IRC-Galleria

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi,

2. kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan.
3. Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
4. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
5. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
6. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
8. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
9. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
10. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
11. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
12. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
13. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
14. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
15. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.
16. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi.
17. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
18. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.
19. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
20. Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.
21. Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

1. Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon
noususta hamaan sen laskuun.
2. Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.
3. Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.
4. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:
5. "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".
6. Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.
7. "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
8. En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.
9. En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.
10. Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.
11. Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
12. Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.
13. Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?
14. Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.
15. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
16. Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
17. Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!
18. Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.
19. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.
20. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.
21. Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.
22. Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.
23. Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

2. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
3. sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
4. Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
5. Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
6. Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
7. He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
8. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
9. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
10. että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
11. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
12. He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
13. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
14. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.
15. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.
16. Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
17. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
18. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
19. Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
20. täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
21. Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

1. Laulu, koorahilaisten virsi.

2. Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.
3. Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjan puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.
4. Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.
5. Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, hyökkäsivät yhdessä.
6. Mutta he näkivät sen, hämmästyivät, peljästyivät ja pakenivat pois.
7. Vavistus valtasi heidät siellä, tuska niinkuin synnyttäväisen.
8. Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.
9. Niinkuin me olimme kuulleet, niin me sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen lujana iankaikkisesti. Sela.
10. Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.
11. Jumala, niinkuin sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka; sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.
12. Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi.
13. Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, lukekaa sen tornit.
14. Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.
15. Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

2. Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto.
3. Sillä Herra on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas.
4. Hän kukistaa kansat meidän allemme ja kansakunnat jalkaimme alle.
5. Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.
6. Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa.
7. Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa.
8. Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.
9. Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa.
10. Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan; hän on ylen korkea.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.

2. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
3. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
4. vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
5. Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
6. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
7. Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
8. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
9. Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
10. hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
11. "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."
12. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; koorahilaisten
mietevirsi; laulu rakkaudesta.
2. Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä.
3. Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti.
4. Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi.
5. Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja.
6. Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään.
7. Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.
8. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi.
9. Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista.
10. Kuningasten tyttäriä on sinun kaunistuksenasi, kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa.
11. Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone,
12. ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi, sillä hän on sinun herrasi. Kumarra häntä.
13. Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan sinun suosiotasi.
14. Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa.
15. Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan tykö. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan sinun tykösi.
16. Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin.
17. Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.
18. Minä teen sinun nimesi kuuluksi suvusta sukuun; sentähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

2. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
3. Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
4. Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
5. Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
6. Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
7. Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
8. vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
9. Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.
10. Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
11. Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
12. Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
13. Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
14. Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
15. Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
16. Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
17. herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
18. Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
19. Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
20. Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
21. Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
22. eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
23. Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
24. Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
25. Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
26. Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
27. Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

1. Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kansaa
vastaan. Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä.
2. Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?
3. Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,
4. että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani.
5. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"
11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"
12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.