IRC-Galleria

1. Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla,
ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.
2. Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa,
3. ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla.
4. Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan.
5. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.
6. Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.
7. Taas minä näin turhuuden auringon alla:
8. Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.
9. Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.
10. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
11. Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?
12. Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.
13. Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria.
14. Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi, vaikka oli hänen kuninkaana ollessaan syntynyt köyhänä.
15. Minä näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa.
16. Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti; mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelemista.

1. Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

2. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9. Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10. Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11. Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12. Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14. Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15. Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16. Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17. Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18. Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19. Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21. Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22. Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?

1. Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla,
nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta.
2. Naurusta minä sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?"
3. Minä mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä - kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta - ja noudattaa tyhmyyttä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä, heidän tehdäksensä sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.
4. Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja.
5. Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita.
6. Minä tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa puita kasvoi.
7. Minä ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli; myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.
8. Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja.
9. Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa pysyi minussa viisauteni.
10. Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni.
11. Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.
12. Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä - sillä mitä taitaa ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty? -
13. niin minä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuin valo on pimeyttä hyödyllisempi.
14. Viisaalla on silmät päässänsä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä; mutta minä tulin tietämään myös sen, että toisen käy niinkuin toisenkin.
15. Ja minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin; miksi olen sitten niin tuiki viisaaksi tullut? Ja minä sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta.
16. Sillä ei jää viisaasta, niinkuin ei tyhmästäkään, ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unhotetaan; ja eikö kuole viisas niinkuin tyhmäkin?
17. Niin minä kyllästyin elämään, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koskapa kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
18. Ja minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee minun jälkeeni.
19. Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan hän tulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.
20. Niin minä annoin sydämeni vaipua epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla.
21. Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivaa nähnyt toimien viisaudella, tiedolla ja kunnolla, täytyy antaa kaikki ihmiselle, joka ei ole siitä vaivaa nähnyt, hänen osaksensa. Sekin on turhuutta ja on suuri onnettomuus.
22. Sillä mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
23. Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.
24. Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.
25. - "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" -
26. Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

1. Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
11. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.
12. Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.
13. Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
14. Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15. Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.
16. Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17. Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.

1. Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti
häntä.
2. Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3. Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4. Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5. Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6. Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7. Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8. Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9. Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10. Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25. Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29. "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31. Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

1. Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen
väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
2. Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
3. enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
4. Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
5. Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
6. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
7. Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
8. Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9. etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
10. Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.
11. Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;
12. sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!
13. Voi sukua - kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti -
14. sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!
15. Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
16. tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".
17. Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.
18. Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:
19. kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.
20. Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".
21. Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:
22. orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,
23. hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.
24. Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:
25. Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;
26. tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;
27. heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;
28. sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.
29. Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:
30. leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,
31. hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.
32. Jos ylpeilit - olipa se houkkamaisuutta tai harkittua - niin laske käsi suullesi.
33. Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.

1. Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä
apua ole.
2. Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
3. Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
4. Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
5. Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
6. Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
7. Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
8. Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
9. Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
10. Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
11. Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
12. Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
13. Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
14. Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
15. Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
16. Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
17. Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
18. Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
19. Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
20. Näet miehen, kärkkään puhumaan - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21. Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
22. Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
23. Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
24. Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
25. Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
26. Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
27. Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.

1. Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta
vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.
2. Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy.
3. Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.
4. Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.
5. Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.
6. Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.
7. Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.
8. Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.
9. Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.
10. Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen.
11. Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.
12. Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.
13. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
14. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
15. Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija.
16. Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.
17. Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.
18. Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.
19. Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.
20. Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.
21. Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.
22. Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.
23. Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.
24. Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", se on tuhontekijän toveri.
25. Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.
26. Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.
27. Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.
28. Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.

1. Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä
synnyttää.
2. Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi.
3. Raskas on kivi ja painava hiekka, mutta molempia raskaampi hullun suuttumus.
4. Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta?
5. Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus.
6. Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset.
7. Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeata.
8. Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan.
9. Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen.
10. Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.
11. Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.
12. Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.
13. Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraan naisen tähden.
14. Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi.
15. Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.
16. Joka tahtoo hänet salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oikeaan käteensä.
17. Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.
18. Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan.
19. Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.
20. Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa; eivät myös saa kylläänsä ihmisen silmät.
21. Hopealle sulatin, kullalle uuni; mies maineensa mukainen.
22. Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.
23. Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista.
24. Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen?
25. Kun heinä on mennyt ja tuore äpäre tulee näkyviin ja ruoho on koottu vuorilta,
26. on sinulla karitsoita puvuksesi ja vuohipukkeja pellon ostohinnaksi
27. ja vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi, perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi.

1. Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle
kunnia.
2. Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
3. Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
4. Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
5. Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
6. Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
7. Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
8. Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
9. Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
10. Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
11. Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
12. Näet miehen, viisaan omissa silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13. Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
14. Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
15. Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
16. Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
17. Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
18. Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
19. on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
20. Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
21. Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
22. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
23. Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
24. Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
25. Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
26. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
27. Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
28. Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan