaiset eivät millään tätä ymmärtäneet. Siksi Herra vaikutti mm. Korneliuksen tapauksessa ja Samariassa niin, että helluntain tapahtumat toistuivat pienemmässä mittakaavassa. Silloin vasta juutalaiskristityt käsittivät, että Jumala todellakin pelastaa myös ei-juutalaisia ja liittää heidät uuden liiton seurakuntaan tasavertaisina jäseninä. "Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." (Apt.1:4-5) Opetuslasten tuli odottaa Pyhän Hengen tuloa, jonka Jeesus oli luvannut Isän tyköä lähettää. Jakeesta käy myös ilmi, että Jeesus ei sanonut kastavansa omiaan tulella, vaan Pyhällä Hengellä taivaaseen astumisensa jälkeen. "Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä." (1.Kor.12:12-13) Olemme siis uskoon tultuamme kastetut Pyhässä Hengessä ja otetut seurakunnan yhteyteen, Jumalan omiksi. Olemme myös kaikki juoneet samaa Henkeä, niin kuin Jeesus sanoi janoaville: 'Tulkaa ja juokaa!' ja 'joka uskoo minuun, niin kuin raamattu sanoo, hänestä on pulppuava elävän veden virrat', tarkoittaen Pyhää Henkeä (Joh.7: 37-39). Pyhän Hengen saamisen edellytys on ainoastaan usko raamatun Jeesukseen omana pelastajana. Silloin meidät on kätketty Jumalaan Kristuksen kanssa ja olemme hänessä myös täytetyt (Kol.2:9-10, 3:3). Meidän on siis upotettu sisältä ja ulkoa Henkeen, samalla tavalla kuin avonainen pullo on sekä sisältä että ulkoapäin vedessä, kun se upotetaan veteen. Pyhä Henki on sekä sisällämme että yllämme. Eri asia on sitten, kun Henki täyttää tiettyä hetkeä ja tehtävää varten, mutta kaikki tapahtuu niin kuin Hän itse tahtoo, myös armolahjoja jaettaessa. Meidän tulee kyllä olla jatkuvasti täynnä Pyhää Henkeä. Se tapahtuu Sanaa tutkimalla, uskovien yhteydessä ja yleensäkin seurustelemalla Herran kanssa. Se on siis arkista uskovan elämää. Se on siis Kristuksessa pysymistä. Tässä voisi vielä muistuttaa Kaanan häistä, joissa Jeesus muutti veden viiniksi; astiat tuli täyttää ensin vedellä ennen kuin Jeesus muutti sen viiniksi (Joh.2). Tämä puhuu meille siitä, että meissä tulee Kristuksen Sanan asua runsaasti, jotta Pyhä Henki voisi ajallaan sitä käyttää, kun Jeesus muuttaa sen viiniksi meissä (Efes.5:15-21, Kol.3:16). Jumalan Sana on Hengen miekka. Ellemme täyty Hänen Sanallaan, ei Pyhä Henki voi myöskään käyttää sitä meissä. Kristuksen tunteminen on Sanan tuntemista. Jeesus on Jumalan Sana, joka tuli lihaksi. Emme pysty vastustamaan vihollista emmekä erottamaan valhetta totuudesta, ellemme tunne Totuutta muutoin kuin pintapuolisesti. Jos tunnemme Totuuden pintapuolisesti, olemme vielä alaikäisiä uskossa ja siten helposti harhaanjohdettavia. On eri asia olla lapsi tiedossa, kun on vasta tullut uskoon, mutta jos tilanne jatkuu vuosikymmeniä, jopa sananjulistajina, niin tilanne on vakava. "Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä." (1Kor.10:1-2) Israelin lähtö Egyptin orjuudesta on annettu meille esikuvaksi. Egyptin orjuus on kuvaus maailmasta. Faarao on tämän maailman ruhtinas, Saatana, joka ei tahdo päästää lähtemään ketään valtapiiristään, ainakaan kovin kauaksi. Israel kuvaa seurakuntaa, Mooses puolestaan Jeesusta, joka on toinen Mooses ja vapahtaa kansansa heidän synneistään (5Moos.18:18). Kaikki israelilaiset söivät karitsan ja olivat veren suojassa Jumalan vihalta. Samoin me, kun tulimme uskoon, tulimme osallisiksi Jumalan Karitsasta, kun söimme Häntä ottamalla Hänen Sanansa vastaan uskossa. Meidän sydämemme vihmottiin Karitsan verellä, joka puhdisti omatuntomme ja poisti meille kuuluvan vihan ja syyllisyyden; meidät vanhurskautettiin Kristuksen veressä. Israelilaiset kastettiin meressä ja pilvessä

sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi." (Efes.1:13-14) Usein kuulee opetettavan, että uskovien tulee rukoilla Pyhän Hengen lupausta ja odottaa kokemusta. Kuitenkin Sana selvästi kertoo, että uskoon tultuamme saimme Pyhän Hengen, joka oli luvattu profeettojen kautta Vanhassa testamentissa. Pyhä Henki itse on se täytetty lupaus, eikä näin ollen tarvitse odottaa jotakin lupausta tulevaksi. "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden." (Room.8:9-10) Itse asiassa, ellei meissä ole Pyhää Henkeä, emme edes ole Jumalan omia. Kristus on meissä Henkensä kautta. Kristinuskossa on juuri tästä kyse: Kristus meissä, kirkkauden toivo. Siis Kristus vakuuttaa meille Henkensä ja Sanansa kautta, että kerran saamme ylösnousemusruumiin ja toivomme iankaikkisesta elämästä toteutuu lopullisesti, jos pysymme uskossa (Room.8:28-30, Kol.1:26-27, 1.Joh.3:1-3). "Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." (Tiit.3:3-7) Tässä on todellinen pähkinä purtavaksi helluntailaiselle teologialle, pneumatologialle, joka tarkoittaa oppia Pyhästä Hengestä. Tästä käy ilmi mm. se että, uudestisyntymisen vesipesu, Pyhän Hengen uudistus ja vuodattaminen, vanhurskauttaminen, pelastus ja iankaikkinen elämä ovat yksi ja sama tapahtuma, kuin synonyymi. 3) Milloin Pyhän Hengen kaste tapahtuu? "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Matt.3:11-12) Johannes Kastaja kohdisti saarnansa kasteelle tuleville juutalaisille, joiden joukossa oli myös parannukseen haluttomia fariseuksia, joille uusi siunaus olisi kyllä muuten kelvannut. Monesti kuulee sanottavan, että Jeesus kastaa omiaan tulella.On totta, että joudumme välillä kärsimysten pätsiin eli koetusten helteeseen, mutta asiayhteys kertoo meille, että Jeesus kastaa (=upottaa) osan kuulijoista, siis uskovat, Pyhällä Hengellä (Tai Pyhässä Hengessä) ja toiset, siis uskottomat, sammumattomassa helvetin tulessa. Tuli on siis tässä tuomion tuli, joka kohtaa evankeliumille tottelemattomat ihmiset (2Tess.1:7-8). On totta, että Jumala vastasi tulella Jeesuksen rukoukseen Pyhän Hengen vuodattamisesta uskovien ylle. Merkkinä näkyivät ikään kuin tulen liekit opetuslasten yllä. Se oli merkki siitä, että Jumala hyväksyi uuden liiton seurakunnan kirkkautensa asumukseksi. Tämä tapahtui VT:ssa esikuvallisesti, kun Salomo, Daavidin poika, joka oli esikuva Kristuksesta, rukoili, että Herra hyväksyisi Jerusalemin temppelin nimensä asuinsijaksi. Silloin myös tuli lankesi taivaasta ja kulutti polttouhrin.Tämä oli hyväksynnän merkki ja vastaus Salomon rukoukseen koko kansan nähden (2.Aikak.7:1-3). "Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." (Luuk.24:46-49) Sanoma, jota meidän on julistettava, on parannusta ja uskoa Kristuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemukseen. Voima korkeudesta on persoona, Pyhä Henki, eikä mikään aine tai sähkövirta. Kyse ei ole siis voimasta, kuten elokuvassa "Tähtien sota", joka on jokin avaruuden energia ja itse asiassa vihollisen vaikutus ja tämän maailman alkeisvoima ja jumala. Jeesuksen sanotaan istuvan Voiman oikealla puolella (Mark.14:62). Jumala

