IRC-Galleria

Levittäkää tämä facebookissanne ja täällä ystävillenne. Eräs täällä kaipaa häntä.





http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288629183229.html

Sanoma ei mene perille oikeen nykyään koska kirkkon porukka pitäisi tulla ulos puhumaan asiasta. kaikki väki kun seurakunnista tulis ulos ja yhdistyisivät lähetyskäskyyn niin se olisi yksi mahtava juttu ja herättäis kansaa kaikkialla sillä jeesus käski puhua kaikille kansoille evankeliumista.

ei 2-4 miestä tai naista saa isoa susilaumaa uskomaan että totuus on kristuksessa. se iso joukko ei uskovia kyllä kuuntelee 2-4 henkilöä mutta houkutus ja valehtelia on siinä isossa porukassa ja nauravat sitten evankeliumin julistajille että meinaatteko jeesustella kun me täällä oikeen tanssitaan jytää.

Ne ei oikeen meinaa ymmärtää että kunnon hevi jää raamatulle toiseksi kun aletaan puhumaan totuutta teossa.

Yhdessä tatuointi liikkeessä kävin katsomassa meininkiä niin kunnon hevi siellä soi ja oli ne kovia juttuja kun ne kerto. Sanoin että mikä yhtye tuon laulaa niin kertoivat että pestiles. Sanoin niille että pidän tuosta kunnon örinästä koska totuutta kovempaa elämä olisi ankeaa.

alkoi mies kumartaa ja kunnioittaa että kristinusko on sittenkin aika kovaa kun pitää pysyä totuudessa vaikka kuin kipeää kävis. Toinen miehistä Ei pitänyt sanaa totuus ja siitä että millaista on olla kristillisyydessä kun ei hevi tunnu missään vaan totuus. se on helppo lukea, helppo syödä mutta monesti liian vaikea elää todeksi jeesuksen sana sillä hevi ei päihitä totuutta.

Apostolien sanaa ei saa vesittää kuten nykyään jokainen kirkko syyttää toisia vaikka pitäisi tehdä yhteistyötä ulkonakin eikä istua kirkon sisällä.

Ihmettelen että lapissa kun kävin niin ketään uskovaa siellä en nähnyt tekevän työtä ulkona.

oulussa sentään on 2-4. Etelä suomessa en ole nähnyt mitään kuin junassa istuvan pari veljeä kaljalla ja yksi puhuu heille ja kyseli jumalan olemassa olosta.

Kalja maistuu mutta sanasta puhuminen ei.

Syntinen puhuu jumalasta veljille ja veljet ei puhu mitään vaan hämmästeli kun satuin tulemaan ravintola vaunuun niin vilkuilivat vain.

Eikö lähetyskäsky matteus 28 luvussa sano kirkoille että mitä jeesus käskee tehdä.

Itselläni on muutama ketä opetan ja pitäisi taas kait soittaa kirkkoon ja laittaa vauhtia sinne että kun kerran on kastettu niin tehkää sitä työtä ulkona ja käyttäkää niitä varoja köyhien auttamiseen.

Tiedättekö että timoteus kirkko ei pitänyt tuosta ajatuksesta että lähetyskäskyä pitää kastettujen noudattaa. Pappi vain kiitteli nuhteista ja ei enään vastannu puhelimeen ollenkaan.

Mua ottaa päähän ja otan buranaa. :) Haha että ihmiset on sitten kaljan perään mutta ei raamatun sana maistu. Olen kyllä siitä varma että kyllä se alkaa maistua lähetyskäsky kun herra laittaa kohta vauhtia oulun pappeihinki.

Mutta eiköhän se tule ilmi jossain vaiheessa niille jotka eivät ota merkkiä käteen. Ja ne jotka sen merkin ottaa käteen erottuu varmasti joukosta. tuo väärän profeetan tuleminen taitaa jäädä minulla näkemättä, meinaan sillä että ylöstempaustulee.

