Job 38:36 jakeen alkutekstin mukainen suomennos: Kuka on pannut viisauden sisimpiin osiin? Tai kuka on antanut ymmärrystä mieleen?
Antiikin filosofit pohtivat järkeä ja mieltä pyrkien saaman selville miten järki toimii ja mistä viisaus on lähtöisin sekä he pohtivat myös ihmisen kehon toimintoja. Job 28 luku kertoo Jumalan luomistöistä, ihmisen toiminnoista sekä sen että Jumala on antanut ihmisille mielen ja viisauden ajatella ja toimia.
Koska antiikin filosofit eivät tunteneet Raamatun Jumalaa, niin he olivat monessa asiassa aivan hakoteillä. Ihminen on olemassa ja kykenee ajattelemaan ja toimimaan käytännössä, koska Jumala antoi elämää ylläpitävän hengen ihmisen sisimpään ja näin ihmisestä tuli elävä sielu, joka kykenee ajattelemaan ja toimimaan käytännössä.
Jos ihminen uskoisi Raamatun Jumalaan, niin hän ymmärtäisi elämän alkuperän tulevan Jumalalta ja että antiikin filosofia, evoluutioteoria, ateismi, filosofinen psykologia sekä erilaiset uskonnot perustuvat valheeseen ja valheelliseen maailmankuvaan.
Raamatun sana vastaan filosofia
Vertaamalla kreikkalaista filosofiaa Raamatun opetukseen tulee selkeästi esille valheen ja totuuden ero.
Kol 2:
6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla (filosofia) ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
Paavali varoitti uskovia etteivät he saa eksyä filosofiaan (alkutekstin mukaan), koska filosofia (ihmisviisaus) on petos, ihmisten perinteitä ja maailman alkeisvoimia, eli uskonnollisia perinteitä ja ihmisviisautta. Paavalin aikaisessa maailmassa niin juutalaisilla traditioilla kuin kreikkalaisella filosofialla oli vahva asema sen aikaisessa maailmassa.
Kreikkalainen filosofinen viisaus perustuu, sille ajatukselle, että ihminen on itsessään jumalallinen olento, jonka tulee ihmisen järjen kautta asettua ihmisen olemassaolon pelastajaksi. Nykyinen filosofia ja psykologia suhtautuu kielteisesti uskontoon ja jumaluuteen, mutta kreikkalaisessa filosofiassa ihmistä pidettiin elävänä olentona, jonka sisällä asui jumalallinen osa. Alunperin kreikkalaiset ymmärsivät daimon sanan tarkoittavan jumalaa, jumalatarta sekä sisäistä jumaluutta.
Muinainen kreikkalainen filosofia oli sekoitus pakanauskontojen uskomuksia sekä ihmisjärjen päättelyä ja aivoituksia. Filosofian ja psykologian juuret ovat pakanauskontojen uskomuksissa. Tämä voi olla yllättävä tieto monelle sellaiselle ihmiselle, joka on ajatellut filosofian ja psykologian edustavan puhtaasti tieteellistä maailmankuvaa. Totuus on kuitenkin se, että filosofian ja psykologian syntyjuuret ovat pakanauskontojen uskomusten värittämiä, jotka jollakin tavalla näkyvät ja vaikuttavat nykyajan filosofiassa ja psykologiassa.
Tieteellinen maailmankuva ei olekaan täysin irti uskonnon vaikutuksesta, vaan se sisältää uskonnollisia vaikutuksia. On ironista, että ateisti tieteellisen maailmankuvansa kautta pyrkii eroon uskonnoista ja Jumalasta, mutta he tietämättään raahaavat mukana uskonnon vaikutteita tieteellisessä maailmankuvassaan.
Matt 8:31 Niin riivaajahenget (daimon) pyysivät häntä sanoen: "Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan".