jotta hän voisi tulla Jumalan asumukseen. Vain puhdas henkilö, ylipappi, sai suorittaa tämän toimituksen. Tämä kaikki puhuu meille Kristuksesta, joka on ylimmäinen pappimme, välimies ja samalla syntiuhri. Vain Hän voi puhdistaa meidät saastaisuudestamme Sanansa kautta, joka julistaa meille Messiaan veressä olevasta sovituksesta ja puhdistuksesta. Näin olemme puhtaita Jumalan edessä ja saamme hyvän omantunnon, joka tulee säilyttää. Tehtävämme ei ole siis hakea uusia juttuja, vaan pysyä asemassamme, alkuperäisessä evankeliumin totuudessa. Samoin, tullakseen Jumalan seurakuntaan, joka on Kristuksen ruumis, tulee ihmisen olla uudestisyntynyt Hengestä, Jumalan katoamattoman Sanan siemenestä. Kristus puhdistaa seurakuntansa Sanan vedellä jatkuvasti (Efes.5:25-27). Aina kun Hän avaa Henkensä kautta jotakin Sanastaan, meidän tulee totella, jotta pysyisimme puhtaina ja hyvällä omallatunnolla. Kun huomaamme, että meillä on tahroja 'puvussamme', jonka Kristus on meille hankkinut, siis syntiä tai vieraita oppeja, niin se tulee panna pois ja tehdä parannusta. Tätä on aito uudistus ja herätys. Se on paluuta Sanan kuuliaisuuteen. "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä." (Jer.31:31-34) Uudestisyntymisessä Jumala on pannut lakinsa sydämiimme eli vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, jotta vaeltaisimme Sanan mukaan. Se ei ole passiivista, vaan aktiivista toimintaa Herran pelossa (Filip.2:12-16). Se ei ole vain ulkonaista lain noudattamista, vaan sydämestä lähtevää halua palvella Jumalaa. Sitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että ellei vanhurskautemme ole suurempi kuin fariseusten ja kirjanoppineiden, emme voi päästä taivaaseen. Onhan vanhurskautenamme Jumalan edessä nyt itse Kristus, joka lisäksi antaa meille Henkensä kautta halun ja voiman, jotta voimme vaeltaa Jumalalle kuuliaisina. Tämä on uuden liiton ilosanoma. Se on ainoa tie Elävän Jumalan tuntemiseen. Uusi viini, joka panna uusiin nahkaleileihin, on nimenomaan tämä. Se ei ole siis jokin outo 'hengestä juopuminen' tai 'jotakin uutta', vaan se on uusi liitto Jeesuksen veressä, johon kuuluu Pyhän Hengen lahjan saaminen, kun uskomme evankeliumin. Kaikki hengellinen siunaus on jo Kristuksessa, samoin Aabrahamin siunaus, joka on itse asiassa luvatun Hengen saaminen (Efes.1:3, Gal.3:13-14). "Mutta te—teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä." (1. Joh.2:27) "Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme." (2. Kor.1:21-22) Nykyään puhutaan paljon 'voiteluista' ymmärtämättä sen raamatullista merkitystä. Voitelu on persoona, Pyhä Henki, joka opettaa meitä tuntemaan Kristuksen rakkauden meitä kohtaan. Öljy oli esikuva Pyhästä Hengestä VT:n kertomuksissa. Voitelu tulee Häneltä, joka on Voideltu, eli Kristukselta (Hebreaksi: Mashiach ja kreikaksi: Khristos). Henki synnyttää yhteyden Kristukseen ja muihin uudestisyntyneisiin uskoviin. Pyhä Henki on annettu meille, jotta ymmärtäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut Kristuksessa Jeesuksessa (1. Kor.2:12). "Hänessä on teihinkin,

