IRC-Galleria

1. Niin eräs mies, joka oli Leevin sukua, meni ja nai leeviläisen
neidon.
2. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki, että se oli ihana lapsi, salasi hän sitä kolme kuukautta.
3. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata, otti hän kaisla-arkun, siveli sen maapihkalla ja piellä, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan.
4. Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä, mitä hänelle tapahtuisi.
5. Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa, ja hänen seuranaisensa kävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös.
6. Ja kun hän avasi sen, näki hän lapsen; ja katso, siinä oli poikanen, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: "Tämä on hebrealaisten lapsia".
7. Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: "Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän, joka voi imettää sen lapsen sinulle?"
8. Faraon tytär vastasi hänelle: "Mene!" Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin.
9. Ja faraon tytär sanoi hänelle: "Ota tämä lapsi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan". Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen.
10. Mutta kun lapsi oli kasvanut, toi hän sen faraon tyttärelle, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses, sillä hän sanoi: "Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä".
11. Ja tapahtui niihin aikoihin, kun Mooses oli kasvanut suureksi, että hän meni veljiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Ja hän näki egyptiläisen miehen lyövän hebrealaista miestä, erästä hänen veljistään.
12. Silloin hän katseli ympärillensä joka taholle, ja kun hän näki, ettei ketään ollut läheisyydessä, löi hän egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan.
13. Ja hän meni toisena päivänä ulos ja näki kaksi hebrealaista miestä tappelemassa keskenään; ja hän sanoi syylliselle: "Miksi lyöt toveriasi?"
14. Tämä vastasi: "Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niinkuin tapoit egyptiläisen?" Silloin Mooses peljästyi ja ajatteli: "Se on siis tullut ilmi".
15. Ja kun farao sai kuulla tästä tapahtumasta, etsi hän Moosesta tappaaksensa hänet. Mutta Mooses lähti faraota pakoon ja pysähtyi Midianin maahan ja istahti eräälle kaivolle.
16. Ja Midianin papilla oli seitsemän tytärtä; nämä tulivat vettä ammentamaan ja täyttivät vesikaukalot, juottaakseen isänsä lampaita.
17. Mutta paimenet tulivat ja ajoivat heidät pois. Silloin Mooses nousi ja auttoi heitä ja juotti heidän lampaansa.
18. Ja kun he tulivat isänsä Reguelin luo, kysyi hän: "Kuinka te tänä päivänä niin pian jouduitte?"
19. He vastasivat: "Egyptiläinen mies auttoi meitä paimenten käsistä, ammensipa vielä vettäkin meille ja juotti lampaat".
20. Ja hän sanoi tyttärillensä: "Missä hän on? Miksi te niin jätitte miehen? Kutsukaa hänet aterioimaan meidän kanssamme."
21. Ja Mooses suostui asumaan sen miehen luona, ja hän antoi Moosekselle tyttärensä Sipporan vaimoksi.
22. Tämä synnytti pojan, ja Mooses antoi hänelle nimen Geersom; sillä hän sanoi: "Minä olen muukalainen vieraalla maalla".
23. Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö.
24. Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.
25. Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolta.

1. Nämä ovat Egyptiin tulleiden Israelin poikien nimet; Jaakobin kanssa he olivat itsekukin perheineen tulleet sinne:
2. Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda,
3. Isaskar, Sebulon ja Benjamin,
4. Daan, Naftali, Gaad ja Asser.
5. Ja Jaakobin kupeista lähteneitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. Mutta Joosef oli jo ennestään Egyptissä.
6. Ja Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä ynnä koko se sukupolvi.
7. Mutta israelilaiset olivat hedelmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen.
8. Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.
9. Tämä sanoi kansallensa: "Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me.
10. Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois."
11. Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses.
12. Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.
13. Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin
14. ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.
15. Ja Egyptin kuningas puhui hebrealaisille kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua;
16. ja hän sanoi: "Kun te autatte hebrealaisia vaimoja heidän synnyttäessänsä, niin tarkastakaa lapsen sukupuoli: jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon".
17. Mutta kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää.
18. Niin Egyptin kuningas kutsui kätilövaimot ja sanoi heille: "Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?"
19. Kätilövaimot vastasivat faraolle: "Hebrealaiset vaimot eivät ole niinkuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita; ennenkuin kätilövaimo tulee heidän luoksensa, ovat he jo synnyttäneet."
20. Mutta Jumala salli kätilövaimojen menestyä, ja kansa lisääntyi ja eneni suurilukuiseksi.
21. Ja koska kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa, niin hän antoi heille runsaasti perhettä.
22. Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen: "Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää".

Noudattakaa mooseksen lakia. Mutta älkää murehtiko niin paljon mitä syötte tai juotte, se mitä puhutte on tärkeämpää juuri tämä voi vahingoittaa teitä ikiajoiksi.

Miks suotta toista tokaiset
sopua oivaa sokaiset
kaikki oksat okaiset,
suo rauha rauhan saat.
Rakenna rauhan kappeli
se hullu mieskin tappeli
mut viisas tieltä lappeni
mik ehti lapikkaat.

