IRC-Galleria

1. Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.

2. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
3. Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
4. Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
5. Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
6. Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
7. kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
8. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
9. Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
10. Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
11. Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.
12. Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.

1. Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.

2. Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.
3. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.
4. Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?
5. He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
6. Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.
7. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.
8. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.
9. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.
10. Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
11. Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.
12. Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.
13. Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi.

2. Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.
3. Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.
4. Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.
5. Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan. Sela.
6. Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät.
7. Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin; hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen.
8. Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä; säädä armo ja totuus häntä varjelemaan.
9. Niin minä veisaan iankaikkisesti sinun nimesi kiitosta, täytän lupaukseni päivästä päivään.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin
laulu, opetettavaksi,
2. kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä.
3. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.
4. Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.
5. Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.
6. Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela.
7. Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.
8. Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
9. Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
10. Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.
11. Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
12. Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
13. Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.
14. Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun
Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet.
2. Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.
3. Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.
4. Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni; julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.
5. Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat; heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso.
6. Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, heräjä kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela.
7. He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.
8. Katso, he purkavat suustaan sisuansa, miekat ovat heidän huulillansa, sillä: "Kuka sen kuulee?"
9. Mutta sinä, Herra, naurat heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi.
10. Sinä, minun väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on minun linnani.
11. Minun armollinen Jumalani käy minua kohden, Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani.
12. Älä heitä tapa, ettei minun kansani sitä unhottaisi. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, meidän kilpemme.
13. Minkä he huulillaan puhuvat, sen he suullaan syntiä tekevät. Joutukoot he ylpeydessään kiinni kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.
14. Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa, maan ääriin saakka. Sela.
15. He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.
16. He harhailevat ruuan haussa; elleivät tule ravituiksi, he murisevat.
17. Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.
18. Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu.

2. Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?
3. Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.
4. Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
5. Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,
6. ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.
7. Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.
8. Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.
9. Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.
10. Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.
11. Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.
12. Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä".

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun
hän pakeni Saulia luolaan.
2. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.
3. Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.
4. Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.
5. Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.
6. Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
7. Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.
8. Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.
9. Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
10. Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
11. Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti.
12. Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa
maassa". Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa.
2. Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua.
3. Joka päivä minun vihamieheni minua polkevat; sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.
4. Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.
5. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?
6. Joka päivä he vääntelevät minun sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.
7. He ahdistavat, he väijyvät minua, he vakoilevat minun askeleitani, sillä he tavoittavat minun henkeäni.
8. Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.
9. Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.
10. Kerran väistyvät minun viholliseni, sinä päivänä, jona minä huudan; minä tiedän, että Jumala on minun puolellani.
11. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.
12. Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?
13. Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala; minä maksan sinulle kiitosuhrit.
14. Sillä sinä pelastit minun sieluni kuolemasta, minun jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, eläväin valkeudessa.

1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi.

2. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
3. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
4. koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
5. Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
6. Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
7. Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
8. Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.
9. Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
10. Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
11. Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
12. Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
13. Sillä ei minua herjaa vihollinen - sen minä kestäisin - eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni - hänen edestään minä voisin lymytä;
14. vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
15. jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
16. Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus.
17. Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
18. Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
19. Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
20. Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela. Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
21. Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
22. Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
23. Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
24. Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi,

2. kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee meidän luonamme".
3. Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja minun asiani väkevyydelläsi.
4. Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat.
5. Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät minun henkeäni, eivät he pidä Jumalaa silmäinsä edessä. Sela.
6. Katso, Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki.
7. Kohdatkoon paha minun vihamiehiäni, hävitä heidät uskollisuudessasi.
8. Niin minä alttiisti sinulle uhraan, minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.
9. Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja minun silmäni saa mielikseen katsella vihollisiani.