IRC-Galleria

1. Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
3. "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
4. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
5. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
6. "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
7. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
8. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
9. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
11. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
12. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

1. Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
2. vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
3. Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
4. Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
5. Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
6. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.

1. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

2. "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
3. 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
4. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.
5. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
6. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."
7. Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.
8. Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job."
9. Niin teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli heille puhunut; ja Herra teki Jobille mieliksi.
10. Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut.
11. Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen tykönsä ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen talossansa, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Ja he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan.
12. Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.
13. Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
14. Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk.
15. Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.
16. Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.
17. Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.

1. (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi
minun edessäni?
2. Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
3. En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
7. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
8. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
10. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
11. Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
12. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
13. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
16. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
18. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
20. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
23. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
24. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
25. (41:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."

1. (40:6) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

2. "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
3. Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
4. Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
5. Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
6. Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
7. Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
8. Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
9. Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
10. Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
11. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
12. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
13. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
14. Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
15. Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
16. Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
17. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
18. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
19. Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
20. Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
21. Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
22. Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
23. Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
24. Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
25. Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
26. Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
27. (40:32) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
28. (41:1) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."

1. (38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten
leijonain nälän,
2. kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3. Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4. (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
5. Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
6. Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
7. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
8. Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
9. sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
10. Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
11. se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
12. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
13. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
14. Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15. Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
16. Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
17. Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
18. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
19. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
20. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
21. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22. Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
23. Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
24. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
25. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
26. Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
27. Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
28. Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29. Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
30. Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
31. Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32. Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
33. (39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
34. (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
35. "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
36. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
37. "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
38. (40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."

1. Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

2. "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
3. Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
4. Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
5. Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
6. Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
7. kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
8. Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
9. kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
10. kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
11. ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
12. Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
13. että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
14. Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
15. jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
16. Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
17. Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
18. Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
19. Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
20. että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
21. Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
22. Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
23. jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
24. Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
25. Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
26. niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
27. niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
28. Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
29. Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
30. Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
31. Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
32. Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
33. Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
34. Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
35. Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
36. Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
37. Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
38. kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"

1. "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.

2. Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3. Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4. Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5. Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6. Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7. Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9. Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11. Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13. Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14. Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15. Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16. Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17. Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18. kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19. Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20. Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21. Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."

1. Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2. "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3. Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4. sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta - mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5. Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6. Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7. Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8. Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9. niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10. avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11. Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12. Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13. Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14. Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15. Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16. Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17. Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18. Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19. Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20. Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21. Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22. Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23. Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24. Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25. kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26. Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27. Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28. jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29. Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30. Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31. Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32. Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33. Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."

1. Elihu lausui ja sanoi:

2. "Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,
3. että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'
4. Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.
5. Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.
6. Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?
7. Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?
8. Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.
9. Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,
10. ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,
11. joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'
12. Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.
13. Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,
14. saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.
15. Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,
16. niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."