IRC-Galleria

Kirje heprealaisille 7

1. Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet;
2. jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on "vanhurskauden kuningas" ja sen lisäksi vielä "Saalemin kuningas", se on "rauhan kuningas";
3. jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti.
4. Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan.
5. Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet;
6. mutta hän, jonka sukua ei johdeta heistä, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset.
7. Mutta kieltämätöntä on, että halvempi saa siunauksen paremmaltaan.
8. Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän.
9. Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä;
10. sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan.
11. Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?
12. Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.
13. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut.
14. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.
15. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen,
16. joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta.
17. Sillä hänestä todistetaan: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".
18. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön
19. - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.
20. Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista - nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa,
21. mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: "Herra on vannonut eikä ole katuva: 'Sinä olet pappi iankaikkisesti'" -
22. niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.
23. Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä;
24. mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,
25. jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
26. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
27. jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
28. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.

Kirje heprealaisille 6

1. Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
2. oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
3. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
4. Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5. ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6. ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
7. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8. mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
9. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin.
10. Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
11. Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
12. ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.
13. Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
14. ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän";
15. ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.
16. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.
17. Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,
18. että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.
19. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
20. jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

Kirje heprealaisille 5

1. Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä,
2. ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen,
3. ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata syntien edestä.
4. Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin.
5. Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin";
6. niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".
7. Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
9. ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
10. hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan".
11. Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
12. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
13. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14. mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Kirje heprealaisille 4

1. Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5. ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".
6. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7. niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".
8. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
9. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
14. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Kirje heprealaisille 3

1. Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
2. joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa".
3. Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen.
4. Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
5. Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
6. mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
7. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8. älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9. jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10. sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11. ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15. Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16. ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17. Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18. Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19. Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Kirje heprealaisille 2

1. Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.
2. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa,
3. kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille,
4. kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?
5. Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme.
6. Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen?
7. Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja;
8. asetit kaikki hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi.
9. Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.
10. Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.
11. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,
12. kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä";
13. ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!"
14. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
15. ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
16. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
17. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
18. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Kirje heprealaisille 1

1. Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,
2. on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut
3. ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
4. tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.
5. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"?
6. Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit".
7. Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi";
8. mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.
9. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi."
10. Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;
11. ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate,
12. ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu".
13. Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"?
14. Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?

Sivuilta 158-159

"Jotkut psykiatrit ovat antaneet paljon enemmän kuin pinnallista apua lääkäreille kirjoittamissaan oppikirjoissa William Sadler antaa lääkäreille neuvon, kuinka heidän tulee päästä käsiksi ihmisten vaikeuksien aiheuttajaan:

"Rukous on voimallinen ja tehokas huolten poistaja. Ne, jotka ovat oppineet rukoilemaan lapsellisen vilpittömästi, kirjaimellisesti puhumaan taivaalliselle Isälle ja seurustelemaan Hänen kanssa, omistavat suuren salaisuuden, jonka voimasta he voivat heittää huolensa Jumalalle ja tietää, että Hän pitää heistä huolen. Puhdas omatunto on voimallinen suojaamaan mieltä hermosairaudelta.

Monet ovat pelon ja huolten uhreja, koska he laiminlyövät hengellisen ravintonsa hankkimisen ... Useimmat ruokkivat runsaasti kehoaan, ja monet huolehtivat anteliaasti järkensä ravitsemisesta; mutta suuri enemmistö jättää sielun näkemään nälkää kiinnittäen hyvin vähän huomiota hengelliseen ravintoon. Sen seurauksena heidän hengellinen olemuksensa on niin heikentynyt, ettei se kykene tekemään hillitsevää vaikutustaan järkeen, joka tekisi sen kykeneväksi voittamaan vaikeudet ja säilyttämään ilmapiirin, joka on ristiriitojen ja epätoivon yläpuolella."

Edelleen hän neuvoo lääkäreitä rohkaisemaan potilaitaan "päivittäiseen, järjestelmälliseen Raamatun lukemiseen". Lääkäreille kirjoittamaansa kirjaan tri Sadler onkin painattanut neljäkymmentä kolme jaetta esimerkkeinä Raamatun lukemisen terapeuttisesta arvosta. Toistamme niistä vain kahdeksan. Jokainen niistä voi aikaansaada enemmän kuin mitkään unipillerit tai rauhoittavat lääkkeet, jos ne sulautuvat meidän mieleemme:

"Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä"(1 Joh.1:9)

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon. Ottakaa Minun ikeeni päällenne siitä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne" (Matt. 11, 28,29).

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee Minun ääneni ja avaa oven, niin Minä käyn hänen tykönsä ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän Minun kanssani" (Ilm. 3.20).

"Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi vahva henki" (Ps. 51: 12).