Siksi olisi tärkeää kysyä Raamattua tutkiessaan: Mitä tapahtui? Kenelle? Miksi? Onko asia tarkoitettu minulle? Onko jokin tapahtuma tarkoitettu jatkuvasti toistuvaksi käytännöksi? Jotkut kuitenkin sanovat, ettei Raamatussa lue kaikkea, mitä tarvitsee tietää esimerkiksi jostakin ihmeestä tai kokemuksesta. Tämä on osittain totta, mutta kun on kysymyksessä jokin kokemukseen perustuva oppi, niin asianlaita on toisin. "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2.Tim.3:14-17) "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." (2.Piet.1:20-21) Kun siis opetamme Pyhästä Hengestä, Raamatun Sanan tulisi riittää, ettei mennä yli kirjoitetun Sanan (1Kor.4:6). Tämä kirjoitus ei käsittele varsinaisesti äärikarismaattisuutta, vaan niin sanottua tavallista helluntaioppia Pyhästä Hengestä. Minulta on usein kysytty, olenko täyttynyt Pyhällä Hengellä ja tarkoitettu sillä nimenomaan kielilläpuhumista. Häpeäkseni tunnustan uskonelämäni alkuvaiheessa puhuneeni 'kielillä', koska ajattelin sen kuuluvan uskovan elämään, varsinkin sellaisen uskovan, joka haluaa olla tunnettu Hengen täyteydestään. En siis omistanut kielillä puhumisen armolahjaa, vaan keksin omasta päästäni kaiken, muiden mukana. Voin vieläkin tehdä sitä, mutta se ei ole mikään todellinen kieli, vaan niin kuin lapset puhuvat 'muuksi maaksi'. Matkiminen on erittäin helppoa minulle. On todella vaikeaa myöntää olevansa erilainen silloin, kun muut käyttäytyvät joukon mukana samalla tavalla, silläkin uhalla että saa 'hengettömän' leiman. Se varmaan onkin suurin pelko, joka saa aikaan kielillä puhumista ilman todellista Hengen vaikutusta. Halutaan siis olla hyväksyttyjä joukossa ja käyttäytyä odotusten mukaisesti. 2) Saako ihminen Pyhän Hengen uskoontulon yhteydessä? Tähän vastataan yleensä, että saamme vain Hengen sinetin ja että Hengen kastetta ja täyteyttä tulee rukoilla, etsiä ja odottaa. Mitä pyhät kirjoitukset sanovat tähän? Tutkikaamme erityisesti Jeesuksen sanoja, apostolien tekoja ja apostolien kirjeitä. Mutta koska Uuden Testamentin ilmoitus perustuu Vanhan Testamentin lupauksiin ja on näin ollen ikään kuin Vanhan Testamentin 'selitysteos', käyn läpi joitakin Vanhan Testamentin jakeita, jotka liittyvät asiaan. "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä." (Joh.3:5-7) Kun Jeesus puhui nämä sanat Nikodeemukselle, joka oli Israelin opettaja, Hän viittasi profeetta Hesekielin kirjaan, josta Nikodeemuksen olisi tullut tietää. Se ei ollut siis mikään uusi oppi, vaan Jumalan lupausten täyttyminen. "Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne." (Hes.36:25-27) Vesi, josta mainitaan tarkoittaa tässä Jumalan puhdistavaa Sanaa. Jeesus myös sanoi opetuslasten jo olevan puhtaita sen sanan tähden, jonka Hän oli puhunut. Ainoastaan jalat tuli pestä. Se kuvaa sitä, että kun uskomme Jumalan Sanaan uskoon tultuamme, sydämemme puhdistetaan ja olemme pyhitetyt