Johdanto: Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tutkia seurakunnan olemusta tai rakennetta, sillä se vaatisi pitkän tutkielman. Nyt tutkimme mitä Raamattu sanoo seurakunnan kokouksen tarkoituksesta, laadusta ja mitä sen tulisi sisältää ollakseen alkuseurakunnan eli Uuden Testamentin mallin mukainen tai edes vähän sinnepäin.
Lyhyesti voisin kuitenkin mainita sen, että seurakunta ei ole jokin rakennus, järjestö, organisaatio, instituutio, papisto, vanhimmisto tai tietty kirkkokunta, vaan se on Kristuksen ruumis, joka koostuu kaikista uskoontulleista, Jeesuksen opetuslapsista, niistä jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Sanan kautta, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Seurakunta on sekä maailmanlaajuinen ja koostuu eri kansoista uskoontulleista että myös paikallinen. Yhdellä paikkakunnalla on vain yksi seurakunta ja toisaalta kaikkia uskovien kokoontumisia sillä paikkakunnalla voidaan sanoa seurakunniksi, kuten seuraavista jakeista voidaan nähdä.
"Paavali... ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle... Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" (1Kor.1:1-3) ja taas "Efeson seurakunnan enkelille kirjoita:... Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo..." (Ilm.2:1, 7).
Kokoontumiset tapahtuivat pääasiassa uskovien kodeissa "Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa...ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa." (Room.16:3-5)Nykyistä tilannetta hämmentävät useat kirkkokunnat ja järjestöt, joista itse kukin enemmän tai vähemmän luulee olevansa Jumalan seurakunta. Ääriesimerkki tästä ovat vanhoillis-laestadiolaisuus ja roomalaiskatolisuus (Jälkimmäinen ei ole edes kristinuskoa, kuten sen monet jäsenet myöntävätkin).