IRC-Galleria

1. Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja vastaa
minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä.
2. Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa.
3. Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.
4. Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.
5. Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.
6. Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä.
7. Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.
8. Ei ole sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi.
9. Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi.
10. Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.
11. Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.
12. Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti;
13. sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.
14. Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua silmäinsä edessä.
15. Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.
16. Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa.
17. Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua autat ja lohdutat.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

2. Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.
3. Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.
4. Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.
5. Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.
6. Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?
7. Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?
8. Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.
9. Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.
10. Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.
11. Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,
12. uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.
13. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.
14. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten
virsi.
2. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
3. Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
4. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
5. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.
6. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
7. Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
8. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
9. Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.
10. Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
11. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
12. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.
13. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

1. Laulu, Aasafin virsi.

2. Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.
3. Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.
4. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.
5. He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta".
6. Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan:
7. Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,
8. Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat.
9. Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela.
10. Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla.
11. Heidät tuhottiin Eendorissa, he joutuivat lannaksi maahan.
12. Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle,
13. koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot".
14. Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä.
15. Niinkuin kulovalkea metsää polttaa, niinkuin liekit kärventävät vuoria,
16. niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi.
17. Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.
18. Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot.
19. Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.

1. Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari
jumalien keskellä:
2. "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela.
3. "Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.
4. Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.
5. Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.
6. Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;
7. kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa."
8. Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.

2. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
3. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
4. Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
5. Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
6. Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
7. "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
8. Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.
9. "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
10. Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
11. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
13. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
14. Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
15. niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
16. Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
17. Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.

2. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
3. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
4. Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
5. Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
6. Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
7. "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
8. Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.
9. "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
10. Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
11. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
12. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
13. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
14. Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
15. niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
16. Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
17. Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Aasafin todistus; virsi.

2. Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.
3. Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule meidän avuksemme.
4. Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
5. Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun sinun kansasi rukoilee?
6. Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä;
7. olet pannut meidät riidaksi naapureillemme, meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.
8. Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.
9. Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen.
10. Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan.
11. Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit.
12. Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.
13. Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät?
14. Metsäkarju sitä jyrsii, ja kedon eläimet sitä syövät.
15. Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viinipuu
16. ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.
17. Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat sinun kasvojesi uhkauksesta.
18. Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.
19. Silloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin me huudamme sinun nimeäsi avuksemme.
20. Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

1. Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi,
he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.
2. He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.
3. He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.
4. Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.
5. Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?
6. Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.
7. Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.
8. Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.
9. Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.
10. Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.
11. Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.
12. Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.
13. Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

1. Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa
korvanne minun suuni sanoille.
2. Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3. Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4. sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5. Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6. että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7. Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8. Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9. Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10. Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11. vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12. Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13. Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14. Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15. Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17. Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18. He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19. Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20. Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21. Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22. koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23. Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24. hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25. Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26. Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27. hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28. hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29. Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30. Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31. kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32. Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33. Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34. Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35. He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37. sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38. Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39. Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40. Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41. Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42. He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43. jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44. muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45. lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46. antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47. hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48. antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49. Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50. Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51. Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52. Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53. Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54. Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55. Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56. Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57. vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58. He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59. Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60. Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61. Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62. Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63. Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64. Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65. Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66. Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67. Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68. vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69. Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70. Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71. Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72. Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.