"'Rauhan Minä jätän teille: Minun rauhani - sen Minä annan teille. En Minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö" (Joh. 14: 27).

"Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni Hän tuli minulle pelastukseksi" (Jes. 12: 2).

"Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa, Jeesuksessa." (Fil.4:19).

"Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa" (Fil. 4:13)

"Sillä Hän antaa enkeleineen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi" (Ps. 91: 11, 12).

Nämä jakeet tulevat eläviksi ja todellisiksi vasta sitten, kun olemme ne kokeneet. Sinä iltana, jolloin pyysin Jumalaa Kristuksen tähden antamaan minulle syntini anteeksi, olin synnin ja syyllisyyden tunteen painama. Muutaman hetken syntien tunnustamisen ja hylkäämisen jälkeen syyllisyydentunne ja pelko hävisivät, ja ihmeellinen, taivaasta lähetetty ilo täytti mieleni. Monien ja kalliiden psykiatreilla käyntien sijasta, päästäkseni vapaaksi sairautta aiheuttavasta syyllisyyskompleksista, kävin yhden kerran Jumalan alttarilla ja pääsin vapaaksi itse syyllisyydestä. "

Sivuilta 216 Â… 218

Sielulliset häiriöt, jotka syntyvät siitä, että haluamme "mennä kuuhun" tai vallita lähimmäisiämme, ovat hyvin tavallisia. Eräs etevä psykiatri, tri Alfred Adler, opetti, että useimmat hermo- ja tunnehäiriöt syntyvät määrätystä vallan tavoittelusta. Sen tähden, että tavallinen mies mielettömässä vallantavoittelussaan on päivittäisessä kilpajuoksussa toisten kanssa maallisista päämääristä, hän on päivittäin täynnä pettymyksiä, kuhmuisia tunteita ja usein lommoisia lokasuojuksia.

Seuraavalla kerralla, kun tunnet itsesi epätavallisen uupuneeksi elämän kilpajuoksun harvinaisen ankaruuden ja rasittavuuden tähden, pysähdy erittelemään edellisten tuntien tapahtumia ja keskusteluja. Yhdeksässäkymmenessä yhdeksässä tapauksessa sadasta olet havaitseva, että joku äkkiä laski ilman pois sinun minästäsi. Me kärsimme vastoinkäymisistä, sielullista ja ruumiillisesta uupumuksesta ja sairaudesta, ei tekemämme työn tähden, vaan koska me tietoisesti tai tietämättämme yritämme todistaa itsellemme ja lähimmäisillemme, että meidän ajatuksemme ovat parempia, meidän oppimme ovat oikeita, meidän kirkkomme on paras, meidän kaupunkimme on huomattavin, meidän valtiomme on tärkein, meidän poliittiset käsityksemme ja puolueemme ovat välttämättömiä pelastamaan maailman hävityksestä, meidän jalkapallo- joukkueemme on voittava maailmanmestaruuden, ja meidän, meidän, meidän -. Sinä mainitset sen, ja me yritämme todistella, kunnes olemme kasvoiltamme sinisiä, että me olemme niitä valittuja ja että meidän kuollessamme viisaus katoaa maan päältä. On ihme, ettemme useammin saa oikosulkua aivoihimme.

Eikö ole ikävää, että meidän vaivamme on synnynnäinen yllyke alati vimmatusti kilpailla toisen kanssa aivan kuin kilpajuoksun osanottajat? Kiihkeissä innossamme olla ensimmäisiä me unohdamme sen vahingon, jota tuotamme toisille ja itsellemme. Kilpa-autot, jotka ovat lommoilla, naarmuilla, mukiloituja ja kovaäänisiä, eivät ole huonommassa asemassa kuin ruhjoutunut ihmiskunta, jonka ovat murtaneet monet alituisesta kilpailusta johtuvat sairaudet.

Seuraavassa on vain joitakin monista Uuden Testamentin kehotuksista - tai oikeammin sanottuna resepteistä - jotka parantaisivat miljoonia särkyneitä ja murtuneita sydämiä, jos ihmisillä olisi tarpeeksi uskoa nielläkseen ja sulattaakseen niitä:

"... minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestään enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut" (Room. 12: 3).

"Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa , ... toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne ... Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itse mielestänne viisaita" (Room. 12: 9, 10, 16).

"Veljeni älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion " (Jaak. 3:l).

"Tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset, ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne" (Fil. 2.,2,3).

Ennen kuin opetuslapset olivat ristiinnaulinneet vallantavoittelunsa, jota tri Adler nimittää "minän kunnianhimoksi", heidän päätavoitteenaan oli ollut päästä istumaan arvovaltaisilla ja huomattavalla palkoilla sekä olla suurimpia taivaan valtakunnassa.

Kun joku antaa elämänsä Jeesukselle, niin sielunvihollinen näyttää tekevän kaikkensa - usein älykkäästi ja kauniisti - johtaakseen uskovan toisarvoisiin asioihin, niin että hänen uskonelämänsä käy tehottomaksi. Usein hän yrittää saada meidät toisiamme vastaan, niin että riitelemme keskenämme, sen sijaan että toimisimme yhdessä häntä vastaan.

1. Käännekohtakokemuksen ja Jumalan aikaansaaman kasvutapahtuman välinen suhde

Jotkut painottavat voimakkaasti käännekohtaa. He pitävät tärkeänä suurkokouksissa käymistä saadakseen kokea antautumisen huipentuman. Usein sellaiset vuorenhuippukokoukset ovat täysin oikeutettuja, eikä meidän pitäisi halveksia sitä, mitä Herran Henki tekee - mutta ellei tuota käännekohtaa seuraa kehitys, siitä tulee kupla, joka puhkeaa nopeasti ja seuraa syyllisyys ja masennus. Kasvaminen kypsyyteen on ensi sijassa kunkin omalla vastuulla 365 päivää vuodessa. Rakkaus ja hengen hedelmä eivät tule automaattisesti.

2. Kurin ja vapauden välillä

Toiset haluavat suunnitella uskonelämänsä pienimpiä yksityiskohtia myöten ja pitää niistä kiinni. Toiset katsovat sellaista epähengelliseksi ja luottavat johdatukseen. Kuitenkin Raamatussa on molemmat sanomat. On aikoja, jolloin on uskossa pysähdyttävä odottamaan, että asiat selviäisivät - ja joskus meillä ei ole valinnanvaraa - mutta usein on myös paikallaan käyttää sitä järkeä, jonka Jumala on meille antanut. Paavali kirjoittaa laajasti siitä, että olemme vapaat laista, mutta hän myös sanoo, että olemme kilparadalla juoksijat, joiden tulee noudattaa itsensähillitsemistä saadakseen voittoseppele

3. Innon ja viisauden välillä

Sielunvihollinen yrittää mm saada intoa täynnä olevat nuoret ja vanhat "viisaat" ja ehkä työssään väsyneet vastakkain. Ratkaisu tähän ei ole kultainen keskitie. Tarvitsemme niitä, jotka voivat innokkaasti lähteä liikkeelle ja jatkavat työtä, mutta tarvitsemme myös vanhempia ja kokeneempia jäseniä, jotka voivat antaa neuvoja ja auttaa nuorempia laskemaan kustannuksia - ja jatkamaan vielä sittenkin, kun ensimmäinen innostuksen huuma on ohitse.

4. Alistumisen ja yksilöllisen johdatuksen välillä

Tämä aihe voi aiheuttaa tavattomasti kiistelyä. Johtajien ei pidä herroina hallita laumaansa. Johtajien tulisi parhaansa mukaan arvostaa yksilön itsensä kokemaa johdatusta ja rukoilla hänen kanssaan saadakseen selville, mikä Jumalan tahto on. Kuitenkin on tärkeä varoittaa johdettavia, jos näemme heidän joutuvan tilanteeseen, joka voisi käydä vaaralliseksi, tai aikovan toimia epäviisaasti. Alaisenkin tulisi varoa , ettei seuraa johtajaa sokeasti tai anna johtajan kantaa kaikkea vastuuta johdatuksesta. Tämä olisi pakoilua ja oman vastuun kiertämistä.

Johdatus on kristillisen uskon vaikeimpia alueita, erityisesti sellaisissa suurissa kysymyksissä kuin elämänuran tai aviopuolison valinta. Rukouskaan ei ole mikään automaatti. Jumala on usein paljon kiinnostuneempi nöyryydestämme tai uskostamme kuin rukouksistamme sen tai sen saamiseksi. Emme voi panna Jumalaa lokeroon.

5. Sodankäynnin ja uskonlevon välillä kristityn elämässä

Raamattu käyttää paljon taistelemiseen liittyviä ilmauksia. Ehkä emme pidä tästä sotilassanastosta, mutta Jumala on rajattomassa viisaudessaan halunnut panna sen sinne. Epäilemättä olemme sotatilanteessa. Siitä huolimatta meidän ei tarvitse koko ajan olla sormi liipasimella. "Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, sillä hän turvaa sinuun." Syvä luottamus on välttämätöntä taisteluun valmistautumisessa.