kertakaikkisesti, uskottuamme ilosanoman Jeesuksen rististä. Kuitenkin tarvitsemme Sanan jatkuvaa puhdistusta vaeltaessamme maan päällä, jotta muuttuisimme enemmän Kristuksen kaltaisiksi ja kantaisimme Hengen hedelmää, jonka Hän saa aikaan meissä, kun pysymme Hänen Sanansa kuuliaisuudessa. Siis Sanan kuuliaisuudessa puhdistumme, ei ainoastaan saarnojen ulkonaisella kuuntelemisella. Katsokaamme siis, kuinka kuulemme, että olisimme Sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita. (Luuk.8:18, 1Piet.1:22-23, Jaak.1:22) Vanhassa liitossa, siis Mooseksen laissa, oli myös säädös puhdistusvedestä, joka valmistettiin syntiuhrina ulkopuolella leirin poltetusta punaisen hiehon tuhkasta ja vedestä (4.Moos.19). Puhdistusvettä tuli vihmoa itsensä saastuttaneen päälle,

Tämä kirjoitus on hyvin arkaluontoinen ja voi loukata joitakin veljiä ja sisaria, mutta koen pakottavaa tarvetta ottaa asian esille. Olen itse helluntaiseurakunnan jäsen, joten en ota kantaa ulkopuolisena, vaan sisäpuolelta asioita seuranneena. Olemme kärkkäitä arvostelemaan luterilaisia heidän epäraamatullisesta lapsikasteopistaan, ja oikein onkin näin. Kuitenkin meillä on aihetta tutkia opetustamme Pyhästä Hengestä, josta usein ylpeilemme. Nykyisen kehityksen seurakunnissa tulisi suorastaan havahduttaa meidät tähän, sillä tilanne on vakavampi kuin luulemme. Monet ihmettelevät uusia 'tuulia', jotka puhaltavat seurakuntaan milloin milläkin nimikkeellä, joita kutsutaan 'herätykseksi' tai 'hengenuudistukseksi'. Miten ollaan tähän tultu? Onko jossakin opissa menty hieman harhaan ja se on sitten paisunut ja levinnyt käsiin? Jotkut arvostelevat ainoastaan tiettyjä ilmiöitä, jotka tapahtuvat 'hengen' vaikutuksesta, ja pitävät niitä epäraittiina, kuitenkin hyväksyen muuten liikehdintää. Ilmiöt ovat kuitenkin vain jäävuoren huippua. Ainoastaan tutkimalla liikehdinnän juuria ja opetuksia, voimme saada tietää, onko se Jumalasta vai ei. Henkien koetteleminen, johon Raamattu meitä kehoittaa, tapahtuu juuri opetusta tutkimalla, sillä opetuksen taustalla on henki; joko Totuuden Henki, joka on aina yhtä Jumalan kokonaisilmoituksen kanssa, tai eksytyksen henki, joka menee ohi kirjoitetun Sanan, irrottaen jakeita asiayhteydestä kuten Perkele teki kiusatessaan Jeesusta erämaassa (Matt.4:6, 1.Tim.4:1, 1.Joh.4:1). Tarkoitukseni ei ole leimata tai halveksia ketään uskovaa, joka ajattelee eri tavoin asioista, sillä minulla on ystäviä eri kristillisissä piireissä. Sitä paitsi me kaikki erehdymme jossakin kohdin, varsinkin kun Sanan tuntemuksemme on vähäinen ja pintapuolinen. Tämä ei ole siis mikään hyökkäys ketään uskovaa kohtaan, vaan käyn käsiksi argumentteihin, joita nostetaan Sanan Totuutta vastaan. Näin tehdään yleensä tahattomasti, kun pidetään kiinni jostakin opista, joka on tullut rakkaaksi, vaikka se ei olisi Raamatun kokonaistulkinnan valossa tulen kestävää. En käy siis arvailemaan, ketkä pelastuvat taivaaseen ja ketkä eivät, sillä se on Jumalan vallassa. Herra on ennen kaikkea pitkämielinen omiansa kohtaan ja tahtoo ohjata kaikessa oikealle tielle. Kuitenkin väärät istutukset on revittävä juurineen ja hapatus poistettava. Raamattu varoittaa