Raamattua tutkimalla saamme selville, että kreikankielen sana daimon tarkoittaa oikeasti riivaajahenkiä, eli demoneita. Tämä tarkoittaa sitä, että kreikkalaisen filosofian sisäinen jumaluus oli eksyttävä henkivalta, eli riivaajahenget, jotka eksyttivät kreikkalaisia uskomaan, että heidän sisällään asui jumaluus, johon ihmisen järki oli yhteydessä. Tämän eksytyksen kautta riivaajahenget uskottelivat ihmisen olevan jumalallinen olento, joka kykeni itsessään tekemään hyvää kun järki oli yhteydessä sisäiseen jumaluuteen.
Edellä olevan kreikkalaisen filosofian sisäisen jumaluus opetuksen juuret ovat syntiinlankeemuksessa, jossa paha saatana sanoi alkutekstin mukaan, että ihmisestä tulee kuin jumala, joka tietää hyvän ja pahan. Filosofian juuret ovat paratiisin syntiinlankeemuksessa, jonka kautta saatana petti ihmisen ja langetti hänet tekemään syntiä. Filosofian hyvän ja pahan arkkitehti on saatana ja riivaajahenget, jotka määrittelevät filosofian kautta sen mikä on hyvää ja pahaa. Pahan saatanan määritelmä ihmisille hyvästä on aina syntiä, koska siinä ei oteta huomioon Jumalan tahtoa ja olemassaoloa. Hyvä asia ilman Raamatun Jumalaa on sama asia kuin synti, sillä todellista hyvyyttä ei ole olemassa ilman Raamatun Jumalaa.
Vanha valhe uudessa paketissa
Nykypäivän filosofia ja psykologia ei usko Jumalaan, ei tunnusta syntiä ja henkivaltoja, vaan luottaa ihmisen järkeen. Ironista tässä on se, että ne samat henkivallat, jotka ohjasivat ihmisiä uskomaan ihmisen sisällä olevaan jumaluuteen ja ihmisen järkeen vaikuttavat yhtä tänä päivänä filosofiassa ja psykologiassa. Nyt eksytys menee paremmin perille tieteellisessä aikakaudessa tieteelliseen pakettiin puettuna, jossa ihmisen järki on se työkalu, jonka kautta täytyy löytyä ihmisessä oleva hyvyys. Sisäinen jumaluus on jätetty pois, mutta silti on kyse samasta eksytyksen lähteestä.
Sama valhe vaikuttaa nykyajan filosofiassa ja psykologiassa, jotka eivät usko synnin, saatanan ja riivaajahenkien olemassaoloon ja sen takia filosofia ja psykologia ei kykene koskaan auttamaan ihmistä löytämään elämälleen todellista merkitystä sekä absoluuttista totuutta. Herra Jeesus on tie, totuus ja elämä. Uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen löytää merkityksen elämälleen sekä todellisen totuuden.
Humanistinen psykologia
Humanistinen psykologia on psykologian suuntaus, joka korostaa ihmisen omia valintoja, vapautta ja vastuuta. Ihminen on suuntauksen mukaan pohjimmiltaan hyvä ja hän pyrkii jatkuvasti kehittymään paremmaksi ja toteuttaa itseään. Raamattu sanoo, että ihminen on pohjimmiltaan syntinen ja elää siksi Jumalan tahdon vastaista elämää. Psykologian opetus ihmisen hyvyydestä on saatanallinen valhe, jonka tarkoitus on estää ihmistä näkemästä syntisyyttään ettei hän pelastuisi synnin orjuudesta ja kadotuksesta iankaikkiseen elämään.
Humanistinen psykologian tärkeä arvo on itsetunto. Tämän mukaan usko Jumalaan rajoittaa ihmisen vapautta, sillä syyllisyys, häpeä ja tietämättömyys johtuu uskosta Jumalaan, joka saa ihmisen kokemaan arvottomuutta. Vaikka ihminen saisi kuinka hyvän itsetunnon tahansa, niin hänen suurin ongelmansa on epäusko ja kapina Raamatun Jumalaa vastaan, jonka tähden hän on synnin orjana matkalla kadotukseen. Psykologia ei poista ihmisen suurinta ongelmaa, eli syntiä, joka erottaa hänet Jumalasta. Kun ihminen tulee Jumalan edessä syylliseksi synnintunnon kautta, niin vasta silloin hän voi vastaanottaa pelastuksen uskon kautta Herrassa Jeesuksessa.