6. Kristillisten perusperiaatteiden ja kirkon tai liikkeen toimintaperiaatteiden välillä

Uskovat usein voivat niuhottaa tyhjänpäiväisistä asioista : pitääkö jonkin asian olla näin vaiko noin. Paavalin asenne on hyvin selvä. Pääasia on, että toimit omatuntosi mukaan, mutta ota aina huomioon ne, joiden omatunto ei salli kaikkea sitä mitä sinun, sillä veljesi rakastamiseen sisältyy myös huolenpito siitä, ettei hän tunne oloaan vaikeaksi.

7. Rakkauden ja tuomion välillä

On aikoja, jolloin meidän on nuhdeltava toista uskovaa, mutta aina rakkaudessa. Ellet voi puhua kovaa totuutta rakkaudessa, anna silloin jonkun toisen tehdä se. Eikä ole eroa sillä, onko toinen uskova tai ei.

Arvelen, että jos saarnoissamme ja huolenpidossamme olisi 80 % rakkautta ja 20 % tuomiota, tasapaino olisi suunnilleen oikea.

8. Työn ja palvonnan välillä

Totuus on, että jos aiomme tehdä tehokasta työtä, emme voi tehdä sitä omassa voimassamme vaan Jumalan Hengellä ja tämän vuoksi on tarpeen odottaa Herraa ja käyttää paljon aikaa hänen ylistämiseensä. Joskus suhteemme Jumalaan ei voi olla oikea, ennenkuin saamme keskinäiset suhteemme kuntoon ja sekin vaatii aikaa. Yrittäkää välttää vastakkaisia asenteita, sillä siitä seuraa lamaantuminen ja sielunvihollinen voittaa kaiken aikaa.

9. Seurakunnan ja perheen välillä

Sielunvihollinen yrittää tänä aikana hyökätä kaikin voimin perhettä vastaan ja hän voittaa, ellet alusta lähtien kiinnitä asiaan vakavaa huomiota. Nähkää vaivaa oppiaksenne ilmaisemaan ajatuksianne ja tunteitanne toisillenne ja säilyttääksenne läheisen yhteyden, erityisesti silloin, kun on painetta ja kiireitä

10. Tasapaino myönteisen ja kielteisen välillä

Tämä on vaikea kohta, koska se on niin epämääräinen. Monilla ihmisillä on elämästä pohjimmiltaan kielteinen näkemys. He myös välittävät tämän kielteisyyden muillekin. Kielteinen henki on merkki epäuskoisesta sydämestä, sillä se ei ole todella vakuuttunut siitä, että Jumala voi järjestää asiat. Epäilemättä kielteisilläkin väitteillä on sijansa ja Raamatussa on niitä runsaasti. Ei ole mitään vikaa siinä, että näkee asioiden kielteisen puolen, mikäli on valmis raivaamaan tiensä myönteiselle puolelle. Tämä on alue, jolla yhä kamppailen löytääkseni oikean tasapainon, eikä helppoja vastauksia ole.

11. Tasapainoinen näkemys rämäpäisestä uskosta ja terveestä järjestä

Ei ole kohtalokasta epäillä joitakin asioita, mutta voi olla hyvinkin kohtalokasta uskoa kaikki. Kristityt on kutsuttu uskomaan, ei olemaan herkkäuskoisia. On paljon naiveja uskovia, jotka uskovat yksinkertaisesti kaiken, erityisesti jos se kuulostaa hengelliseltä tai jos on kysymys ihmeestä. Monet on johdettu harhaan tällä tavalla. On tärkeää rukoilla arvostelukykyä. Tutki Jumalan Sanaa ja arvioi Raamatun avulla kaikki opetus, myös tämä esitys

12. Hengen voitelun ja koulutuksen välillä

Jotkut korostavat Hengen voitelun tarvetta niin paljon, että he väittävät kaikenlaisen koulutuksen olevan paholaisesta. Mitä hölynpölyä tämä onkaan ! Tietysti tarvitsemme koulutettuja ihmisiä, erityisesti niitä, jotka ovat nöyriä, murtuneita ja Hengellä täytettyjä.

Älä luule, että koulutus tuhoaa persoonallisuutesi. Jumala haluaa nähdä persoonallisuutesi kasvavan - hänen Poikansa Jeesuksen kaltaiseksi, kun antaudut hänen Henkensä ja hänen sanansa vaikutuksen alaiseksi. Kun opit yhä enemmän hänen totuuksistaan ja kykenet ottamaan vastaan yhä enemmän hänen Henkensä siunauksia, sinusta tulee rikkaampi persoonallisuus. Sinulla ei ole enää niin paljon pätemisen tarvetta

Jokaisella elämämme alueella tarvitaan jonkinlaista tasapainoa. Tasapaino on sopusointua ja lempeyttä ; se on luja perusta rakkauden vallankumoukselle.