Tästä valheesta olen puhunut monelle jo!, mutta ei vain uskota sitä että se on harhaan johtavaa ja vilppiä koko asia nimittäin " VALHE". Valhe ei ole kaunisasia vaan ruma pitkään jatkuessa. Mitä pitenpi ja pitkään kestävämpi valhe niin se on todella ruma totuus.

Jos ihminen ei itse häpeä omaa valhettaan niin häpeää sitä kyllä toiset ihmiset. Merkki vallehteliasta on yksinäisyys tai aivan kokonaaan empatian puuttuminen eli sisäistäminen ei pelaa. Valhetta puhuvat ihmiset on yleensä ensin hyvin miellyttäviä mutta häneen on ajan oloon vaikea samaistua koska hän itse ei ole se henkilö joka puhuu.

Puhuminen itsestä on eriasia ja näyttäen se toteen mutta teot jotka puuttuu puheista on silloin valhetta. Esim. Minä lähden huomenna afrikkaan ja tulen vuodenpäästä takaisin. Vasta puoli kysyy ihanko totta :0. Minä vastaan kyllä. Vasta puoli seuraaavana päivänä kysyy: etkö lähtenyt afrikkaan kun kerran sanoit sinne lähteväsi. Minä vastaan kyllä minä sinne lähden. Vasta puoli kysyy milloin? ja minä vastaa parinviikon päästä.

Tämmöistä jatkuessaan vastapuoli kyllä huomaa että kysymyksessä on aivan muut asiat kuin sinne afrikkaan meneminen. Kaikki selviää ajallaan. Minä en lähde mihinkään afrikkaan vaan haen apua vaivoihini ja jos menisin sinne niin olisin ensin terve, varautunut ja antaisin tiedon siitä muillekkin siksi että jos apua tarvin ja soittaisin sieltä varmasti ja toisin sieltä mukanaan jotain myös liput että olen käynyt, valokuvia jne.

Se joka vihaansa säästää niin valhetta puhuu.
Valheella on lyhyet jäljet ja valheella on saatu pahaa jälkeä aikaan myös itse valehtelia itselle sillä valhe paljastuu aina valheen puhujalle kun elämä lyö häntä kovasti ja jopa lopunikäisetkin arvet voi jäädä valheen puhumisesta jos ajaa harhaan toisen eli valehtelee.

Valhe on "synti" joka tappaa toisen. Valehtelia saa kärsiä sitä halki elämän. Olen nähnyt joitain ihmisiä jotka on valhetta joskus puhunut. eräs joka teki valheella viimeisen virheen kärsii ikänsä teosta tuskassa kysyen miksi olen tehnyt ja valehdellut. Hän sai valheella aikaan surman ja on lopunikänsä kiinni koska hänet katsottiin sairaaksi. oikeus katsoi tämän henkilön ymmärtämystä vaille vaikka hän itse on parantanut tapansa. Yli 30 vuotta on mennyt siitä ja vieläkin hän on kiinni ja häntä tarkkaillaan että toistaako hän tekonsa.

Anteeksi pyytäminen ja sanassa pysyminen korjaa asian myös näyttäminen on viimeinen ja pakollinen tilanteen korjaaja kun aikoo korjata virheensä, jälkensä. Sota on aina seurannut valhetta ja valhe on saanut aina sodan kavereidenkin välille. Valhe on epäterveellinen tapa osoittaa rakkautta.
Valhe tappaa ihmisen. Pysykää kaikki totuudessa ja osoittakaa rehellisyyttä myös teossa ja puheessa sillä se on rakkautta, oikeaa aitoa rakkautta ja terveellistä kuin Parsakaali.

