IRC-Galleria

1. Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin
sanojen johdosta.
2. Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,
3. etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois - eikä pelastajaa olisi.
4. Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa,
5. jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,
6. niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.
7. Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.
8. Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.
9. Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.
10. Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala.
11. Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja.
12. Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.
13. Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä;
14. hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.
15. Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen.
16. Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.
17. Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen.
18. Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin
virsi.
2. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.
3. Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,
4. ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?
5. Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.
6. Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?
7. Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.
8. Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.
9. Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.
10. Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.
11. Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.

1. Veisuunjohtajalle; huilusoittimilla; Daavidin virsi.

2. Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.
3. Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.
4. Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan.
5. Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi.
6. Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä.
7. Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus.
8. Mutta minä saan sinun suuresta armostasi tulla sinun huoneeseesi, saan kumartaa sinun pyhään temppeliisi päin sinun pelvossasi.
9. Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni.
10. Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he liukkaasti liehakoivat.
11. Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi, rauetkoon heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he niskoittelevat sinua vastaan.
12. Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi.
13. Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä.

1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi.

2. Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.
3. Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela.
4. Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.
5. Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.
6. Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.
7. Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.
8. Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.
9. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.

1. Daavidin virsi, hänen paetessaan poikaansa Absalomia.

2. Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan!
3. Monet sanovat minusta: "Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa". Sela.
4. Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni.
5. Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela.
6. Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.
7. En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu yltympäri minua vastaan.
8. Nouse, Herra, pelasta minut, minun Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia minun vihollisiani, sinä murskaat jumalattomain hampaat.
9. Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela.

1. Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
3. "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
4. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
5. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
6. "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
7. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
8. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
9. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
11. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
12. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

1. Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
2. vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
3. Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
4. Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
5. Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
6. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.

1. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

2. "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
3. 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
4. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.
5. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
6. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."
7. Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.
8. Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job."
9. Niin teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli heille puhunut; ja Herra teki Jobille mieliksi.
10. Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut.
11. Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen tykönsä ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen talossansa, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Ja he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan.
12. Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.
13. Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
14. Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk.
15. Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.
16. Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.
17. Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.

1. (41:2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi
minun edessäni?
2. Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
3. En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
7. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
8. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
10. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
11. Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
12. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
13. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
16. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
18. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
20. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
23. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
24. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
25. (41:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."

1. (40:6) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

2. "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
3. Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
4. Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
5. Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
6. Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
7. Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
8. Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
9. Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
10. Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
11. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
12. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
13. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
14. Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
15. Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
16. Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
17. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
18. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
19. Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
20. Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
21. Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
22. Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
23. Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
24. Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
25. Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
26. Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
27. (40:32) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
28. (41:1) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."