Freudin mukaan uskonto on yleisinhimillinen pakkoneuroosi”, ja lapsuusneuroosin tavoin se juontuu oidipuskompleksista, isäsuhteesta, ja siitä päästäisiin eroon, kun ihmiset vihdoin luonnontieteellisen tiedon avulla oppivat hahmottamaan todellisuuden ilman harhaluuloja.
C. G. (Carl Gustav) Jung oli sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja. Jung uskoi ihmisen psyykeen olevan luontaisesti hengellinen, jota voidaan tutkia pintaa syvemmältä.
Jung oli panteisti, eli hän uskoi että maailmankaikkeus, maan päällä oleva luonto ja ihmiset ovat sama kuin jumaluus. Panteistit eivät usko erilliseen persoonalliseen yhteen Jumalaan. Jung uskoi hindulaisuuden oppeihin kuten kundaliiniin. Jungin mukaan kundaliinin nousun pitäisi tapahtua spontaanisti, eikä vaarallisten riittien kautta.
Jung myös uskoi jälleensyntymiseen kuten monet muutkin psykologit uskovat. Kuten aikaisemmin on tullut esille, niin Kreikan antiikin filosofiassakin on uskottu jälleensyntymiseen. Siten myös tälläkin tavalla pakanallisen uskonnon ajatukset ovat tulleet filosofian kautta nykyajan tieteellistenkin ihmisten opetukseen mukaan. On todella mielenkiintoista, että joidenkin tieteellisen maailmankuvankin omaavien ihmisten opetukset perustuvat osittain uskonnollisuuteen, vaikkakaan ei Raamatun mukaiseen uskoon.
Edellä oleva oli lyhyt läpileikkaus kolmesta ihmisestä, joiden kautta psykologia on saanut vahvoja vaikutteita. Heidän vaikutuksesta psykologiaan tulee hyvin esille ainekset, josta nykyaikainen psykologia koostuu. Nykyaikainen psykologia koostuu filosofiasta, ateismista joka perustuu evoluutioteorian mukaiseen tieteelliseen ajattelutapaan sekä joissakin tapauksissa siinä vaikuttaa panteistisen uskonnollisuuden maailmankuva. Psykologia on hyvin kielteinen Raamatun sanan totuudelle.
Edellä olevista aineksista on muodostunut nykyajan psykologia, jossa vaikuttaa monenlaisia osa-alueita, joissa voi olla sekaisin kaikkia edellä mainittuja vaikutuksia sekä myös puhtaasti ateismin perustalla olevaa psykologiaa.
Jumalan kieltäminen estää todellisen parantumisen
Psykologia on akateeminen oppiaine, jossa tieteellisen tutkimuksen keinoin tutkitaan mielen toimintaa ja ihmisten käyttäytymistä sekä niiden lainalaisuuksia. Psykologit tutkivat ihmisten käsityksiä, havaintoja, tunteita, ihmisen havaintoihin ja kokemuksiin perustuvaa tiedon tuottamista, motivaatiota, aivojen toimintaa, persoonallisuutta, käyttäytymistä, ihmissuhteita, psykologista sietokykyä ja kestävyyttä, perheen sietokykyä sekä ihmisten sietokykyä muilla alueilla jne.
Psykologia perustuu ihmisviisauteen, jonka alkuperä on filosofiassa, ja filosofian "viisaus" tulee alunperin riivaajahengiltä. Psykologian kautta ihminen voi saada apua tiettyihin todellisiin ongelmiin, mutta psykologia pitää ihmisen erossa Jumalan viisaudesta sekä pelastuksesta uskon kautta Herraan Jeesukseen.
Täten psykologian apu ei pysty auttamaan ihmistä kokonaisvaltaisesti, sillä kaikkien negatiivisten ja väärien asioiden taustalla on synnin alkuperä sekä yhteys riivaajahenkiin. Psykologian kautta myös vahvistetaan synnillistä käyttäytymistä ihmisen sydämessä.