Jotkut tulkitsevat Raamattua väärin ja luulevat kaikkien ihmisten elävän valheessa, myös uskovien. Paavali kirjoitti roomalaisille näin:

"Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valehtelija." Room 3:4

Ja vielä:

"Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?" Room 3:7

Uskovainen ei voi kuitenkaan elää tietoisesti valheessa ja pelastua. Paavali kirjoittaa selvästi, ettei uskovainen saa elää synnissä, kun on armon alla. Room 6:1-2,14-15 Hän kehotti efesolaisia puhumaan totta kukin toiselleen. Efe 4:25 Me olemme hyljänneet häpeälliset salatiet, missä täytyy valehdella, jotta syntimme eivät paljastuisi. 2Kor 4:2 Uskovaisen ei tarvitse peitellä tekojaan vaan hän voi tuoda ne julki, sillä ne ovat Herrassa tehtyjä hyviä tekoja eivätkä syntiä. Joh 3:15-21, Matt 5:16 Uskovainen ei elä synnissä, sen orjana, vaan on muuttunut mieleltään ja palvelee kuuliaisuutta vanhurskaudeksi. Room 6:16 Jumalan tottelemiseen ei kuulu valheessa eläminen. Jeesuksen sanojen mukaan valehtelijat eivät peri taivasten valtakuntaa vaan he joutuvat kadotukseen. Ilm 21:8 Uskovainen ei voi siten olla valehtelija vaan hän vaeltaa rakkaudessa totuutta noudattaen.

Minä en elä tietoisesti valheessa. Jos eläisin tietoisesti valheessa, niin joutuisin kadotukseen. On myös moraalisesti väärin elää tietoisesti valheessa. En suostu elämään valheessa, koska sydämeni haluaa elää totuudessa ja noudattaa korkeinta rakkauden käskyä.

Voin kertoa joskus valheen tai asian, mikä ei ole täysin totta, koska erehdyn. Voin joskus langeta vilpillisiin sanoihin äkillisessä tilanteessa, mutta kun se paljastuu, niin korjaan asian mahdollisuuksien mukaan. Kiertely, kaartelu ja selittelyt eivät auta, jos lähtee valheen tielle. Siitä tulee paha olo ja henki saastuu. Tahrainen omatunto on sillä, joka noudattaa valheen tietä ja hylkää rakkauden totuuteen.

On väitetty jopa sellaista, että Raamattu sisältää paljon valheita, koska se on ihmisten kirjoittama kirja ja kaikki ihmiset ovat valehtelijoita. Raamattu on todellakin ihmisten kirjoittama kirja, mutta sen sanoma ei voi olla valheellinen, sillä kirjoittajat ovat olleet uskovaisia ja toimineet Jumalan kunniaksi Pyhän Hengen opastuksella. He eivät ole voineet valehdella tietoisesti. Raamatussa paljastetaan avoimesti Jumalan kansan ja sen johtajien synnit. Jos kirjoittajat olisivat halunneet valehdella, niin ensimmäisenä olisi salattu omat synnit, mitä kirjoittajat eivät kuitenkaan ole tehneet. Jopa kuningas Daavid tuo julki oman lankeemuksena, mutta katuu sitä syvästi. Psa 51 Siitä syystä hän kelpasi Jumalalle ja sai armon. Hän oli sydämeltään Herran mielen mukainen mies, joka teki kaikessa muussa Jumalan tahdon paitsi lankeemuksessaan. 1Kun 15:5

Jos kaikki ihmisten sanat olisivat valhetta tai valheella pilatut, niin Raamattukin olisi valheen turmelema. Tahallisia valheita sieltä ei kuitenkaan löydy, minkä kautta vääristetään pelastuksen tietä. Tahattomat virheet saa tietysti anteeksi, jos niitä on joku Raamatun kirjoittaja tai kopioija tehnyt.

Vain Jumala on täydellinen ja virheetön. Hänen ei tarvitse valehdella mitään. Siitä erottaa Jumalan Hengen muista, ettei hän koskaan valehtele vaan pysyy aina totuudessa ja saa ihmisen karttamaan kaikenlaista syntiä. Pyhä Henki korottaa myös Kristusta eikä ihmistä itseään, vaikka tämä ihminen nöyristellen sanoisi korottavansa Kristusta toiminnallaan ja sanoillaan. Hänen hedelmänsä puhuu kuitenkin toista kieltä, jos hän elää valheessa, sen vankina.

