IRC-Galleria

1. Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;

2. sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
3. Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.
4. Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
5. Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
6. Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
7. Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
8. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
9. Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
10. Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
11. Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita".
12. Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
13. Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.
14. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15. Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
16. Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.
17. Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
18. Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä
19. Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

1. Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia
armosi ja totuutesi tähden.
2. Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"
3. Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.
5. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.
6. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.
7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.
8. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
9. Israel, turvaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
10. Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
11. Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12. Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,
13. hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
14. Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.
15. Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.
18. Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!

1. Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta,

2. silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnaksensa.
3. Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin.
4. Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat.
5. Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin?
6. Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat?
7. Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä,
8. joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi.

1. Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä.

2. Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.
3. Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty.
4. Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa.
5. Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu
6. ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?
7. Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän
8. asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,
9. joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja!

1. Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa
hänen käskyjänsä!
2. Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.
3. Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.
4. Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.
5. Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.
6. Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.
7. Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.
8. Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.
9. Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.
10. Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

1. Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten
kokouksessa ja seurakunnassa.
2. Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat.
3. Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.
4. Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra.
5. Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti.
6. Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan.
7. Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa.
8. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa.
9. Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.
10. Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.

1. Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle
puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi".
2. Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä.
3. Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.
4. Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan".
5. Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.
6. Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä.
7. Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä.

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole
vaiti.
2. Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3. Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4. Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5. He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6. Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7. Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8. Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9. Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10. Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11. Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12. Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13. Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14. Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15. Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16. Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17. Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18. Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19. Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20. Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21. Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22. Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23. Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24. Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25. Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26. Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27. ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28. Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29. Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30. Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31. Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

1. Laulu; Daavidin virsi.

2. Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.
3. Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
4. Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
5. Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.
6. Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.
7. Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.
8. Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
9. Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
10. Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.
11. Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
12. Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
13. Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.
14. Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

1. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy
iankaikkisesti.
2. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3. ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5. Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10. He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11. koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16. Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17. He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18. Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22. Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23. He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32. Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33. Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34. hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35. Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36. Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37. Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38. Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39. Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40. niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41. hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42. Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43. Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.