Maallisten terapioiden avulla voidaan saada apua esimerkiksi alkoholismiin, omaan ahdistukseen, ikäviin kokemuksiin kuten läheisen kuolema jne. Kaikki nämä ovat hyviä asioita, jos niiden kautta tulee vapautus ja apu asioihin, jotka aiheuttavat riippuvuutta tai ahdistavia ajatuksia sekä väärää syyllistymistä. Jos terapia jatkuu pitkään ja mitä pitempään se jatkuu, niin sen enemmän siihen sekoittuu mukaan psykologista ajattelutapaa, joka kieltää Raamatun sanan totuuden sekä synnin olemassaolon. Näin siitä mikä oli aluksi hyvää ja joka auttoi voikin tulla psykologinen ansa sen kaikilla mausteilla maustettuina.
Maallinen terapia hakee mielellään asiakkaan ongelman syyn ja aiheuttajan hänen itsensä ulkopuolelta. Tämä voi olla totta joissakin tapauksissa, mutta on myös tilanteita, missä olemme omilla valinnoillamme tehneet itsellemme ongelmia ja itseensä meneminen on näissä tilanteissa ainoa oikea ratkaisu eikä vastuun ja syiden vierittäminen väärän kohteeseen.
Evoluutiopsykologia ja evoluutio on iso harha-askel
Eräs psykologinen lähestymistapa on evoluutiopsykologia. Evoluutiopsykologit sanovat, että ihmisen käyttäytyminen on pohjimmiltaan biologiaa. Evoluutiopsykologit sanovat, että aivojen ja geenien toiminta voi aktivoitua huonoon suuntaan tietyissä tilanteissa, koska ympäristötekijät säätelevät geenien toimintaa ja siksi psykologi Adrian Raine on sanonut, että rikollisen biologinen resepti on huonot aivot, huonot tavat.
Edellä oleva ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä ihmisen aivot ja geenit eivät ohjaa negatiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä, vaan ihmisen synnin valinta, joko ympäristötekijöiden tai oman himonsa ja halunsa mukaan.
Evoluutiopsykologia lähtee siitä väärästä ajatuksesta, että evoluutio on totta, joka on kuitenkin väärä ja virheellinen ajatus. Evoluution kannattajat sanovat etteivät he usko Raamatun Jumalan luoneen maailmaa ja elämää, vaan kaikki on syntynyt sattumanvaraisuuksien kautta ilman älyä, ilman suunnittelua sekä ilman älykkään Luojan tekoja.
Jotkut evoluution kannattajat pyrkivät todistamaan evoluutioteorian todeksi, koska tiedemiehet ovat oman älynsä kautta suunnitelleet ja rakentaneet laboratorio olosuhteissa keinotekoisen solun, joka kykenee tekemään muutamia alkeellisia toimintoja.
Koska ihminen on synnin sokaisema, niin nämä evoluutionkannattajat eivät ymmärrä sitä, että itse asiassa he kumosivat evoluutioteorian ja todistivat Raamatullisen luomisen oikeaksi sekä totuudeksi. Jos keinotekoinen solu olisi syntynyt laboratoriossa sattumanvaraisesti ilman tiedemiesten suunnittelua ja rakentamista, niin silloin evoluutioteoria olisi totta. Mutta koska he käyttivät keinotekoisen solun syntymiseen omaan älyään suunnittelemalla ja rakentamalla sen, niin se todisti luomisen puolesta, ei evoluution.
1 Kor 1:19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
Toin tämän esimerkin keinotekoisesta solusta esille yksityiskohtana, jonka kautta voidaan ymmärtää kuinka valheellinen ja virheellinen ihmisviisaus osoittautuu yhtä hataraksi kuin korteista kyhätty rakennelma, sillä jos se ei jo itsestään sorru, niin pienikin tuulenvire saa sen sortumaan. Ihmistekoinen psykologia ei kanna kovin pitkälle, sillä se on kuin korttitalo, joka sortuu vuorenvarmasti mitä enemmän siihen asetellaan kortteja.