IRC-Galleria

1. "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto
on minun osani.
2. Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3. Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4. Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5. Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6. Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7. Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8. Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9. Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10. Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11. Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12. Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13. Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,
14. minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15. Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
16. Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3. Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4. Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5. rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6. Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7. Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8. ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9. Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10. he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11. Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12. Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13. hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14. Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15. Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16. Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17. vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18. Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19. Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20. Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21. että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22. Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."

1. Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2. "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3. Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4. Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5. Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6. Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7. Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8. Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9. Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10. Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11. Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12. Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13. niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14. Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15. Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16. saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17. Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18. mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19. niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20. 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21. Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22. Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23. Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24. Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25. Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26. ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27. koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28. asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29. jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30. Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31. Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32. Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33. Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34. Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35. He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"

1. "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä
levottomuutta,
2. kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6. Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7. Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8. Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9. niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10. Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11. Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12. niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!
14. Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16. Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17. rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19. vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20. Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21. Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.
22. Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."

1. "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä
tarkannut.
2. Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3. Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4. Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5. Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6. Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7. Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8. tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9. Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10. Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11. Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12. Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13. Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14. Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15. Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16. Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17. Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18. Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19. Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20. Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21. ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22. sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23. Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24. Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25. Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26. koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27. koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28. "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
3. Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
4. Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
5. Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
6. Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
7. "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
8. tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
9. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
10. hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
11. "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"
12. "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
13. "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
14. Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
15. Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
16. Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
17. Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
18. Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
19. Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
20. Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
21. Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
22. Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
23. Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
24. Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
25. He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."

1. Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2. "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
3. Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
4. Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
5. Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
6. ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
7. Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
8. Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää?
9. Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.
10. Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?
11. Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
12. Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
13. Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -
14. mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi -
15. silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
16. Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
17. Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.
18. Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle,
19. asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.
20. Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."

1. "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni
valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2. minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3. Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4. Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5. Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6. koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7. vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8. Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9. Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10. Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11. Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12. Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13. Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14. jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15. Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16. Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17. Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18. Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19. Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20. Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21. ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22. maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3. Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4. Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5. Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6. hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7. hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8. hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9. hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10. hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11. Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12. Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13. Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14. Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15. Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16. Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17. hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18. joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19. Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20. Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22. Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23. Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten?
25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27. Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28. niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29. Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30. Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31. silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32. Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33. Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34. ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35. silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

1. Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2. "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
3. Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
4. Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
5. Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
6. jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
7. Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
8. Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
9. Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
10. He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
11. 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
12. Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
13. Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
14. hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
15. Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
16. Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
17. Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
18. Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
19. Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
20. Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
21. Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
22. Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."