Valheilla on taipumus kasaantua eli lisääntyä. Kun valehtelet yhden asian, niin joudut puolustelemaan, peittelemään ja selittämään valhettasi toisella valheella. Sitten joudut valehtelemaan taas uudestaan, että aiemmat valheesi pysyisivät salassa etkä paljastuisi valehtelijaksi. Näin valheet kasaantuuvat ja lisääntyvät sekä sitovat sinun valheen verkkoon saatanan vangiksi kuin hyönteisen hämähäkin verkkoon tai linnun linnustajan paulaan.

Valheen verkosta pääsee vapaaksi vain tunnustamalla valheen ja hylkäämällä sen kokonaan.

http://www.kolumbus.fi/~w462389/valheet.shtml

Mistä kaikki tämä hengellinen väärennös johtuu?

On surullista huomata, että aito evankeliumin julistus on jäänyt unholaan. Evankeliumi on kristinuskon ydinsanomaa Jumalan pelastustyöstä ihmiskuntaa kohtaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Myös puhe synnistä ja parannuksenteosta on jäänyt taka-alalle. Sen sijaan odotetaan kiihkeästi Pyhän Hengen kohtaamista.

Evankeliumin julistaminen tuo synnintunnon. Sen saa aikaan Pyhä Henki, jonka tehtävänä on kirkastaa Jeesusta Kristusta ja Hänen sovitustyötään. Pyhä Henki vetää meitä parannukseen Jeesuksen ristin juurelle. Ei ole yhtään sellaista uskovaa, jonka ei tarvitsisi päivittäin tehdä parannusta. Vain puhtaalla sydämellä voimme kohdata Herran.

Siellä missä puuttuu julistus Jeesuksesta ja Hänen Golgatalla tekemästään työstä syntiemme sovittajana, jokin muu tulee keskipisteeksi. Saatanakin tunnustaa Jeesuksen ja antaa puhua Hänestä, kunhan ei julisteta Jeesuksen rististä ja veren voimasta. Jos tämä tärkein puuttuu, silloin saatanalla on otollinen maaperä viedä eksytykseen.

Kun kuuntelee esimerkiksi aiemmin mainittujen henkilöiden julistusta, niistä puuttuu tyystin Jeesuksen sovitustyöstä puhuminen. Tai jos siitä puhutaan, se on hyvin ohutta ja aivan kuin sivuseikka. Menestysteologian joissakin oppirakennelmissa Jeesuksen sovitustyö on suorastaan mitätöity keksimällä tilalle kaikenlaisia muunlaisia selityksiä.

Kun huudetaan “More Power – enemmän voimaa!”, sielunvihollinen on mielellään tarjoamassa kummallisia kokemuksia muka Jumalalta tulleena. Jumalan voima on kuitenkin jotain aivan muuta:

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. (Room:1:16)

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1. Kor. 1:18)

mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1. Kor. 1:24)

Jumalan voima on siis evankeliumissa, puheessa rististä ja ristiinnaulitussa Kristuksessa.

Jeesuksen ristissä on se voima, jota Jumalan lapsi tarvitsee. Kiinnitä katseesi puolestasi kärsineeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen!


http://ajankohtainen.wordpress.com/varoituksia/

Ateismi (muinaiskreikaksi , atheotes) eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.

Uskontokriittisenä käsityksenä ateismi voimistui länsimaissa vähitellen valistuksen johdosta uudella ajalla, mutta saavutti merkittävän aseman vasta 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä.

Ateismi voidaan käsittää joko väitelauseena jumalan olemassaolosta tai yksilön käsityksenä siitä, onko jumalien olemassaolosta tietoa vai ei. Jälkimmäisessä tapauksessa ateismi voidaan jakaa positiiviseen ateismiin, jossa otetaan selkeä, jumalien olemassaolon vastainen kanta, ja negatiiviseen ateismiin, joka on uskon puutetta jumalien olemassaoloon.