selvästi, että viimeisinä päivinä tulevat 'kristilliset' eksytykset 'ihmeiden ja merkkien' kera useiden väärien julistajien kautta pettämään monia uskovia. Itse asiassa tämä on yksi tärkeimmistä lopunajan merkeistä, josta Jeesus varoitti kolme kertaa lopunajan puheessaan. Vain ne, jotka pitävät lujasti kiinni loppuun asti Jumalan Sanasta vaelluksessaan ja opissaan, pelastuvat perille (Matt.24). Kysymys on siis tässä siitä, mitä rakennamme perustukselle, joka on Kristus Jeesus ja hänen pelastustekonsa. Tästä ovat ennen muuta vastuussa Sananjulistajat, sillä he ovat rakentajia Jumalan huoneessa. Katsokoon siis kukin, kuinka hän seurakuntaa rakentaa. Julistaja voi turmella Jumalan temppeliä julistamalla yli kirjoitetun Sanan, saaden aikaan myös hajaannusta laumassa. Vain Sanaan perustuva opetus on tulen kestävää, sillä Sana on se tuli, joka koettelee kaiken (1.Kor.3, 4:1-6). Tietenkin kaikki on alettava alusta, jos perustus on laskettu väärin. Perustus on siis: "parannusta kuolleista töistä, uskoa Jumalaan, oppia kasteesta ja kätten päälle panemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta" (Hebr:5:12-14, 6:1-3). Jos siis joku asia klikkaa jo näillä alueilla, on perustus väärin laskettu. Väärä opetus Pyhästä Hengestä johtaa väistämättä vääriin kokemuksiin ja parhaassa tapauksessa sielullisiin valheihmeisiin. Pahimmassa tapauksessa jopa demonisiin ihmeisiin. Jos palvomme ja rukoilemme Pyhää Henkeä, niin toimimme vastoin Jumalan Sanaa ja silloin joudumme harhapoluille. Vaikka Pyhä Henki on Jumala ja Jumaluuden kolmas persoona, niin Hän on tullut tuomaan Kristusta esiin ja opettamaan Sanaa. Hän on sivussa, sillä profetian henki on Jeesuksen todistus. Henki todistaa siis Jeesuksesta eikä tuo esiin itseään. Samalla tavalla toimi aikanaan Johannes Kastaja—joka ei muuten puhunut kielillä eikä tehnyt yhtään ihmettä, vaikka oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta saakka—ja siihen mekin olemme kutsutut, siis kirkastamaan elämällämme Kristusta ja olemaan Hänen todistajiaan. Uskon, että kun Jumalan Sanan totuus saa tehdä meidät vapaiksi valheista ja ihmisopeista, saamme suuren ilon ja rauhan Pyhässä Hengessä. Meidän ei tarvitse enää kokea itseämme 'kakkosluokan' uskoviksi ja etsiä jotakin kokemusta, joka jäi itseltä saamatta. Tässä kirjoituksessa tulen käsittelemään seuraavia asioita: 1) Onko Raamattu ylin auktoriteettimme? 2) Saako ihminen Pyhän Hengen uskoontulon yhteydessä? 3) Milloin Pyhän Hengen kaste tapahtuu? 4) Milloin uskova täytetään Hengellä? 5) Ovatko 'kielet' aina merkkinä Hengen täyteydestä tai kasteesta? 6) Tuleeko uskovan odottaa Pyhää Henkeä? 7) Kun poikkeuksesta on tehty sääntö 1) Onko Raamattu ylin auktoriteettimme? Aamen! Näin sanomme varmaankin, vai mitä? Mutta onko käytännössä niin, se on taas eri asia. Muuten, myös Jehovan todistajat sanovat pitävänsä Raamattua ylimpänä auktoriteettinaan. Kun on kysymyksessä Pyhä Henki, niin useimmiten helluntaipiireissä ja muissa karismaattisissa yhteisöissä perustellaan asiat kokemuksilla eikä suinkaan Jumalan Sanalla. Usein lainataan Raamatun jakeita selittämään kokemuksia, mutta ei välttämättä nähdä asian kokonaiskuvaa.