IRC-Galleria

1. Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa
hänen käskyjänsä!
2. Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.
3. Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.
4. Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.
5. Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.
6. Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.
7. Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.
8. Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.
9. Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.
10. Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

1. Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten
kokouksessa ja seurakunnassa.
2. Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat.
3. Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.
4. Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra.
5. Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti.
6. Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan.
7. Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa.
8. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.
9. Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.
10. Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.

1. Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle
puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".
2. Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä.
3. Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.
4. Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan".
5. Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.
6. Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä.
7. Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä.

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole
vaiti.
2. Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3. Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4. Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5. He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6. Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7. Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8. Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9. Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10. Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11. Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12. Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13. Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14. Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15. Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16. Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17. Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18. Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19. Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20. Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21. Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22. Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23. Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24. Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25. Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26. Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27. ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28. Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29. Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30. Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31. Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

1. Laulu; Daavidin virsi.

2. Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.
3. Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
4. Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
5. Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
6. Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.
7. Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.
8. Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
9. Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
10. Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.
11. Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
12. Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
13. Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.
14. Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

1. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy
iankaikkisesti.
2. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3. ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5. Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10. He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11. koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17. He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32. Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33. Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34. hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35. Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36. Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37. Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39. Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40. niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41. hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43. Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

1. Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa
pysyy iankaikkisesti.
2. Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3. Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4. Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5. että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6. Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7. Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8. Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9. Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10. Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12. Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13. Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14. Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15. Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16. Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17. Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18. Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19. He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20. he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21. He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22. ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23. Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24. He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25. He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26. Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27. kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28. He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29. He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30. Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32. He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33. Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34. He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35. vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36. He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37. Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38. He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39. Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40. Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41. Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42. Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43. Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44. Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45. Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46. Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47. Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

1. Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret
tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
6. te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
9. liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
11. Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
12. Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
13. Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
14. Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
15. "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
16. Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17. oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18. Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19. siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20. Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21. Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22. sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23. Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24. Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
25. Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
26. Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
27. Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28. Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
29. Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
30. Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
31. Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
32. Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33. Ja hän hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
34. Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
35. ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
36. Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
37. Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
38. Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
39. Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
40. He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
41. Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
42. Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
43. Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
44. Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
45. että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!

1. Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen
suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2. Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3. sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4. Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5. Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8. vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9. Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10. Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11. Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12. Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13. Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14. Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15. ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16. Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17. Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18. Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19. Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20. Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21. Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22. Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23. Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24. Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25. Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26. Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27. Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29. Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31. Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32. hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33. Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34. Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35. Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!

1. Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa
on, hänen pyhää nimeänsä.
2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4. joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
6. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
7. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
8. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18. niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
19. Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
20. Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
21. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
22. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.