Teismi (kreikan sanasta theos, jumala) eli jumalausko on laajassa merkityksessä käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen Jumala tai jumalia.

Teologiassa ja filosofiassa teismi määritellään uskomuksena persoonalliseen Jumalaan. Näkemyksen mukaan Jumala on kaikkivoipa, täydellinen ja kaikesta riippumaton ja siten ihmisen käsityskyvyn yläpuolella. Hän on kuitenkin puuttunut ja puuttuu maailman tapahtumiin erityisellä tavalla.

Teismin kannattajat eli teistit pyrkivät perustelemaan näkemystään rationaalisilla argumenteilla eli järkiperusteilla ja vetoamalla kokemukseen. Todistuksia Jumalan olemassaolon puolesta on neljää päätyyppiä: kosmologinen, ontologinen, teleologinen ja moraalinen todistus. Teismi on ateismin ja agnostisismin vastakohta, ja se myös eroaa panteismista ja deismistä.

Olemassaoloa koskevana eli ontologisena käsityksenä teismi on väitelause, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Jumala, jumaluus tai jumalolento on käsite, joka tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.

Uskontokritiikki tarkoittaa uskonnon arvostelemista erilaisilla perusteilla. Länsimaista uskonnotonta ajattelua tunnetaan antiikista alkaen. Nykyaikaisen uskontokritiikin juuriin kuuluu erityisesti valistuksen ajattelu.

Länsimaat on hieman epämääräinen kulttuurillisia, poliittisia ja maantieteellisiä seikkoja sisältävä käsite, jolla viitataan usein Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Länsi-Eurooppaan.

Länsimaissa voidaan kulttuurillis-poliittisessa mielessä katsoa olevan mukana myös länsimaiden siirtokunnista itsenäistyneet maat, Australia, Uusi-Seelanti. Toisinaan länsimaiksi luetaan myös Israel, joka on länsimaiden pitkäaikainen liittolainen ja jonka väestöstä suuri osa on peräisin Euroopasta, ja latinalaisen Amerikan maat.

lähde?
Käsitteen ideologisesta puolesta voidaan sanoa, että länsimaat katsovat usein edustavansa modernisaatiota, demokratiaa, sivistystä ja jopa rauhaa. Tämä tulee hyvin ilmi esimerkiksi Euroopan unionin perustuslaissa.

Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla.

Tulee päivä, jolloin tyranneja, pappeja ja heidän harhaan johdettuja rikollisia kätyreitään nähdään vain teatterilavalla ja historian lehdillä ja jolloin aurinko nousee vapaiden ihmisten suvulle, ihmisten, jotka eivät tunnusta herrakseen mitään muuta kuin oman järkensä.

Uusi aika on Euroopan historian periodisoinnissa käytetty käsite, jolla tarkoitetaan useimmiten ajanjaksoa, joka kattaa ajan 1400–1500-luvuilta nykypäiviin saakka. Se on yksi kolmesta perinteisestä eurooppalaisen historiankirjoituksen käyttämästä aikakaudesta antiikin ja keskiajan ohella. Rajapyykkinä keskiaikaan esitetään usein esimerkiksi Kristoffer Kolumbuksen ensimmäinen löytöretki (1492) sekä uskonpuhdistus.

1900-luku oli suurten muutostensa vuoksi merkittävä vuosisata. Se oli mullistava huomattavien teknologisten, ideologisten, yhteiskunnallisten ja lääketieteellisten edistysaskeleiden vuoksi. Toisaalta myös sodat ja kansanmurhat saavuttivat ennennäkemättömät mittasuhteet. Kolonisaatio alkoi purkautua toisen maailmansodan jälkeen (siirtomaiden itsenäistyminen). Lähes jokainen elämän osa-alue mullistui 1900-luvulla ainakin länsimaissa.

