IRC-Galleria

1. Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari
jumalien keskellä:
2. "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela.
3. "Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.
4. Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.
5. Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.
6. Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;
7. kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa."
8. Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.

2. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
3. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
4. Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
5. Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
6. Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
7. "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
8. Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.
9. "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
10. Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
11. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
13. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
14. Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
15. niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
16. Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
17. Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.

2. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
3. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
4. Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
5. Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
6. Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
7. "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
8. Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.
9. "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
10. Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
11. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
13. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
14. Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
15. niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
16. Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
17. Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Aasafin todistus; virsi.

2. Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.
3. Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule meidän avuksemme.
4. Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
5. Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun sinun kansasi rukoilee?
6. Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä;
7. olet pannut meidät riidaksi naapureillemme, meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.
8. Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
9. Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen.
10. Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan.
11. Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit.
12. Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.
13. Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät?
14. Metsäkarju sitä jyrsii, ja kedon eläimet sitä syövät.
15. Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viinipuu
16. ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.
17. Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat sinun kasvojesi uhkauksesta.
18. Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.
19. Silloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin me huudamme sinun nimeäsi avuksemme.
20. Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

1. Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi,
he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.
2. He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.
3. He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.
4. Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.
5. Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?
6. Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.
7. Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.
8. Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.
9. Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.
10. Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.
11. Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.
12. Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.
13. Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

1. Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa
korvanne minun suuni sanoille.
2. Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3. Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4. sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5. Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6. että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7. Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8. Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9. Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10. Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11. vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12. Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13. Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14. Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15. Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17. Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18. He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19. Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20. Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21. Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22. koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23. Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24. hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25. Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26. Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27. hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28. hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29. Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30. Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31. kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32. Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33. Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34. Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35. He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37. sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38. Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39. Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40. Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41. Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42. He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43. jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44. muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45. lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46. antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47. hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48. antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50. Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51. Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52. Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53. Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54. Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55. Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56. Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57. vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58. He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59. Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60. Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61. Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62. Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63. Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64. Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65. Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66. Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67. Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68. vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69. Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70. Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71. Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72. Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

1. Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi.

2. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
3. Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
4. Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.
5. Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
6. Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
7. Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
8. Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
9. Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
10. Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.
11. Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
12. Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
13. Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
14. Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
15. Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
16. Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.
17. Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
18. Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
19. Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
20. Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
21. Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.

1. Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; virsi; Aasafin laulu.

2. Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa;
3. Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa.
4. Siellä hän mursi jousen salamat, kilven ja miekan ja sodan. Sela.
5. Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit voittosaaliin vuorilta.
6. Urhoollisilta ryöstettiin aseet, he uupuivat uneen; kaikkien sankarien kädet herposivat.
7. Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vaunut ja hevoset.
8. Sinä olet peljättävä, kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut?
9. Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua; maa peljästyi ja vaikeni,
10. kun Jumala nousi tuomiolle vapahtaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.
11. Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen.
12. Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvaiset tuokoot lahjoja Peljättävälle,
13. joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on peljättävä maan kuninkaille.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin
laulu.
2. Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.
3. "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.
4. Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela.
5. "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.
6. Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."
7. Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,
8. vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.
9. Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.
10. Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
11. Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

1. Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi,
miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2. Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3. Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4. Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5. Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6. Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7. He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8. He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9. Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan -.
10. Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11. Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12. Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13. Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14. Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15. Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16. Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17. Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18. Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19. Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20. Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21. Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22. Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23. Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.