Huomio kaikille. olen kuullut, että täällä galleriassa on lapsiin sekaantuja josta ollaan vaiti. Onko se oikeeen suojella häntä ja salata se muilta nuorilta?. kertokaa minulle siitä kuka se on.
"Tehkää ilmoitus siitä!!"
linkki alhaalla teille luettavaa.

http://suomenkuvalehti.fi/s/files/pdf-liitteet/SK402003pedof.pdf

Lähdin junalla helsinkiin 12.6.2013. Matkalla helsinkiin keskustelin ihmisten kans evankeliumista. Kerroin heille tärkeitä kohtia vanhasta testamentista ja uudesta.

Raamattu ei ollut mukana kun en tarvitse sitä aina. Monet tykkäsivät puheestani. Kerroin myös kirkoista ja menoista. Helsingin kaupungissa taksikuski halusi tietää kirkoista ja raamatusta joten kerroin hänelle koko matkan kuin asijat on.

Taksi kuski hermostui ja sanoi: kaikkia per*****ä niitä on. Kerroin hänelle paljon sen matkan. Hän sanoi: Tiedätkö, että olet hyvin oppinut ja kasvanut. Kun pääsin sairaalan, taksikuski mainitsi, että tuo eiran sairaala on paras ja kallispaikka.

Eihän minä rupea juoksemaan lääkäristä lääkäriin kun ei tiedetä vaan käyn helsingissä yhden lääkärin tykönä joka tietää.

Sairaalan sisällä keskustelin ihmisten kans evankeliumista ja olivat kiinnostuneet. Keskustelin laidasta laitaan monesta eriasijasta, koraanista, mormooneista, jehovista,gnostilaisista,salaseuroista,paaveista, ennenaikaa,kristuksen aikana ja kristuksen jälkeen.

Kun olin sisällä lääkärin huoneessa, niin keskusteltiin monesta asijasta. Lääkäri antti on mukava ja alkanut tulla tutuksi.

Me tapaamme vielä hänen kans uudestaan ja aina niihin päiviin asti kuten päivät minulle suo. Juna asemalla oli eräs joka tuli tyköni henkästyneenä vanhempi ihminen.

Hän sanoi kun en huomannut, että sanko istua tähän?. Sanoin totta kai saat istua. Kun juna tuli niin sanoin kaikkile, että nyt lähden takaisin.Tulomatka oli mukava ja kiersin pitkin junasemaa ja ostin litran mansikoita ja juomaa.

Oli kiva jutella pitkästä aikaa kaikkien heidän kans, nauttia kaikesta siitä matkasta ja maisemista. Toki minä välitän heistä kaikista kun he ovat niin ystävällisiä minua kohtaan.

Katso linkki ja äänestä.


http://naplitshow.fi/content/202-ei-kilp

Tuska ja suru on koittelee meitä kaikkia joka päivä.

On ylpeydessään ihminen niin katkera ja tahtoo kaiken
hän viedä.
Sen ylpeyden hän menettää kun kerran ystävä jää.

On ilo olla ihmisen kun toisen jättää. Hän kuvittelee hetken
riemun, mutta menettää.

Kaiken hän saa, mutta sydäntä
hän ei saa.

Kaiken kalliin hän voi viedä, mutta
sydäntä hän ei saa.

Vaikka puhuisi puu pökkelöitä ja repisi nurmikkoa, niin
sydän häneltä puuttuu.

ei hän voi ostaa sydäntä, elämää.

Ei hän voi ylpeillä omalla onnellaan.

Ei hän voi olla iloinen kun toinen suree.

Kaiken hän menettää silloin kun ystävän valot sammuu.

Kun kerran täällä ollaan on meillä sydän jokaisella rinnassa.
Sen tiedämme kuin kaipaamme toisiamme.

Kun kerran sä ystävän saat, anna hänelle se ilo elämään.

Kuuntele ystävääsi aina mitä hän sinulle sanoo.

Tue ystävääsi kaiken tavoin.

Elä riemuitse kun on vaikein aika.

Auta ystävääsi, niin kaiken ilon saat.

Anna hänelle kaikki apu, niin et kadu.

Ole ystävälle ystävä, niin et pety.

338Päivä vain ja hetki kerrallansa
Oscar Ahnfelt 1872

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä
mitä päivä tuokin tullessansa, isä
lohdutuksen aina saan.
Kädessään hän hoitaa lasta armollaan.
Joka päivä kantaa, tietää kaiken,
mitä tarvitsen, päivän kuormat,
levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon sees tei sen.

1.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

2.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.

3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.

Olisiko tästä nyt jotain apua toisille. Oma ikävä tule nuoruudestani ja kaipaan kovasti takaisin sinne mistä tulin. Olen tehnyt elämässäni virheitä joita kadun syväsi.

Niiden muuttojen takia menetin elämästä juuret jossa kasvoin. Uusi paikka uudet ystävät ei olleet hyväksi. Järjen ja sydämmen asijat menivät sekaisin kun oli takana muistoja muiston perään.

Tässä tuleekin matkaa elämälle, että itkisin onnesta kun näkisin oman paikkani vielä. Takaisin paluu tuntuu vaikealta, mutta paikan päälle päästyä se tuntuu jo paremmalta.

Mun elämä oli täysin rikki kun jäi ystävät kauvas. Mun elämääni tuli väärää rakkautta, vääriä ihmisiä ja yksin koko ongelman kans.