Ajatuksenvapaus tarkoittaa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta. Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Sananvapaus on oikeus ilmaista julkisesti ajatuksiaan.

Ajatuksenvapauden periaatteen ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus ja Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että ateistisia käsityksiä.

Laki on valtion suvereenin viranomaisen, tavallisesti kansallisen parlamentin, antama velvoittava säädös. Laajasti ymmärrettynä laeiksi käsitetään Suomessa myös valtioneuvoston ja tasavallan presidentin antamat asetukset. Laki koostuu muun muassa velvoittavista oikeusnormeista ja sisältää usein erilaisia määritelmiä. Oikeuslähteenä laki on sen soveltajaa vahvasti velvoittava. Oikeusnormit ovat kieltäviä, käskeviä tai sallivia.


Oikeusnormit eroavat esimerkiksi moraalisista normeista siten, että oikeusnormi sisältää aina julkisen pakkovallan käytön uhan siten, että oikeusnormin rikkomisesta lainsäätäjä on määrännyt seuraamuksen, kuten oikeustoimen pätemättömyyden, velvollisuuden suorittaa vahingonkorvausta tai rangaistuksen. Lain rikkomuksen tutkii ja seuraamuksen määrää asiallisesti, alueellisesti ja asteellisesti toimivaltainen tuomioistuin.

Normihierarkian huipulla on perustuslaki, jonka kanssa ristiriidassa oleva alempi säädös väistyy. Oikeusnormien muodostamaa oikeusjärjestystä tutkii oikeustiede. Rikosoikeudellinen laillisuusperuste kieltää tuomitsemasta ketään teosta, jota ei ole tekohetkellään nimenomaan määrätty rangaistavaksi. Rikollisuutta tutkiva tieteenala on nimeltään kriminologia.

Suomen oikeusjärjestys, kuten lähes kaikki länsimaiset oikeusjärjestykset, jaetaan yleensä yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen. Ensin mainittu koskee henkilöiden ja oikeushenkilöiden keskinäisiä suhteita ja viimeksi mainittu näiden suhteita julkisyhteisöihin, kuten kuntiin ja valtioon.

Monet yksityisoikeudelliset lain säädökset ovat tahdonvaltaisia eli dispositiivisia, mikä merkitsee, että asianosaiset voivat sopia asioista keskenään toisinkin kuin laissa on säädetty. Tällöin laki tulee sovellettavaksi vain, mikäli toisin ei ole sovittu. Sen sijaan julkisoikeudelliset ja jotkin yksityisoikeudellisetkin säädökset ovat pakottavia eli indispositiivisia eikä niistä saa sopimuksella poiketa.

Propositio eli väitelause on propositiologiikassa jotakin seikkaa, tapahtumaa tai asiantilaa ilmaiseva lause. Kaksiarvologiikassa proposition totuusarvo on aina tosi tai epätosi. Matemaattisessa logiikassa totuusfunktio liittää totuusarvon väitelauseeseen.
Väitelause voi olla peruspropositio, joka katsotaan jakamattomaksi, tai loogisilla operaattoreilla (konnektiiveilla) muodostettu yhdistetty väitelause.
Propositiolla voidaan tarkoittaa myös luonnollisen kielen lauseen merkityssisältöä, eli sitä, minkä ymmärtämisestä seuraa ko. lauseen ymmärtäminen.

Positiivinen ateismi eli vahva ateismi on tietoteoreettinen käsitys, jonka mukaan on vahvoja todisteita jumalien olemassaoloa vastaan eikä mitään todisteita puolesta. Negatiivinen ateismi eli heikko ateismi on käsitys, jonka mukaan ei ole mitään yleisiä tai erityisiä perusteita tai todisteita jumalien olemassaolon puolesta, jolloin jumalia ei tule olettaa olevan olemassa.


Ateismista on kaksi määritelmää. Perinteisesti ateismi on ulkoista todellisuutta koskeva eli ontologinen väite, joka koskee jumalan olemassaoloa. Ateismi on siis väitelause ”jumalaa ei ole olemassa”.

Ateismi ja sen vastakohta teismi ovat tällöin ainoat mahdolliset kannat: jumala on olemassa tai jumalaa ei ole olemassa.Toisessa määritelmässä ateismi on jonkin yksilön tietoa koskeva käsitys.

Koska inhimillinen tieto on eriasteista, voidaan periaatteessa erottaa positiiviset ateistit, jotka kieltävät jumalan olemassaolon, ja negatiiviset ateistit, joilta puuttuu usko jumalan olemassaoloon.

Filosofi Michael Scriven on muotoillut taulukossa olevan tunnetun ateismin tietoteoreettiseen määritelmän, jossa käsitys tiedosta jumalien olemassaolosta määritellään asteikkona. Filosofi Michael Martin on muotoillut tietoteoreettisen jaottelun positiiviseen ateismiin ja negatiivisen ateismiin.

Kun kerta näin on niin antakaa arvoa kaikille ihmisille tai sitten jos se ei onnistu niin kääntykään kristinuskon puoleen niin ei tarvi jatkuasti tuomita toisia ihmisiä sillä se on vapaata elämää.

Keväällä sataa, kesällä on kuuma, syksyllä tulee ja talvella on kylmä.

Kysy niiltä, jotka ovat minua kuulleet. Jos puhuin pahasti näytä se toteen, että se on pahaa. Jos puhuin oikeen, miksi minua rankaiset?

Monet on tulkinnu ilmestyskirjaa väärin ja tulkinnu sitä omaan korva syyhyynsä ja ilmestyskirjalla on peloteltu kautta historian sivuihmisiä ja

johanes on täytyny ymmärtää että tätä on aika mahdoton julistaa mutta silti
hän julisti sen.

Se oli suloinen syödä, helppo syödä mutta vaikea elää todeksi.

Samalla tavalla se on tänäkin päivänä meillekkin.

Jumalan sana on makea ja karvas.

Se on helppo lukee, helppo syödä mutta vaikea elää todeksi.

Sen vaikutukset eivät tunnu meidän elämässämme ainoastaan mukavilta.

se valaisee meidän silmämme, lahjoittaa meille pelastuksen, antaa meille ilon ja rauhan mutta sen todeksi eläminen usein sattuu.

Jumala opettaa kantapään kautta ymmärtämään asioita joista muille kerromme.

On helppo sanoo mutta ihan toinen asia elää todeksi.

Ilman evankeliumin henkilökohtaista sisäistämistä me emme osaa kertoa toisille kristuksesta.

On helppo lukee, helppo kuulla mutta aika vaikia elää todeksi.

Me saatamme sanoa kevyesti että käytä minua herra ja katkeroitua niihin painoihin ja kipuihin joita hänen käytössään oleva ihminen joutuu maistamaan.

Me pyydämme että käytä minua mutta emme aina halua maksaa siitä hintaa joka aina hänen käytössään olemisesta aina tulee.

Raamattua on helppo lukea, helppo syödä ne sanat mutta vaikea elää ne todeksi. Raamattua on helppo lukea, ottaa oppia mutta vaikea tehdä sen mukaan mitä siinä lukee.

Raamatun todeksi eläminen käy kipeää koska se on täynnä totuutta elämään ja käsky noudattaa elämän ohjeita jotka suurella osalla ihmisistä jää tekemättä.

Eli sitä on helppo lukea, helppo ottaa oppia mutta käytäntöön se on vaikea ja monella ihmisellä jopa meillä kristityilläkin tiettyjä asioita tehdä todeksi mitä raamattu sanoo on vaikeaa sillä siihen on kasvettava ja totuttava.

"Raamattu on tie, totuus ja elämä".

Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa.

Nousetko vastarintaan, jos et ajassa arvoa saa.

Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.

Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun,

riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun.

Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.